Timanttisutra - 2

appas · « **Vastaus #15 :** 18. Maaliskuuta 2024 klo 23:08 »

Lainaus

17.
Subhūti kysyi: Oi Kunnianarvoisa, kuinka bodhisattvan tielle lähteneen tulisi elää, kuinka edetä ja kuinka hallita ajatuksensa? - Buddha vastasi: Subhūti, bodhisattvan tielle lähteneen tulisi harjaantua ajattelemaan näin: "Kaikki olennot minun on johdatettava nirvanaan, tuohon nirvanan tilaan, josta ei jää mitään jäljelle, ja kuitenkin sen jälkeen kun olennot on näin johdatettu nirvanaan, ei ainuttakaan olentoa ole johdatettu nirvanaan." Ja miksi? Jos bodhisattvalle tulisi mielikuva "olennosta", häntä ei voisi kutsua bodhiolennoksi. Ei myöskään, jos hänelle tulisi mielikuva sielusta tai henkilöstä. Ja miksi? Se, joka on lähtenyt bodhisattvan tielle - häntä ei lasketa dharmaksi.
Mitä arvelet, Subhūti, onko olemassa dharmaa, jonka avulla tathāgata eläessään Dīpaṅkara-tathāgatan oppilaana olisi täysin oivaltanut ylivertaisen, oikean ja täydellisen valaistumisen? - Subhūti vastasi: Ei ole dharmaa, jonka avulla tathāgata olisi eläessään Dīpaṅkara-tathāgatan oppilaana täysin oivaltanut ylivertaisen, oikean ja täydellisen valaistumisen. - Buddha sanoi: Juuri tästä syystä tathāgata Dīpaṅkara ennusti silloin minulle: "Sinusta, nuori brahmaani, tulee tulevana maailmankautena Śākyamuni-niminen tathāgata, arhat, täysin valaistunut!"
Ja miksi? Koska "tathāgata", Subhūti, merkitsee samaa kuin tosi sellaisuus (tathatā). Ja kuka tahansa, Subhūti, joka sanoisi: "tathāgata on tuntenut täysin ylivertaisen, oikean ja täydellisen valaistumisen" hän puhuisi väärin. Ja miksi? Ei ole dharmaa, jolla tathāgata olisi täysin oivaltanut ylivertaisen, oikean ja täydellisen valaistumisen. Ja siitä dharmasta, jonka tathāgata on täysin oivaltanut ja jota hän on havainnollisesti opettanut, ei ole totuutta eikä vääryyttä. Sen vuoksi tathāgata opettaa "Kaikki dharmat ovat buddhan omia erityisiä dharmoja". Ja miksi? "Kaikki dharmat", Subhūti, niiden tathāgata on opettanut olevan ei-dharmoja. Sen vuoksi kaikkien dharmojen sanotaan olevan buddhan omia, erityisiä dharmoja. Aivan kuten, Subhūti, jollakin ihmisellä voi olla keho, suunnattoman suuri keho. - Subhūti sanoi: Tuo ihminen, oi Kunnianarvoisa, josta tathāgata puhui näin: "Hänellä on keho, suunnattoman suuri keho", ei-kehoksi on tathāgata sen opettanut. Sen vuoksi hänestä sanotaan: "Hänellä on keho, suunnattoman suuri keho."
Buddha sanoi: Näin on, Subhūti. Sitä bodhisattvaa, joka sanoisi: "Minä aion johdattaa olennot nirvanaan", ei pitäisi kutsua "bodhiolennoksi". Ja miksi? Onko, Subhūti, olemassa dharmaa nimeltä "bodhiolento"? - Subhūti vastasi: Ei todellakaan, oi Kunnianarvoisa. - Buddha sanoi: Sen vuoksi tathāgata opettaa: "Minättömiä ovat kaikki dharmat, niillä ei ole elävien olentojen luonnetta, niiltä puuttuu elävä sielu ja persoonallisuus." Jos joku bodhisattva sanoisi: "Minä luon harmonisia buddhamaailmoita", häntä myöskään ei pitäisi kutsua bodhiolennoksi. Ja miksi? Subhūti, "buddhamaailmoiden harmoniat, buddhamaailmoiden harmoniat", ei-harmonioiksi on tathāgata ne opettanut. Sen vuoksi hän on puhunut "harmonisista buddhamaailmoista". Subhūti, vasta sellaisesta bodhisattvasta, joka asennoituu näin: "Vailla minuutta ovat dharmat, vailla minuutta ovat dharmat," hänestä tathāgata, arhat, täysin valaistunut on julistanut, että hän on bodhiolento, suuri olento.

"Vailla minuutta" - siis tyhjiä itsellisestä olemassaolosta. Mitä tämä tarkoittaa? Jos asia ei olisi näin, niin asiat ("dharmat") olisivat olemassa itsestään, riippumatta mistään. Kuitenkin ne ovat olemassa vain keskinäisriippuvaisesti, syiden ja olosuhteiden johdosta. Mikään, mikä on olemassa syiden johdosta ja olosuhteiden salliessa, ei ole olemassa "itsestään", riippumattomasti, absoluuttisesti, vaan vain ehdonvaraisesti. Siispä asioiden sanotaan olevan "tyhjiä itsestä" - tyhjyyden siis kumotessa itsellisen olemassaolon. Tämä koskee myös olentoja, meitäkin, minua ja sinua.

Mikäli et heti usko, että olet itse asiassa olemassa vain siinä määrin, kuin syyt ja olosuhteet sen sallivat, ajattelepa lausahdusta "kaikki olennot elävät ravinnosta". Se, että olet elossa tällä hetkellä, johtuu siitä syystä, että sinulla on ollut ravintoa elämäsi jatkamiseksi, ja siitä olosuhteesta, että tämä ravinto on tullut sinulle tarjolle. Jos nämä syyt ja olosuhteet poistuisivat, siis jos elämän kannatteluun soveltuvaa ravintoa ei olisi, myös elämä lakkaisi - siispä olemme olemassa ehdonvaraisesti, emme absoluuttisesti/itsestämme!

appas · « **Vastaus #16 :** 19. Maaliskuuta 2024 klo 05:20 »

Lainaus

18.
Mitä arvelet, Subhūti, onko tathāgatan fyysinen silmä olemassa? - Subhūti vastasi: Kyllä, oi Kunnianarvoisa, tathāgatan fyysinen silmä on olemassa. - Buddha kysyi: Mitä arvelet, Subhūti, ovatko tathāgatan taivaallinen silmä, viisauden silmä, dharma-silmä, buddha-silmä olemassa? - Subhūti vastasi: Kyllä, oi Kunnianarvoisa, tathāgatan taivaallinen silmä, viisauden silmä, dharma-silmä ja buddha-silmä ovat olemassa.
Buddha sanoi: Mitä arvelet, Subhūti, onko tathāgata käyttänyt sanontaa "Niin monta hiekanjyvää kuin on suuressa Gangesvirrassa"? - Subhūti vastasi: Kyllä vain, oi Kunnianarvoisa, kyllä vain, oi onnellisesti vapautunut. - Buddha kysyi: Mitä arvelet Subhūti, jos olisi olemassa yhtä monta Gangesvirtaa kuin suuressa Gangesvirrassa on hiekanjyviä, ja jos olisi yhtä monta maailmanjärjestelmää kuin niissä on hiekanjyviä, olisiko noita maailmanjärjestelmiä paljon? - Subhūti vastasi: Kyllä vain, oi Kunnianarvoisa, kyllä vain, oi onnellisesti vapautunut, noita maailmanjärjestelmiä olisi paljon. - Buddha sanoi: Niin paljon olentoja kuin onkin näissä maailmanjärjestelmissä, minä tiedän viisaudessani niiden monenlaiset ajatuksenkulut. Ja miksi? "Ajatuksenkulut, ajatuksenkulut", Subhūti, ei-kuluiksi on tathāgata ne opettanut. Sen vuoksi niitä sanotaan "ajatuksenkuluiksi". Ja miksi? Mennyttä ajatusta ei voi tavoittaa, tulevaa ajatusta ei voi tavoittaa, nykyistä ajatusta ei voi tavoittaa.

Toisten olentojen mielien tunteminen omalla mielellään on eräs edistyneiden harjoittajien saavuttamista kyvyistä, jotka tunnetaan nimellä "siddhi", joten luonnollisesti myös ylivertaisesti valaistuneella Buddhalla on se.

Mennyttä ajatusta ei voi tavoittaa, sillä se on jo mennyt; tulevaa ajatusta ei voi tavoittaa, sillä se ei ole vielä tässä; ja nykyisestä ajatuksesta on mahdotonta pitää kiinni - se on kuin palasaippua kylvyssä: jos sitä yrittää puristaa ja pidellä, se vain luiskahtaa entistä varmemmin.

https://www.youtube.com/watch?v=-wntX-a3jSY

appas · « **Vastaus #17 :** 19. Maaliskuuta 2024 klo 12:13 »

Lainaus

19.
Mitä arvelet, Subhūti, jos hyvän perheen poika tai tytär olisi täyttänyt tämän tuhat miljoonaa maailmaa käsittävän maailmanjärjestelmän seitsemän lajin aarteilla ja sitten antaisi sen lahjaksi tathāgatoille, arhateille, täysin valaistuneille, synnyttäisikö hän sen avulla suuren määrän ansiokkuutta? - Subhūti vastasi: Kyllä, oi Kunnianarvoisa, kyllä, oi onnellisesti vapautunut. - Buddha sanoi: Niin on, Subhūti, niin on. Tuo hyvän perheen tytär tai poika synnyttäisi sen avulla suuren ansiokkuuden määrän, mittaamattoman ja käsittämättömän. Mutta toisaalta, jos olisi olemassa jotain sellaista kuin ansiokkuuden määrä, ei tathāgata olisi puhunut "ansiokkuuden määrästä".

Tässä sutrassa on toistuvasti kuviota, jossa lausahdus kumotaan heti, kun se on saatu lausuttua, kuten kuviossa "A ei ole A; siksi sitä kutsutaan A:ksi". Käsittääkseni tämän on tarkoitus teroittaa, että sanoja käytetään vain sanoina, kielikuvina. Samaan kai tähtäävät korkealentoiset vertaukset: lienisi melko vaikeaa kenenkään pojan tai tyttären, oli millaisesta perheestä hyvänsä, fyysis-konkreettisesti täyttää edes yksi maailma seitsemällä aarteella, puhumattakaan tuhat miljoonaa maailmaa käsittävän maailmanjärjestelmän täyttämisestä. Puheessa tämä kuitenkin onnistuu muutamalla virkkeellä! Onkin nähtävissä eräänlainen mahdollisuuksien gradaatio, asteittaisuus, joka menee järjestyksessä näin: ajatus, puhe, teko. Näistä siis ajatus on kaikkein vapain ja rajattomin; puhe jo rajoittuneempi, sillä kaikki ajatukset eivät ole ainakaan helposti ilmaistavissa sanoin; ja teko, jota rajaavat vielä fyysis-reaaliset luonnonjärjestelmät lainalaisuuksineen. Tästähän on sanonta "helpommin sanottu, kuin tehty" - ehkä pitäisi sanoa myös "helpommin ajateltu (konseptualisoitu), kuin sanottu"?

On kuin sutra esittäisi lauseena provisionaalisen opetuksen, eräänlaisen ehdotuksen, jonka kuitenkin heti kumoaa, ja tästä jäljellejäävä on se varsinainen opetus.

appas · « **Vastaus #18 :** 20. Maaliskuuta 2024 klo 01:12 »

