Jumala - 1

Vaikea selittää, mutta koen Jumalan olevan kaikkeus eli me kaikki, mutta samalla myös jonkinlainen "entiteetti". En usko silti, että ihmisjärki koskaan kykenisi Luojan todellista olemusta ymmärtäämään muuten kuin, että Jumalalla on monta nimeä ja kyseessä on loputon rakkaus. Joku voisi kutsua sitä vaikkapa Satchitanandaksi. En usko Luojaan, Luojan olemus on minulle aivan yhtä todellista kuin kaikki muukin, toki voisi ajatella että uskon silti mutta uskon enemmänkin kokevani. Joskus oli minullakin toki heikot hetkeni ja mietin, että onko oikeasti mitään tuollaista olemassakaan.

Noh. Tosta välistä taas katosi ikävä kyllä viesti.

Tänään tuli vastaan lainaus: Silence is the language of God, all else is poor translation.
~Rumi❤️

Joo 
Mulla on ollut ateististiset vaiheeni myös,, ja aina sitä nykyäänkin on mahdollista vaiheilla. Välillä on särähtänyt korvaan edes kuulla sana Jumala. Mutta sit toisaalta on tuntunut ihan kiinnostavalta lukea Jumalasta ja jumalista. Ja kaikkee. En mä ehkä osaa niin vakavasti asiaa ottaa, on vaan joku tunne että asiat on ihan 'hyvin', ja että kaikenlaista mahtuu tähän elämän matkaan. Joskus 'koettelemukset' on hajottavaa, ja joskus elämä on kuin Apulannan biisissä missä "kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän". Jumala jotenki musta auttaa ottamaan tiettyä näkökulmaa missä tää elämä on ohikiitävä matka kaiken laajemman kentän sisällä. Kai se on jokin yhteys.

Kaikilla on omat ajtukset joo. Mä mietin kans tota asiaa kun on suoranaista julmuutta. Se miks mulla vastustaa toi 'paha/pahuus' ajatus, voi olla vaan se kun mä tulkitsen että ikäänkuin olis auttamattomasti paha, syntynyt pahaksi,,tai että olis joku suoranainen pahuus joka aina liikuttaa ihmisiä. Niin sitä mä en osa allekirjoittaa noin vain. Vaan musta siihen vaikuttaa niin monet asiat mitkä vie ihmistä siihen että se on vaikka julma, tai ajattelematon, itsekäs, välinpitämätön. Myös se kuka tyyppiä tai ilmiötä havainnoi ja mistä näkökulmasta.

Vaikka olis syntynyt psykopaatiksi, niin on mahdollista oppia tapoja ja nähdä vaikka etua siitä että toimii ns. 'hyvin'. Joku toinen voi sanoa pahaksi, mutta mä mieluummin sanon aina jotenki muuten, että on vaikkapa kyvytön tiettyihin juttuihin,, ja se voi olla myös joku ohimenevä tilanne.

Ja tavallaan, jos/kun ajatellaan että Jumala loi ihmisen kuvakseen, niin ei kai se erota että vain 'tää yks ihmisjoukko', kuitenkin mm. ihmisheimoilla voi olla erilaisia ominaisuuksia ympäristön mukaan. Esim. jotku sademetsän heimot ei hahmota etäisyyksiä samoin kuin laajoilla aavikoilla asuneet. Yms. Yms... Ja on fyysisiä ja psyykkisiä erovaisuuksia yksilöillä joka paikassa, ja silloin jos on tollanen sanoma, missä jumala~ihminen, niin musta parempi ymmärtää siihen kaikki, kuin erottaa joku paha voima ja vaikka sulkee yhteisöstä ulos tms., 'ne pahat' joksikin mikä ei koske kaikkia. Ettei nyt menis siihen että toiseus=pahuus.

Kuvittelisin että monesti voidaan ymmärtää asioita syvemmin toisella käsitteistöllä ja tää nyt vaan on mun ymmärrys tai mielipide. Voi olla että oon ymmärtänyt jotenkin väärin tai tulkitsen eri tavalla, niin en tarkoita kieltää näkemästä siten mikä itselle tuntuu oikeelta. Mä oon vaan itse kokenut syvästi miten vaikuttaa jotku kokemukset elämässä. Ja ehkä se liittyy mun uskoon, että mä en pidä ns. demonia (olisko tää persoonallinen pahis? ) jonain Jumalan ulkopuolisena entiteettinä, vaan enemmän kaikkeuden/kosmisen näytelmän palvelijana, jossa me ihmiset ja kaikki ollaan ja samoillaan.

Ompun ajatus että ihmisissä on enkeleitä/demoneja, niin musta se on vielä vähän sillee että se on suhteellista. Joku voi olla toiselle henkinen tuki ja suoja, ja toiselle ahdistava, triggeröivä ja ns. väärää seuraa...ja sit voi olla ihmisii kenelle se kaikki on aika neutraalia.

