Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)

Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Onnekkuus ahistaa - 1

Vihreäkaupunki

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 2521
    • Blogi
Onnekkuus ahistaa
« : 19. Helmikuuta 2011 klo 19:06 »
  • Tykkää (0)
    • Olen viime päivinä ymmärtänyt, kuinka onnekas sitä onkaan. Tähän lisäpotkua sain Colorflowerin kommentista koskien Nokiaa toisessa keskustelussa, ja aloin miettimään miten pitkä matka nykyisestä tilanteesta olisi esimerkiksi siihen ettei olisi kotia tms. Tajusin että tässähän elellään kuin kuninkaat. Sitten kun näkee mitä jotkin ihmiset tekevät sinun hyväksesi, vaikket mielestäsi ole tehnyt mitään ihmeellistä, on todella ulapalla. Olen ollut ehkä heitä kohtaan ennemminkin vähän hankala joskus.

    Nyt kun olen havahtunut jollain tavalla nykytilanteeseen, ahdistaa, koska en osaa kiittää. Osaan sanoa kiitos, mutta haluaisin kiittää vielä nöyremmin ja vielä syvemmin. Mutta en tiedä miten se tehdään. Miten tällaista voi harjoitella? Sen ulos saaminen kuinka paljon todella arvostaa joitakin asioita, jää ilmeettömän "Kiitoksen" varjoon.
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #1 : 19. Helmikuuta 2011 klo 20:32 »
    Kai tähän nyt "täytyy" sanoa jotain, kun nimeni on mainittu keskustelun aloitusviestissä, vaikka VK kirjoittikin sen hieman amerikkalaisittain. :) Mutta siis, olen ajatellut samaa asetelmaa: meillä kaikilla on moni perusasia todella hyvin. Minua inspiroi tähän ajatukseen yksi nettiblogi, jonka kirjoittaja on syntynyt Ylä-Savon korvessa vuonna 1958. Hänellä ja sisaruksilla oli siellä mökissä oikeasti sekä kylmä että nälkä. 1960-luvun "hyvinvointivaltiossa"?

    Tämä huomio on pahasti törmäyskurssissa joihinkin töissä vastaan tulleisiin juttuihin. Jotenkin häiritsee, kun huhtikuun eduskuntavaaleissa ehdolla oleva nainen, joka puolustaa minun silmääni näin yleensä ottaen kaikkea hyvää, väittää ettei 1500 eurolla kuukaudessa tule toimeen. Miten ihminen, vieläpä kaikkea muuta kuin tämän yhteiskunnan vähäosainen, voi olla niin vieraantunut todellisuudesta? Itse en ole ikinä saanut yhdeltäkään kuulta niin isoa palkkaa, ja kolmasosallakin on pärjätty jopa niin että olen pystynyt olemaan onnellinen.

    Minulla on 38 neliön lämmin asunto, rahaa riittävästi ostaakseni ruokaa ja maksaakseni vuokraa (hmm... Kapteeni Ä-ni...), nettiyhteys, musiikkia (omia ja kirjaston levyjä) kuunnellakseni, jopa tuoksukynttilöitä ja muuta tunnelmanluomiskamaa. Hävettääkö? Ei, sillä häpesin häpeävarastoni loppuun jo toissa vuosikymmenellä. 8)
    Kirjattu

    v-i-p

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1680
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #2 : 19. Helmikuuta 2011 klo 21:32 »
  • Tykkää (0)
    • Siis ahdistaako onnekkuus, vai se että et osaa mielestäsi esittää kiitollisuutta tarpeeksi?
    Kiitollisuutta voi harjoitella kiittämällä  ;D
    Uskoisin vk:nkin kuulleen seuraavan loistavan ohjenuoran:

    Laske siunauksesi.
    Ole kiitollinen kaikille, kaikelle, kaikesta.  :)
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #3 : 20. Helmikuuta 2011 klo 10:09 »
  • Tykkää (0)
    • Siis ahdistaa se, etten osaa esittää kiitollisuutta tarpeeksi. :)
    Kai sitä pitää sitten harjoitella.
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #4 : 20. Helmikuuta 2011 klo 11:50 »
    Onko oikein olla kiitollinen asioista, jotka itsellä on hyvin ja monella muulla huonosti? Miten näin filosofisessa mielessä, onko se toisilta pois? Meillä on kumminkin tällainen globaali könttä, joka jakautuu ihmisille varsin epätasaisesti. Muistaakseni Raamatussakin – siteeraan harvoin sitä kirjaa – oli jokin kohta, jossa Jeesus vertaili kahden eri asemassa olevan ihmisen rukouksia ja niistä vähemmän mieluisa oli tyyliä "kiitos Jumala, ettei minun tarvitse olla sellainen kuin tuo alhainen tuossa vieressä". Jotenkin tällaiset jutut tulevat nyt mieleen, vaikka meneekin aika jeesusteluksi. Ajattelen vain, että kun huomaa itsellä olevan niin monet elämän perusjutut hyvin ja paremmin kuin toisilla, pelkän kiittämisen sijaan olisi paikallaan toimia sen eron hävittämiseksi. Juu juu, karma on karmaa, mutta hyvä toimintakykykin kuuluu hyvään karmaan.
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #5 : 20. Helmikuuta 2011 klo 12:20 »
  • Tykkää (0)
    • Totta kai on oikein olla kiitollinen asioista jotka on hyvin! :) En näe mitään syytä, miksi ei voisi olla kiitollinen asioista jotka ovat hyvin. Aina on eroja totta kai.

    Ehkäpä tämä oli osa vastausta alkuperäiseen kysymykseeni. Ei ole niin väliä miten kiittää, tekee sen niin kuin vain osaa. Sen sijaan keskittyisi maailman kiittämiseen tekemällä, kuin pohtimalla millä tavoin kiittää.
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #6 : 20. Helmikuuta 2011 klo 13:12 »
    Lainaus käyttäjältä: vihreäkaupunki - 20. Helmikuuta 2011 klo 12:20
    En näe mitään syytä, miksi ei voisi olla kiitollinen asioista jotka ovat hyvin. Aina on eroja totta kai.

    Kunpa asiat olisivatkin noin yksinkertaisia. Yksi vaikuttavimmista näkemistäni elokuvista katsottiin eräällä taannoisella yliopiston luennolla. Sen nimi oli Marssi, ja se kertoi Afrikan rutiköyhästä sisämaasta matkaan lähtevästä kulkueesta kohti Eurooppaa. Valtaisaksi paisuvalla vaeltajajoukolla oli yksi sanoma, yksi oivallus: kehitysmaissa on siksi kaikkea vähän, että rikkaissa maissa on paljon.

    Ei "aina ole eroja, totta kai". Asia ei yksinkertaisesti ole niin. Niille eroille on historialliset syynsä, joihin aina liittyy vääryyksiä. Ja vääryyksille rakentuvasta hyvinvoinnista ei pidä olla kiitollinen.

    Esimerkki asiasta, josta olen oikeasti kiitollinen, on se että minulla on toimivat aistit. Sokeudesta, kuuroudesta ym. vain pieni osa liittyy minkäänlaisiin väärintekoihin, niiden historialliset syyt ovat luonteeltaan toisenlaisia. Kun vaikkapa aurinkoisena helmikuun päivänä kävelee metsäpolulla, on todella kiitoksen arvoista, kun voi nähdä sinisen taivaan ja lumiset männynoksat, kuulla linnunlaulun ja tuntea auringon lämmön poskella. Ja tästä tuleekin mieleen, että luonto on kaikkein eniten minussa kiitollisuutta herättävä asia. Luonnolta saamme periaatteessa kaiken.
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #7 : 20. Helmikuuta 2011 klo 14:16 »
  • Tykkää (0)
    • Lainaus käyttäjältä: Colourflower - 20. Helmikuuta 2011 klo 13:12
    Ei "aina ole eroja, totta kai". Asia ei yksinkertaisesti ole niin. Niille eroille on historialliset syynsä, joihin aina liittyy vääryyksiä. Ja vääryyksille rakentuvasta hyvinvoinnista ei pidä olla kiitollinen.

    En tarkoittanut tässä vain historiallisia asioita, vaan myös eroavaisuuksia meidän ihmisten suhteen. Ei ole syytä olla olematta kiitollinen, vaikkei toisella olekaan sitä mitä sinulla on. Jos sinä näet, ei ole syytä olla olematta kiitollinen siitä että näet, vaikka toinen ei näekään. Toisaalta ei ole syytä olla kateellinen, vaikka toisella on jotakin mitä sinulla ei ole.

    Ja on eri asia olla kiitollinen hyvinvoinnista, ja olla kiitollinen vääryyksille rakentuvasta hyvinvoinnista. Olen kiitollinen hyvinvoinnistani, mutta samaan aikaan tiedostan maailmassa tapahtuvan monenlaisia vääryyksiä.

    Jos lapsi kuulee aikuisena, että hänet on siittänyt raiskaaja, tulisiko hänen olla kiittämätön mahdollisuudestaan elää?

