Kai tähän nyt "täytyy" sanoa jotain, kun nimeni on mainittu keskustelun aloitusviestissä, vaikka VK kirjoittikin sen hieman amerikkalaisittain.

Mutta siis, olen ajatellut samaa asetelmaa: meillä kaikilla on moni perusasia todella hyvin. Minua inspiroi tähän ajatukseen yksi nettiblogi, jonka kirjoittaja on syntynyt Ylä-Savon korvessa vuonna 1958. Hänellä ja sisaruksilla oli siellä mökissä oikeasti sekä kylmä että nälkä. 1960-luvun "hyvinvointivaltiossa"?
Tämä huomio on pahasti törmäyskurssissa joihinkin töissä vastaan tulleisiin juttuihin. Jotenkin häiritsee, kun huhtikuun eduskuntavaaleissa ehdolla oleva nainen, joka puolustaa minun silmääni näin yleensä ottaen kaikkea hyvää, väittää ettei 1500 eurolla kuukaudessa tule toimeen. Miten ihminen, vieläpä kaikkea muuta kuin tämän yhteiskunnan vähäosainen, voi olla niin vieraantunut todellisuudesta? Itse en ole
ikinä saanut
yhdeltäkään kuulta niin isoa palkkaa, ja kolmasosallakin on pärjätty jopa niin että olen pystynyt olemaan onnellinen.
Minulla on 38 neliön lämmin asunto, rahaa riittävästi ostaakseni ruokaa ja maksaakseni vuokraa (hmm... Kapteeni Ä-ni...), nettiyhteys, musiikkia (omia ja kirjaston levyjä) kuunnellakseni, jopa tuoksukynttilöitä ja muuta tunnelmanluomiskamaa. Hävettääkö? Ei, sillä häpesin häpeävarastoni loppuun jo toissa vuosikymmenellä.
