Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja? - 1

Kurre

  • Vieras
Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja?
« : 14. Joulukuuta 2015 klo 20:05 »

Mooseksen ja Johnnyboy92:n vuoropuhelu naisista Perheyhteiskunta-ketjussa (sivut 1 ja 2) innoitti tekemään topikin tästä aiheesta. Olen pohtinut jonkun verran naisena saatavaa huomiota ja siihen suhtautumista, että mikä on imartelevaa ja mistä saa tai pitäisi loukkaantua. Ongelma ei tietenkään ole yksinomaan naisten, myös miehet saavat sekä enemmän että vähemmän toivottua huomiota osakseen, joista jälkimmäistä ei välttämättä oteta edes tosissaan. Esitän tässä sarjan kysymyksiä joiden toivon herättävän keskustelua aiheesta. Näihin ei tarvitse edes kohta-kohdalta vastata, kunhan jakaa ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Kysymykset on siis tarkoitettu molempien (tai kaikkien) sukupuolten edustajille.

Miten suhtaudut siihen, että toisen sukupuolen edustaja katsoo sua pitkään? Mitä itse ajattelet jos katsot jotain vastaantulevaa toisen tai miksei samankin sukupuolen edustajaa pitkään?
Onko katseella sävyä ja onko sillä merkitystä?
Jos pukeutuu paljastavasti, onko katselu "sallitumpaa"?

Miten suhtaudut viheltämiseen? Jos itse vihellät vetäville ihmisille, miksi vihellät ja mitä ajattelet viheltäessä?

Miten suhtaudut (positiivisiin) kommentteihin ulkonäöstä? Jos joku ventovieras tulee sanomaan kauniiksi tai komeaksi, koetko sen imartelevana vai häiritsevänä? Mitä kaikkea on korrektia kommentoida? Kehutko ikinä ventovieraiden ulkonäköä ja jos kehut niin miksi? (onko taka-ajatuksia vai haluatko vain piristää ihmisiä?)

Entä missä kohtaa loukkaantuminen menee överiksi, vai onko ahdistelluksi tulemisen kokemus niin subjektiivinen, ettei sitä voida muiden kuin kokijan itsensä toimesta arvostella?

Miten määrittelet omat rajasi, mikä on mielestäsi sallittua ja mikä ei?

Mulla ei ole oikeastaan oikein mitään konkreettista mielipidettä näistä asioista. Koen itse flirttailutilanteet aivan yhtä kiusallisiksi kuin kaikki muutkin yllättävät kohtaamiset ventovieraiden kanssa, joten en voi sanoa pitäväni niistä, mutten periaatteessa pahastu, jos joku tahtoo huomiota osoittaa, koska oletan tällaiset eleet hyväntahtoisiksi. Viheltäminen on ehkä vähän siinä rajoilla, en osaa tarkalleen sanoa mikä siinä mättää, mutta siinä on jotain tosi ärsyttävää. Yksittäisistä ruumiinosista en myöskään tahdo kuulla ventovierailta kommenttia, sellainen menee jo mauttomuuden puolelle. Pitkät katseet on musta ok mikäli kyseessä on ohitustilanne, mutta jos joku istuisi junassa tai bussissa vastapäätä ja vain tuijottaisi niin se olisi vähintäänkin hämmentävää.
Kirjattu

SunRay

  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 39
Vs: Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja?
« Vastaus #1 : 15. Joulukuuta 2015 klo 16:43 »
  • Tykkää (0)

  • No, musta mistään ei välttämättä tarvitse loukkaantua. Mutta, toisaalta taas ihan mistä vaan myöskin saa loukkaantua jos haluaa. Kuitenkin, jos hauaa tehdä oman elämänsä mahdollisimman helpoksi itselleen, niin silloin minusta kannattaa opetella reagoimaan asioihin muuten kuin loukkaantumalla niistä. Se on minusta sellaisen todellisen henkisen kasvun merkki kun oppii vihdoinkin pois tavasta loukkaantua.

    Viheltelijät ja tuijottelijat on musta idiootteja. Idiootit on musta ihan oma lajinsa ja idioottimiehet mainostavat idioottiuttaan jotta idioottinaiset löytäisivät heidät helpommin.

    Koen, että kaikki on sallittua. Kaikkea saa tehdä. Mutta, on syytä pitää mielessä tekojen seuraukset. Kaikki seuraukset, ne välittmät seuraukset sekä ne pitkän aikavälin "kumulatiiviset" vaikutukset. Sitten se mitä miloinkin kannattaa tehdä riippuu näistä vaikutuksista joita noilla omilla teoilla on. Siis, musta kannattaa tehdä aina siten mikä tuottaa parhaimmat tai vähiten huonot seuraukset.

    Kirjattu

    Mooses

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 89
    Vs: Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja?
    « Vastaus #2 : 15. Joulukuuta 2015 klo 21:34 »
  • Tykkää (0)

  • No, musta mistään ei välttämättä tarvitse loukkaantua. Mutta, toisaalta taas ihan mistä vaan myöskin saa loukkaantua jos haluaa. Kuitenkin, jos hauaa tehdä oman elämänsä mahdollisimman helpoksi itselleen, niin silloin minusta kannattaa opetella reagoimaan asioihin muuten kuin loukkaantumalla niistä. Se on minusta sellaisen todellisen henkisen kasvun merkki kun oppii vihdoinkin pois tavasta loukkaantua.

    On varmasti totta, että joskus loukkaantumiset voi olla turhia, vaikka ne ei todellakaan juuri sinä loukkaantumis hetkenä siltä tuntuisi. Jokainen meistä on varmaankin joskus tullut loukatuksi ja tiedämme miten ikävältä se on tuntunut. On tilanteita, joissa oma mieli voi tehdä kärpäsestä härkäsen ja/tai tulla jotain väärinkäsityksiä, jolloin loukkaantuminen voi olla turhaa asioiden saadessa epätodelliset mittasuhteet. Loukkaantumiseen voi mennä ihmiseltä paljon energiaa ja sen vuoksi voisi olla itselleen (ja ehkä myös muille) hyvä, jos pystyisi suhtautumaan asioihin tietoisemmin, jolloin ei tarvitsisi loukkaantua turhista asioista. Kun mieli on tietoisempi/rauhallisempi, näkee asioita laajemmin tai syvemmin, ymmärtää niiden syy ja seuraus suhteita paremmin, eikä tarvitse olla niin traumojensa ja tunteidensa vietävissä.

    Meillä ihmisillä on kuitenkin tunteet, siitä ei mihinkään päästä. Omia tunteitaan voi oppia hallitsemaan ja niitä voi ilmaista rakentavasti. Silloin ei tarvitse pelätä negatiivisiakaan tunteita. Tai, että ne riistäytyisivät jotenkin ikävällä tavalla käsistä. Loukkaantuminen on kuitenkin mielestäni joskus ihan aiheellista. Sen avulla laitetaan rajoja toisille itseään koskien ja ne suojelee itseä ja myöskin toisia. Mielestäni omia tunteita on tärkeä kuunnella, ne kertoo itselle aina jostakin ja ne on otettava vakavasti. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että omien tunteidensa mukaan, joita milloinkakin ilmestyy, olisi aina toimittava. Vaan niitä voi tutkailla itsessään, ottaa niistä selvää, että mitä tämä minulle kertoo. Loukkaantuminen ihan aiheellisista asioista, kun joku rikkoo omia rajoja selkeästi, on mielestäni merkki siitä, että ihminen kunnioittaa itseään, eikä anna toisten kohdella itseään ihan miten tahansa, kun lähtee pitämään puoliaan ja ottaa loukkaantumisensa todesta. Eli itseään ei pidä antaa väärinkään kohdella, ollaanko tästä samaa mieltä?

    Mielestäni loukkaantuminen on ihan luonnollinen reaktio ihmiselle, silloin kun häntä kohdellaan jotenkin siten, että se tuntuu hänessä pahalta.

    Miten voi oppia pois tavasta loukkaantua? (Itse en näe loukkaantumista ihan pelkästään minään tapana, vaan luonnollisena reaktiona, kuten yllä kirjoitin.) Jos oppisi pois tavasta loukkaantua, niin miten silloin pitäisi reagoida, jos sinua kohdellaan kaltoin?
    Kirjattu

    SunRay

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 39
    Vs: Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja?
    « Vastaus #3 : 17. Joulukuuta 2015 klo 11:41 »
  • Tykkää (0)

  • Se todellakin vaatii hieman vaivaa opetella olemaan loukkaantumatta. Lähtökohtana varmaan on tunnistaa se, että omat tunteet ovat tulleet loukatuiksi. Tämän jälkeen loukkaantumisesta päästetään irti. Jo pienellä harjoituksella loukkaantuisesta irroittautuminen sujuu varsin helposti. Olennaisinta tässä menetelmässä on olla tietoinen tunteistaan, jotta kiukku, viha, itsesääli, turhautuminen jne. tunnistetaan heti kun ne nousevat. Jo pelkkä omien tunteiden tunnistaminen - niiden kanssa kosketuksissa oleminen - estää melko tehokkaasti niiden vietäväksi joutumisen. Tunteen tunnistuksen jälkeen huomio kannattaa kiinnittää omaan hengitykseen. Tuossa riittää se kun huomion tuo hengitykseen, eli sitä ei tarvitse pitää kiinnityneenä siihen pitkään. :)
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja?
    « Vastaus #4 : 17. Joulukuuta 2015 klo 14:25 »
  • Tykkää (0)

  • On kyllä tilanteita joissa saa ja pitääkin loukkaantua. Jos vain passiivisesti ottaa kaiken vastaan, antaa ymmärtää että itselle saa tehdä mitä vaan. Ja siinä ei ole mitään hienoa tai jaloa jos vaikka ei loukkaannu väkivaltaisesta kohtelusta. Se on alistumista ja omien tunteiden kieltämistä. Enkä itse usko siihen että ihminen voi luopua negatiivisista tunteistaan, ne ovat osa ihmisyyttä. Ja tunteiden patoaminen johtaa niiden paisumiseen ja jopa mielenterveysongelmiin.

    Kaikkea p*skaa ei ole pakko vaan ottaa kyselemättä vastaan. Jos joku pahoinpitelee tai vahingoittaa sinua, on sinulla täysi oikeus olla hänelle vihainen ja loukkaantunut. Pahoinpitelijän käytös on väärin.

    Johonkin pitää vetää raja ja ainakin fyysisen ahdistelun kohdalla saa nostaa metelin. Valitettavasti maailma on täynnä ihmisiä jotka eivät ymmärrä hyvää käytöstä ja rajoja. Heille pitää se opettaa ja sanoa päin naamaa tilanteen tullen.

    Ja loukkaantumisen ei täydy olla jotain hervotonta itkemistä tai itkupotkuraivareita. Se voi olla vain selvä osoitus siitä että nyt toinen ihminen on kohdellut minua väärin ja hänen tulee pyytää tekoaan anteeksi ja katua. Itse asiassa jossain mielessä lait ja säännötkin pohjautuvat tähän; rikollisen on kaduttava ja korvattava väärät tekonsa. Jos asia ei olisi noin ja jokainen toisia vahingoittava ihminen saisi vain tehdä mitä tykkää ilman että kukaan sanoo vastaan, eläisimme me maailmassa jossa mitään oikeudenmukaisuutta ei tapahtuisi.
    « Viimeksi muokattu: 17. Joulukuuta 2015 klo 14:31 kirjoittanut Johnnyboy92 »
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Mooses

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 89
    Vs: Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja?
    « Vastaus #5 : 17. Joulukuuta 2015 klo 20:07 »
  • Tykkää (0)

  • Mielestäni olisi tärkeintä antaa kaikkien tunteidensa vaan olla, tulla ja mennä. Kaikki tunteet on hyväksyttyjä, niitä ei tarvitse hävetä tai kieltää itseltä, saatika muilta. Kun sallii itsensä olla vaikka vihainen, pystyy paremmin hyväksymään (ja ymmärtämään) myös muiden kiukun, eikä siitä tarvitse ahdistua, kun pystyy itsessäänkin sen tunteen vastaanottamaan. Saa itkeä ja saada itkupotkuraivareita (aikuisenakin). Tietty itkupotkuraivareita on hyvä saada jossain sellaisessa paikassa, jossa niille on turvalliset olosuhteet, eikä niillä vahingoita ketään. Itkussa ei ole mitään pahaa. Se on luonnollista ja puhdistavaa. Minulle sopisi oikein hyvin, että ihmiset saisivat itkeä ihan kaikkialla, missä heitä itkettää. Koska ymmärrän itkun tärkeyden, niin ei minua toisten itkut häiritse.
    Kirjattu

    Brooks

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1012
    Vs: Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja?
    « Vastaus #6 : 19. Joulukuuta 2015 klo 22:29 »
  • Tykkää (0)

  • Käytännössä on mahdotonta, että ihmisyksilö voisi jonkinlaisella harjoittelulla opetella olemaan loukkaantumatta. Eihän ihmisellä, kuten ei millään muullakaan eläinlajilla, ole mitään sellaista ominaisuutta, jolla ei olisi ollut merkitystä lajin säilymisen kannalta. Tunteet ovat sellaisia ominaisuuksia, ja loukkaantuminen on tunne muiden joukossa.

    Olen myös sitä mieltä, että näin ollen tunteita ei edes kannata kieltää tai yrittää tukahduttaa. Yksilö voi toki vakuuttaa itselleen, ettei ole loukkaantunut, mutta sehän ei tarkoita, etteikö hänellä olisi loukatuksi tulemisen tunteita.

    Ensin yksilöllä on jokin kehotuntemus, ja tunteet ovat niille antamamme tulkinta. Kaikilla nisäkäillä tunteisiin vaikuttavat aivojen osat, kuten mantelitumake, ovat hyvin kehittyneet. Ihmisellä kuitenkin aivojen otsalohko, jossa tapahtuu omien tunnetilojen ja tekojen tietoinen säätely, on muita eläimiä kehittyneempi. Eli vaikka ihminen tuntee samalla tavalla kuin kaikki eläimet, me voimme säädellä sitä, miten ilmaisemme tunteemme. Se siis mahdollistaa joustavuuden siinä reaktiossa, jonka yksilö välittää toiselle vaihtuvissa tilanteissa. Meillä on siis mahdollisuus valita, mikä käytös olisi paras missäkin tilanteessa, koska ymmärrämme syy-seuraussuhteita. Jos joku esimerkiksi loukkaa sinua, voi olla parasta vain poistua tilanteesta, mutta joskus vetäytyminen voi aiheuttaa vain vieläkin pahemman reaktion. Jos esimerkiksi töissä esimies loukkaa sinua, voi olla järkevämpää olla näyttämättä loukkaantuneisuutta, mutta sehän ei merkitse sitä, ettetkö olisi loukkaantunut.

    Toki voi käydä niinkin - ja usein käykin -, että joku loukkaantuu tavallaan aiheettomasti, jos hän esimerkiksi tulkitsee toisen ihmisen sanoman väärin. Mutta sekään ei muuta sitä tosiasiaa, että loukkaantumisen tunne on aito ja tosi.
    Kirjattu
    The Art Of Brooks

    Mooses

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 89
    Vs: Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja?
    « Vastaus #7 : 20. Joulukuuta 2015 klo 15:36 »
  • Tykkää (1)

  • Jos esimerkiksi töissä esimies loukkaa sinua, voi olla järkevämpää olla näyttämättä loukkaantuneisuutta, mutta sehän ei merkitse sitä, ettetkö olisi loukkaantunut.

    Miksi olisi järkevämpää olla näyttämättä loukkaantumista? Jottei saisi potkuja töistä vai? Tai joutuisi esimiehen silmissä jotenkin huonoon asemaan, joka vaikuttaisi omaan menestymiseen ja hyvinvointiin työssä? Mielestäni esimiehen titteli ei todellakaan oikeuta loukkaamaan ihmisiä, omia alaisiaan. Esimies voi esittää asioita alaisilleen hyvin monella eri tavalla, hänen ei tarvitse tuoda sanomaansa julki siten, että se loukkaa toista. Esimiehellä on vastuu käytöksestään, ihan siinä missä kenellä tahansa muulla, esimiehen asema ei oikeuta huonoon käytökseen ketään kohtaan. Mielestäni alaisilla pitää olla oikeus tuoda esiin mahdollisia loukkaantumisiaan esimiesten kohteluista. Miksi ei olisi? Ja esimiehen asemassa olevalla ihmisellä pitää olla kykyjä ottaa alaisiltaan negatiivista palautetta vastaan, esim. omasta käytöksestään. Ei esimies ole mikään jumala, jolle pitää alistua ja jolta pitää sietää ihan mitä tahansa tai hänen alaisuudessaan pitää alkaa tukahduttamaan omia inhimillisiä tunteita ja tarpeita.

    Se miten esimies kohtelee alaisiaan vaikuttaa paljon työntekijöidensä hyvinvointiin, työskentely ilmapiiriin ja työpanokseen. Hyvinvoivissa työilmapiireissä työn tuloskin on parempaa, kuin työpaikoissa, joissa voidaan huonosti.

    Työpaikan ihmissuhde tilanteet ovat ihan samanlaista vuorovaikutusta, kuin mitkä tahansa muutkin vuorovaikutustilanteet. Et voi painaa itsestäsi töihin mennässä mistään napista pois päältä omia luonnollisia reagointitapojasi, tunteitasi ja tarpeitasi.
    Kirjattu

    Brooks

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1012
    Vs: Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja?
    « Vastaus #8 : 21. Joulukuuta 2015 klo 23:41 »
  • Tykkää (0)


  • Mielestäni esimiehen titteli ei todellakaan oikeuta loukkaamaan ihmisiä, omia alaisiaan. Esimies voi esittää asioita alaisilleen hyvin monella eri tavalla, hänen ei tarvitse tuoda sanomaansa julki siten, että se loukkaa toista. Esimiehellä on vastuu käytöksestään, ihan siinä missä kenellä tahansa muulla, esimiehen asema ei oikeuta huonoon käytökseen ketään kohtaan.

    Tietenkään esimiehen asema ei oikeuta häntä loukkaamaan alaisiaan. Et tainnut lukea kunnolla viestiäni, sillä en todellakaan esitä sellaista väitettä.

    Edellä kerroin lähinnä siitä, että ihmisillä on kyky vaikuttaa siihen, miten esitämme tunteeme, mutta meillä ei ole kykyä olla loukkaantumatta.

    Mielestäni alaisilla pitää olla oikeus tuoda esiin mahdollisia loukkaantumisiaan esimiesten kohteluista.

    Totta kai on, kuten jokainen varmasti hyvin tietää. Työpaikoilla on myös asiaankuuluvat väylät tällaisten asioiden käsittelyyn.


    Työpaikan ihmissuhde tilanteet ovat ihan samanlaista vuorovaikutusta, kuin mitkä tahansa muutkin vuorovaikutustilanteet. Et voi painaa itsestäsi töihin mennässä mistään napista pois päältä omia luonnollisia reagointitapojasi, tunteitasi ja tarpeitasi.

    Vuorovaikutustilanne on juuri sitä: vuorovaikutustilanne. Se on aina kaksisuuntainen tie, kulunutta sanontaa käyttääkseni. Jokainen tekee omalla tavallaan, mutta ainakin minä olen vain tyytyväinen, etten läheskään aina ole ilmaissut loukkaantumistani silloin, kun olen kokenut tulleeni loukatuksi. Joskus varoittajana on ollut tunneäly, joskus tilannetaju. Itse asiassa en kadu yhtäkään niistä tilanteista, kun olen malttanut mieleni ja olen jatkanut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sen sijaan kadun moniakin tilanteita, joissa olen antanut muiden havaita loukkaantumiseni.

    Mitä työyhteisöihin tulee, niin minulla ei ole koskaan ollut ongelmia esimiesteni kanssa, mutta tunnen turhankin monta tapausta, joissa esimiehen ja alaisen suhteet ovat menneet solmuun - joskus niin pahasti, että ainoaksi ratkaisuksi on jäänyt siirtää työntekijä toisiin tehtäviin. Joskus vikaa on ollut esimiehissä, toisinaan alaisessa, välillä molemmissakin. Itselläni ei ole ollut ongelmia edes vaikeina tapauksina pidettyjen esimiesten kanssa.
    Kirjattu
    The Art Of Brooks

    Mooses

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 89
    Vs: Missä menee flirttailun ja ahdistelun raja?
    « Vastaus #9 : 22. Joulukuuta 2015 klo 00:59 »
  • Tykkää (0)

  • Aa, tulkitsin sitten varmaan väärin tuota kirjoituksesi lainaamaani ja lihavoimaani kohtaa.

    Tietysti on sinun oma asiasi miten päätät sosiaalisissa tilanteissasi toimia, mutten itse vaan ihan ymmärrä tuota miksi loukkaantumistaan pitäisi tuoda ihmisille esiin ikään kuin laskelmoidusti, miksi ei olisi niissä ihan oma aito itsensä, pyrkisi avoimeen, suoraan ja rehelliseen vuorovaikutukseen, se olisi minun nähdäkseni aina kaikkein parhainta, mutta jokainen toimii, kuten itse parhaaksi kokee.

    En tiedä voiko sitten elämässä tulla vastaan jotain sellaisia tilanteita, jossa toinen ihminen voisi käyttää jotenkin hyväkseen sinua vastaan loukkaantumistasi ja siksi itseä suojellaksesi olisi parhainta olla näyttämättä loukkaantumistaan. Ehkä sitten tällaistakin voi käydä.
    Kirjattu