Pakko nyt kirjoittaa jotain tähän.

Aiemmin keskustelussa oli puinnissa ilmeisesti taidemusiikin piirissäkin kiistelty kysymys siitä, aiheuttaako musiikki (=tietynlaiset ääniaallot) itsessään hyvää oloa vai tekevätkö sen tunteet, muistot ja ajatukset, jotka ihmisessä musiikin myötä heräävät. Hyvä kysymys, ja perusteluita löytyy hyvin molempiin.
VK:n alkuperäiseen kysymykseen voisin todeta, että sitä kukaan ei ainakaan vielä tiedä. Tutkijat ovat löytäneet yhteyksiä tietynlaisten ääniaaltojen ja aivokemiallisten reaktioiden välille, eli toisin sanoen vedetään linkkejä tietynlaisten äänien ja tuntemuksien välille. Mutta sehän ei vielä kerro että MIKSI näin tapahtuu. VK:n kysymys taitaa olla vielä tieteelle mahdoton ratkaista. Tai ehkä se on luokkaa "mikä on elämän tarkoitus?" eli kysymys, jollaista tieteen ei ole tarkoitettukaan ratkaisevan.
Itselleni musiikin herättämät reaktiot ovat mysteeri. En tiedä mistä ne johtuvat ja se ehkä on yksi hieno puoli niissä. Mitä enemmän ihmiset hankkivat tietoa asioista, sitä enemmän tiedolla yritetään hyötyä ja sitä enemmän alkuperäinen hienous turmeltuisi. Jos esimerkiksi tietäisimme miksi ja miten musiikki vaikuttaa ihmisiin, niin eiköhän tätäkin tietoa keksisi valtiovallat ja markkinatalous hyödyntää. (Niinhän itseasiassa jo tehdäänkin esimerkiksi mainosten ja kauppojen musiikkeja valitessa.)
Tiede pyrkii antamaan selityksiä asioille. Korvamme ja hermostomme eivät varmaankaan ole muodostuneet musiikin kuuntelua ja tuottamista varten, kyseessä lienee jonkun toisen asian sivussa kehittynyt ominaisuus. En ole lukenut vähään aikaan artikkeleita koskien evoluutioteoreetikkojen näkemyksiä musiikin syntymisestä, joten osaltani jääköön tähän.
... vielä tuosta "universaalista kielestä". On totta kyllä, että vain pari prosenttia ihmisistä on täysin epämusikaalisia, eli heillä ei ole kykyä esimerkiksi toistaa perässä rytmikuviota tai erottaa sävelkorkeuksia. Mutta vaikka suurimmalla osalla ihmisistä onkin kyky tuottaa ja nauttia musiikista, musiikki jota eri puolilla maailmaa soitetaan, on hyvin erilaista. Pieni heimo Tyynellävaltamerellä ei välttämättä saisi kauheasti nautintoa länsimaisesta teknojumputuksesta ja taas päinvastoin me täällä emme saisi kovinkaan paljon nautintoa heidän musiikistaan. Ympäri maailmaa kyllä tehdään musiikkia, mutta kuten puhuttukin kieli, musiikki on kulttuurista riippuen hyvin erilaista. Lapsena kasvamme tietynlaiseen musiikkikulttuuriin, jonka lävitse tarkastelemme kaikkea kuulemaamme. Yksilöstä riippuu, kuinka avara hänen musiikillinen maailmankuvansa on. Olemme oppineet tietynlaisen musiikkikulttuurin, kyky tuottaa "koukuttavaa" musiikkia siirtyy sukupolvelta toiselle.
Aloin miettiä että mistä musiikista en pidä yhtään ja mikä on korvassani mahdollisimman kauhean kuuloista, ja mieleeni tulivat karjalaiset itkut. Mutta se, että ei pidä musiikista on myös tunne. Mikä musiikki ei herätä mitään tunteita? Sellainen onkin vaikeata miettiä ja ehkä jossain määrin mielenkiintoisempaa. Ihmiset, jotka eivät saa mitään tunnekokemuksia musiikista (siis edes ärsyyntymistä

) kuuluvat näihin "epämusikaalisiin".