Lainaus

20.
Mitä arvelet, Subhūti, voiko tathāgatan tunnistaa siitä, että hän on saavuttanut rūpakāya-kehonsa? - Subhūti vastasi: Ei todellakaan, oi Kunnianarvoisa... tathāgataa ei voi tunnistaa siitä, että hän on saavuttanut rūpakāya-kehonsa. Ja miksi? Oi Kunnianarvoisa, "rūpakāya-kehon saavuttaminen, rūpakāya-kehon saavuttaminen", tämän, oi Kunnianarvoisa, on tathāgata opettanut ei-saavuttamiseksi. Sen vuoksi sitä sanotaan "rūpakāya-kehon saavuttamiseksi". - Buddha kysyi: Mitä arvelet, Subhūti, voiko tathāgatan tunnistaa siitä, että hänellä on tunnusmerkit? - Subhūti vastasi: Ei todellakaan, oi Kunnianarvoisa. Ja miksi? "Olla tunnusmerkkejä" tarkoittaa tathāgatan opetuksen mukaan, että on ilman tunnusmerkittömyyttä. Sen vuoksi sanotaan "tathāgatalla on tunnusmerkit".

"Rupakaya" on yksi Buddhan kolmesta kehosta (trikaya), muotokeho, eli hänen fyysinen ilmentymänsä. Muut kehot ovat Sambhogakaya (palkkiokeho) ja Dharmakaya (totuuskeho).

appas · « **Vastaus #19 :** 20. Maaliskuuta 2024 klo 01:34 »

Lainaus

21.
Buddha kysyi: Mitä arvelet, Subhūti, ajatteleeko tathāgata: "Minä olen julistanut dharmaa"? Subhūti, kuka tahansa joka sanoisi: "tathāgata on julistanut dharmaa", puhuisi väärin, tulkitsisi minua väärin tarttuessaan johonkin, mitä ei ole olemassa. Ja miksi? "Dharman julistaminen, dharman julistaminen", Subhūti, mitään sellaista dharmaa ei ole, jonka voisi tavoittaa dharman julistamisena.
Subhūti kysyi: Oi Kunnianarvoisa, onko tulevaisuudessa - viimeisellä ajanjaksolla, viimeisen 500-vuotiskauden aikana, hyvän opin luhistumisen aikana - olentoja, jotka tällaisia dharmoja kuullessaan todella uskovat? - Buddha vastasi: Subhūti, ne eivät ole olentoja eivätkä ei-olentoja. Ja miksi? "Olennot, olennot", Subhūti, tathāgata on opettanut, että ne ovat kaikki ei-olentoja. Sen vuoksi hän on puhunut "kaikista olennoista".

Jo Buddhan aikana ennakoitiin, että oppi (Dharma) tulee vääristymään ja kieroutumaan aikain saatossa. Historian mukaan Buddhan opetukset kirjoitettiin ylös vasta kauan hänen kuolemansa jälkeen, jota ennen ne siirtyivät eteenpäin suullisena perinteenä. Voimmeko siis tietää, ettemme eläisi juuri nyt "hyvän opin luhistumisen aikaa", tai sen jälkeistä aikaa? Entä voimmeko luottaa, että oppi olisi siirtynyt nuo alkuvaiheensa oraalitraditiona muuntumatta ja vääristymättä, ja sen jälkeen pysynyt samoin puhtaana lukemattomien käännöksien läpi?

Kalama Suttassa ( AN 3.65 ) Buddha neuvookin, ettei tulisi seurata raportteja, legendoja, perinteitä, tekstejä, loogisia olettamuksia, päättelyä, vertauksia, pohdiskelevia näkemyksiä, todennäköisyyttä, tai luottavaista ajatusta "Tämä mietiskeleväinen on opettajamme". Sen sijaan tulisi tietää: nämä piirteet ovat taidottomia; nämä piirteet ovat moitittavia; näitä piirteitä viisaat kritisoivat; nämä piirteet, omaksuttuina, johtavat harmiin ja kärsimykseen. Näin tietäessään ne piirteet tulisi hylätä. Ja vastaavasti, tulisi tietää: nämä piirteet ovat taitavia; nämä piirteet ovat kiitettäviä; näitä piirteitä viisaat kehuvat; nämä piirteet, omaksuttuina, johtavat hyvinvointiin ja onneen. Näin tietäessään, nämä piirteet tulisi omaksua, ottaa sisäänsä, ja pysytellä niissä.