Joskus voi huomata vaikka niin että oikeastaan hyvin samankaltaiset ihmiset ottaakin herkästi yhteen, mutta sitten joidenki toisten kans sujuu hyvin ja on yhteiymmärrys. Niin, se mitä me ollaan toistemme silmissä, ja sit tavallaan Jumalan silmissä, niin voi poiketa myös aikalailla siit omasta käsityksestä.. Siks kaikki idän mielen harjoitus ja oman tilan havainnointi voi auttaa maadoittamaan neutraaliin ja sopuisaan olotilaan. Ja niin voi rukoileminenkin, ketä sit rukoileekin tai mantraa. Ja joskus vaan se että antaa olla tai lähtee menee on toimiva vaihtoehto.

Sombu kun kyseli kirjoja hindujen mytologiaa, niin Bhavgavad Gita esimerkiksi on suosittu klassikko, se taitaa olla osa Mahabharataa? (meniköhän tuo oikein). Bhagavad Gitan oon muistaakseni lukenut joskus (pitäis ehkä uudelleen) ja Mahabharata mulla on pdf. - tiedostona, jonka pystyn sendii vaik mailiin jos joku haluaa. En ole sitä itse lukenut, koska se on englanniksi ja must on vaikee lukee puhelimelta. Isckon vaikuttaa Suomessa ja niillä on nyt netin kautta kaikenlaista streemiä, ja sielt on eksynyt mulle muutamia kirjoja. Nyt luen Kapiladevan opetuksia, mutta tästä ajattelin jatkaa jumalattomaan kirjallisuuteen ja Patanjalin joogajuttujen pariin, koska sain suosittelun.

Noh, jos sallitte, niin rustaan tähän setin kaikenlaista mitä lueskelen.. .

Kapiladeva/ ~Luomistapahtuman alussa on Visnu ja Visnusta syntyy Brahmā. Puolijumala Brahmāsta syntyy Shiva. Nämä kolme jumaluutta ovat vastuussa aineellisen luonnon kolmesta ilmenemismuodosta. Visnu on vastuussa sattva-gunasta (hyvyydestä), Brahmā on vastuussa rajo-gunasta (kiihkeydestä) ja Shiva on vastuussa tamo-gunasta (tietämättömyydestä).

Ennen luomistapahtumaa oli vain Krshna, kaiken alkulähde. Inkarnaatiot ovat laajentumia ja laajentumien laajentumia. Ihminen on yksi näistä laajentumista. Korkein herra on läsnä jokaisen Sydämessä, ja Hän ohjaa kaikkien elävien olentojen vaellusta näiden matkatessa aineellisesta energiasta muodostuineissa 'koneissa',joissa ātmā(henkinen sielu) on kehon asukas, ja sen omistaa Ylisielu.

Niin materia kuin elävät olennot tulevat Krsnsta ja koko maailma on aineen ja hengen yhdistelmä,....

Henkisessä maailmassa on planeettoja, joissa on vapautettuja sieluja, jotka eivät vajoa aineelliseen maailmaan. Persoonattomuutta tavoittelavat jäävät Brahmanin sädehohtoon ja lankeavat aineellisen monimuotoisuuden piiriin. Aineellista maailmaa kuvaillaan pimeydeksi,, ja ihmisiä neuvotaan menemään henkisen maailman valoon ja Jumalan palveleminen puhdistaa aineellisesti ehdollistuneet ihmisaistit.

Kristinuskossa on taas "isä, poika ja pyhä henki".. Onhan siinäkin tavallaan luoja/alkulähde, jälkeläinen/Jumalan kuva, ja olisko pyhä Henki kuin tietoisuus tai energia, joka ohjaa. Raamatussa on musta enemmän keskeisenä jokin taistelu...

Musta eri uskontojen jumalhahmoja on mielekästä vertailla keskenään, monesti niissä on yhtäläisyyksiä. Mutta myös eroja, jajoo... Sit kun oikeesti alkaa lueskella erilaisia pyhiä/'epäpyhiä' kirjoja ympäri maailmaa, niin antaahan se kaikki elämälle aina jotain pientä funtsittavaa.

Yks mielenkiintoinen ja helposti luettava kirja on Popol Vuh, joka on mayaintiaanien quiche-kansan pyhä kirja (monet mayojen alkuperäisistä käsikirjoituksista on tuhottu eurooppalaisten niitä tuhotessa). Popol Vuhissa on myös monia jumalia ja ihmisiä tehtiin myös pari kelvotonta versiota ennen lopullista. Pääjumala on Hunab Ku, mutta on myös muita, jotka keskustelemalla päättivät luomisesta, että mitä tänne tehdään. Myös mayoille tärkeää ovat nimet ja jumalten muistaminen mm. nimien kautta. Se on erityisesti ihmisten tehtävä,muistaa ja kiittää. Mukana on myös 'isoisä' ja 'isoäiti', joiden nimet (Ixpiyacoc, Ixmucane) tarkoittavat suojelija ja puolustaja. Esivanhemmat, isä ja äiti ovat Luoja ja Muodonantaja.

Amerikan alkuperäisintiaaneille Jumala oli taas Suuri Henki tai Suuri Mysteeri:
https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Spirit

Tarkoittaakohan tää siis enemmän pohjoisen Amerikan alkuperäiskansoja?

Tääl löytyy mainintoja erilaisista myyteistä:
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Mythologies_of_the_indigenous_peoples_of_the_Americas

Löysin jutun myös Popolista: http://www.elisanet.fi/marjatta.ripsaluoma/popol.htm
(: