Niin, en oikeastaan tarkoittanut että "oman juttunsa" löytäminen olisi ainoa asia mikä vaikuttaa onnellisuuteen.
Tästä herää kysymys että mitä oikeastaan sitten edes tarkoitamme puhuessamme onnellisuudesta? Tätä on mietitty jossain muuallakin täällä mut en mä ainakaan laita pahakseni vaikka sitä miettis uudestaankin.
Jos sulla Colourflower onni on liittynyt välähdyksiin, onko olemassa pysyvää onnea? Voiko kokea onnea jollei koskaan koe epäonnea? Ja mikä sitten elämässä on sellaista, mikä häiritsee sun onnellisuuttas, ts. saa sut tuntemaan olosi ei-onnelliseksi?
Itse koen olevani onnellinen tällä hetkellä. Tai en tiedä, kutsuisivatko muut tätä onneksi, mutta mä kutsun. On sellainen tyyni olo sisältä, ulkopuoliset asiat kyllä vaikuttavat muhun ja tunteisiini, mutta ne ei horjuta mun sisäistä tyyneyttä sen kummemmin. Hyvin pian taas jonkun tunteita kuohuttavan asian jälkeen pääsen takaisin tyyneyteen. Tykkään mun elämästä, asiat voisi tietenkin aina olla paremminkin mutta ei mulla ole mitään valitettavaakaan. Tykkään myös itsestäni ja oon ylpeä saavutuksistani..vaikkei ne ehkä muille kauhean kummoisilta vaikutakaan, niin mulle henkilökohtaisesti ne on ylpeydenaiheita.
Emmä ajattele että kaikki onnellisuus on kiinni ulkoisista tekijöistä. Ajattelen, että ne vaikuttaa siihen yhtä lailla mitä sisäiset tekijät. Vaikka olisit kuinka rikas ja sulla olis mielenkiintoinen elämä, et todennäköisesti koe onnea jollet esimerkiksi ole sinut itsesi kanssa. Vastaavasti, vaikka kuinka olisit löytänyt oman itsesi, on vaikeaa olla onnellinen jollei ole ruokaa ja kattoa pään päällä. Palikkaesimerkkejä, mutta ehkä valaisevat asiaa. Viime vuosina oon huomannut että omalla suhtautumisella saa ihmeitä aikaan. Ei aina tarvitse valita sitä helpointa tapaa suhtautua ja nähdä asioita, vaan voi miettiä mikä olisi hyvä tapa suhtautua. Itsellä ainakin monesti se ensimmäisenä mieleen tuleva tapa oli monesti aika huono ja negatiivinen, onneks sain asiaa muutettua ja edelleen teen töitä sen eteen joka päivä.