    Asioilla on monta puolta. Siksi että saan asua lämpimässä asunnossa, kenties jonkun on täytynyt raataa nälkäpalkalla tai kuolla. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että en saisi olla kiitollinen siitä mitä minulla on? Ei. Päinvastoin, tyhmyyttä olisi olla kiittämätön niistä uhrauksista joita joku, jotkut tai kokonainen kansa on joutunut tekemään pakon edessä minun hyvinvointini eteen.

    Pitämällä mielessä oman tilanteesi edellytykset, voit kiittää maailmaa, teoilla.
    « Viimeksi muokattu: 20. Helmikuuta 2011 klo 16:41 kirjoittanut vihreäkaupunki »
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #8 : 20. Helmikuuta 2011 klo 17:50 »
    Lainaus käyttäjältä: vihreäkaupunki - 20. Helmikuuta 2011 klo 14:16
    Päinvastoin, tyhmyyttä olisi olla kiittämätön niistä uhrauksista joita joku, jotkut tai kokonainen kansa on joutunut tekemään pakon edessä minun hyvinvointini eteen.

    Tämä on minulle käsittämätöntä logiikkaa. En voi muuta sanoa kuin että tässä ajatustapamme eivät kohtaa lainkaan.
    Kirjattu

    v-i-p

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1680
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #9 : 20. Helmikuuta 2011 klo 21:48 »
  • Tykkää (0)
    • Yritän jotenkin pukea sanoiksi omat tuntumani. Olla kiitollinen asioista jokapäiväisessä elämässään, siinä on paljon samaa kuin mindfulness-ajattelussa. Asia tulee eteen, se huomioidaan, ja juuri siinä hetkessä siitä voi laskea kiitoksensa ja siunauksensa. Tästä tulee hyvä mieli ja vire. Ja siinä on hyvä lähtökohta laittaa se kiertoon. Käytännössä teen tätä työssäni jatkuvasti, ja voin taata että sillä on vaikutuksensa. No joo, ehkä työhöni liittyy myös kasvatuksellinen/kuntoutuksellinen näkökulma, joka vie keskustelua sitten jo eri raiteille.

    Itsekästä kiitollisuutta en muista tai usko kokeneeni. Tai siis ainakin äkkiä on jotenkin hirmuisen vaikea saada mitään sellaista mieleen, koska kiitollisuus on nimenomaan positiivinen kokemus. Väärin perustein tai vääryyteen perustuvaan hyvinvointiin liittyviin tunteisiin kiitollisuuden sijasta, lienen kokeneeni ennemmin morkkiksen tai häpeän kirjon tunteita.
    Kirjattu

    guaaarwa

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 910
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #10 : 26. Helmikuuta 2011 klo 17:53 »
  • Tykkää (0)
    • Lainaus käyttäjältä: Colourflower - 20. Helmikuuta 2011 klo 13:12
    Lainaus käyttäjältä: vihreäkaupunki - 20. Helmikuuta 2011 klo 12:20
    En näe mitään syytä, miksi ei voisi olla kiitollinen asioista jotka ovat hyvin. Aina on eroja totta kai.

    Kunpa asiat olisivatkin noin yksinkertaisia. Yksi vaikuttavimmista näkemistäni elokuvista katsottiin eräällä taannoisella yliopiston luennolla. Sen nimi oli Marssi, ja se kertoi Afrikan rutiköyhästä sisämaasta matkaan lähtevästä kulkueesta kohti Eurooppaa. Valtaisaksi paisuvalla vaeltajajoukolla oli yksi sanoma, yksi oivallus: kehitysmaissa on siksi kaikkea vähän, että rikkaissa maissa on paljon.

    Ei "aina ole eroja, totta kai". Asia ei yksinkertaisesti ole niin. Niille eroille on historialliset syynsä, joihin aina liittyy vääryyksiä. Ja vääryyksille rakentuvasta hyvinvoinnista ei pidä olla kiitollinen.

    Esimerkki asiasta, josta olen oikeasti kiitollinen, on se että minulla on toimivat aistit. Sokeudesta, kuuroudesta ym. vain pieni osa liittyy minkäänlaisiin väärintekoihin, niiden historialliset syyt ovat luonteeltaan toisenlaisia. Kun vaikkapa aurinkoisena helmikuun päivänä kävelee metsäpolulla, on todella kiitoksen arvoista, kun voi nähdä sinisen taivaan ja lumiset männynoksat, kuulla linnunlaulun ja tuntea auringon lämmön poskella. Ja tästä tuleekin mieleen, että luonto on kaikkein eniten minussa kiitollisuutta herättävä asia. Luonnolta saamme periaatteessa kaiken.

    Taidat CF nyt puhua ns. valkoisen miehen taakasta, jos oikein ymmärsin. Tietty meidän hyvinvointimme on suureksi osaksi peräisin nykyisten kehitysmaiden riistämisestä. Mutta onko se meidän syytämme mitä historiassa tapahtui? Mennyttä ei voi muuttaa. Ja nimenomaan koska se on mennyttä, kieltäydyn tuntemasta minkäänlaista syyllisyyttä siitä, että minulla on asiat materiaalisesti paremmin kuin monissa muissa paikoissa. Sen sijaan olen kiitollinen siitä mitä minulla on ja vältän asioita, joita ilmankin tulen hyvin toimeen...teen sen siksi, ettei riistäminen jatkuisi ainakaan omalta kohdaltani. Yksi ihminen ei pysty muuttamaan kaikkea, mutta pienilläkin teoilla voi vaikuttaa.

    Tuntuu että tämä keskustelu on nyt ehkä ajautunut vähän eri raiteille kuin mitä vihreäkaupunki alunperin ajatteli mutta toimii kai tämä näinkin. :)
    Kirjattu
    "When will you find your soul, when will you find your peace..?"

    Häröhippi aiheuttaa metkaa kitkaa ja häröjä säröjä.

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #11 : 26. Helmikuuta 2011 klo 18:58 »
    Njaa. Ei se minulle mikään valkoisen miehen taakka ole, vaan ihan silkkaa eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, eikä pelkästään historiallisista syistä johtuvaa vaan ihan tänäkin päivänä ylläpidettyä. Itse olen ollut köyhä kaikki "omillani" elämäni vuodet, se vapauttaa minua jonkin verran tuon epätasa-arvon ylläpitämisen häpeästä. Maapallollahan on tietty määrä varallisuutta, lisää yhdelle on aina pois toiselta. Et cetera.
    Kirjattu

    Annanas

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 49
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #12 : 06. Maaliskuuta 2011 klo 15:48 »
  • Tykkää (0)
    • Monesti silloin kun näen henkilön josta ajattelen, että onneksi olen rikkaampi tai terveempi kuin hän, huomaan että tällä henkilöllä on aina jotain sellaista josta hän voisi ajatella että onneksi hänellä on asiat paremmin kun minulla. Oikeastaan en usko että ihmisten onnekkuutta/onnellisuutta tai rikkauksia voi verrata. Tämä pätee erityisesti hyvinvointivaltion asukkaiden välille, mutta uskon että myös verratessa kehitysmaan asukasta vaikka suomalaiseen.

    Uskon että edellinen saa monella karvat nousemaan pystyyn, mutta miettikäähän hetki ennen kuin hermostutte. Etkö kahdehdi tai voisi kadehtia muka MITÄÄN esimerksi Namibialaisen henkilön elämässä? Ja uskotko että hän pitää kaikkea sinun elämässäsi olevaa mahtavana ja kadehdittavana?

    Ihmisen tulee elää nykyhetkessä, olla kiitollinen sellaisista asioita joita haluaa ja saa ja olla ottamatta vastaa asoita joita ei tahdo tai jonka vastaanottaminen satuttaa muita ihmisiä.
    Kirjattu
    Kolme askelta helvettiin

    Kolme ovea psykoosiin

    Kolme satamaa ihmisen odottaa
          kuoleman laivaa

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Onnekkuus ahistaa
    « Vastaus #13 : 06. Maaliskuuta 2011 klo 16:28 »
  • Tykkää (0)
    • Lainaus käyttäjältä: Annanas - 06. Maaliskuuta 2011 klo 15:48
    Etkö kahdehdi tai voisi kadehtia muka MITÄÄN esimerksi Namibialaisen henkilön elämässä? Ja uskotko että hän pitää kaikkea sinun elämässäsi olevaa mahtavana ja kadehdittavana?

    Ihmisen tulee elää nykyhetkessä, olla kiitollinen sellaisista asioita joita haluaa ja saa ja olla ottamatta vastaa asoita joita ei tahdo tai jonka vastaanottaminen satuttaa muita ihmisiä.

    Aivan. Monesti tulee unohdettua, että näkökulmasta tämäkin asia on kiinni. Omaa tilannetta varmasti joku voisi kuvata ikäväksi, vaikka itse sen kokeekin päinvastoin. Ja sama pätee muihin.
    Kirjattu