Dharma, siis Totuus, on nähtävissä tässä ja nyt, ajaton, kutsuva todistamaan, asiaankuuluva, ja viisaiden todettava itsekseen. Ei siis pidä "purematta niellä" väitettä tai opetusta, vaan tutkiskella, kunnes voi todeta sen todeksi tai epätodeksi omakohtaisesti. Dharma "kutsuu todistamaan": siispä vastaa kutsuun, ja aseta se litmustestiin! Mihin, omaksuttuna, tämä johtaisi? "Hedelmästään puu tunnetaan", sanoi Jeesuskin.

appas · « **Vastaus #20 :** 21. Maaliskuuta 2024 klo 04:57 »

Lainaus

22.
Mitä arvelet, Subhūti, onko olemassa dharmaa, jonka avulla tathāgata on täysin oivaltanut ylivertaisen, oikean ja täydellisen valaistumisen? - Subhūti vastasi: Ei todellakaan, oi Kunnianarvoisa, ei ole olemassa mitään dharmaa, jonka avulla tathāgata on täysin oivaltanut ylivertaisen, oikean ja täydellisen valaistumisen. - Buddha sanoi: Niin on, Subhūti, juuri niin. Vähäisintäkään (anu) dharmaa ei löydetä eikä tavoiteta siitä. Siksi juuri sitä sanotaan "ylivertaiseksi (anuttara), oikeaksi ja täydelliseksi valaistumiseksi".

Buddhan valaistuminen on "ylivertainen", siis ylittämätön; oikea, ei siis väärä tai valheellinen; ja täydellinen, ei siis puutteellinen, vaan eheä. Kuitenkin hän sanoo, että saavuttaessaan sen, tarkalleen mitään ei saavutettu!

appas · « **Vastaus #21 :** 22. Maaliskuuta 2024 klo 09:32 »

Lainaus

23.
Edelleen, Subhūti, tuo dharma on minän kanssa identtinen (sama), eikä siinä ole mitään ristiriitaista (vishama). Siksi juuri siitä sanotaan "ylivertaiseksi, oikeaksi (samyak) ja täydelliseksi (sam-) valaistumiseksi". Koska ylivertainen, oikea ja täydellinen valaistuminen on minän, olennon, sielun ja persoonan olemattomuuden vuoksi niiden kanssa identtinen, sen oivalletaan olevan kaikista taitavista dharmoista muodostuva kokonaisuus. "Taitavat dharmat, taitavat dharmat", Subhūti - ei-dharmoiksi tathāgata on ne kuitenkin opettanut. Sen vuoksi niitä sanotaan "taitaviksi dharmoiksi".

Taitavuus on viisauden ilmentymä. "Kastelijat ohjaavat vettä, nuolentekijät muovaavat nuolen vartta, puusepät muokkaavat puuta, viisaat hallitsevat itsensä" ( Dhp VI ).

appas · « **Vastaus #22 :** 22. Maaliskuuta 2024 klo 11:54 »

Lainaus

24.
Edelleen, Subhūti, jos joku nainen tai mies olisi kasannut seitsemän lajin aarteita, sellaisen määrän, joka olisi suuri kuin kaikki Sumeru-vuoret, vuorten kuninkaat, tuhat miljoonaa maailmaa käsittävässä maailmanjärjestelmässä ja antaisi ne lahjana; ja jos toisaalta joku hyvän perheen poika tai tytär ottaisi tästä prajña-pāramitāsta, tästä dharman opetuksesta, vaikkapa vain yhden nelirivisen säkeistön ja opettaisi havainnollisesti sitä muille, niin hänen ansioituneen toimintansa määrään verrattuna edellisen ansiokkuus ei ole lähellä edes sadasosaa jälkimmäisestä jne., kunnes tullaan siihen, että niitä ei voi verrata toisiinsa lainkaan.

Materiaaliset avut ovat toki tarpeellisia, mutta silti hyväntekeväisyyden lajeista vähäisimpiä. Raamatussakin Jeesus sanoo: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä" (Matt 4:4). Siispä, vaikka fyysinen ravintokin on tarpeen, eikä sitä tai sen tarjoamista pidä väheksyä, on kuitenkin monin verroin arvokkaampaa tarjota Totuuden sanoja; sanoja, jotka kuultuaan voi sanoa, kuin kaavamainen julistus monen Buddhan opetuksen jälkeen: "Aivan kuin asettaisi pystyyn jonkun kaatuneen; paljastaisi piilotetun; neuvoisi tien eksyneelle; toisi lampun pimeään niin, että ne, joilla on silmät, voisivat nähdä muotoja". Ja mitä on tämä pimeys? Tietämättömyyttä, varsinkin tietämättömyyttä Neljästä jalosta totuudesta. Tällaisen tietämättömyyden vallassa, olio rakentelee rakennelmia, jotka johtavat syntymään, ikääntymiseen, ja kuolemaan; ikävyyksiin, suruun, kipuihin, stressiin ja epätoivoon ( SN 56.46 ). He tarrautuvat näihin rakennelmiinsa, hurvittelevat niissä, riemuitsevat niistä. Sen sijaan mietiskeleväinen tuntee Neljä jaloa totuutta, ja tietää, sen ollessa tosiasiallisesti läsnä, "tämä on tyydyttämättömyyttä (dukkha)"; tietää samoin "tämä on tyydyttämättömyyden syy"; tietää ja tunnistaa "tämä on tyydyttämättömyyden loppu"; tietää ja tunnistaa "tämä on tyydyttämättömyyden loppuun johtava polku". He eivät riemuitse rakennelmista, eivät hurvittele niissä; he eivät hummaile sillä, mikä on lopulta vain ajatuksia. Näin he ovat vapaita!

appas · « **Vastaus #23 :** 23. Maaliskuuta 2024 klo 09:00 »

Lainaus

25.
Mitä arvelet, Subhūti, tuleeko tathāgatalle mieleen: "Minä olen vapauttanut olentoja"? Niin ei pidä nähdä asiaa, Subhūti! Ja miksi? Ei ole olemassa yhtään olentoa, jonka tathāgata on vapauttanut. Edelleen, jos olisi yksikin tathāgatan vapauttama olento, silloinhan tathāgata olisi tarttunut minään, olentoon, sieluun, yksilöön. "Minään tarttuminen", Subhūti, ei-tarttumiseksi tathāgata on sen opettanut. Ja kuitenkin tavalliset ymmärtämättömät ihmiset ovat siihen tarttuneet. "Tavalliset ymmärtämättömät ihmiset", Subhūti, todella ei-ihmisiä on tathāgata heidän opettanut olevan. Sen vuoksi heitä sanotaan "tavallisiksi ymmärtämättömiksi ihmisiksi".

Miten niin "ei ole olemassa yhtään olentoa"? Ensinnä, olemassaolosta ja olemassaolemattomuudesta kiistelyn on todettu olevan taidotonta. Ja miksi? Sillä asia ei ole niin yksioikoinen: "kahden totuuden" viitekehystä käyttäen voisimme todeta, että sovinnaisella tasolla asiat ovat, mutta perimmäisellä eivät. Sovinnaisella tasolla olentoja on: niillä on nimi ja muoto. Tässä Buddha puhuu kuitenkin perimmäisellä tasolla, jossa tarkastelemalla voimme todeta, että sen paremmin nimi (mielen sisältö, ajatus, joka viittaa olentoon) kuin muotokaan (fyysinen kasauma, jonka liitämme tähän olentoon) ei ole tämä olento "itse", siis että itse asiassa "nimi" on tyhjä ilmaus, ja "muoto" on vain elementtien kasa, jolla ei ole mitään perustavanlaatuista eroa muihin näiden elementtien ilmentymiin: sisäinen kiinteytemme (maa-elementti) ei ole eri, kuin ulkoinen kiinteys; sisäinen juoksevuutemme (vesi-elementti) ei ole eri, kuin ulkoinen juoksevuus; sisäinen virtauksemme (ilma- tai tuuli-elementti) ei ole eri, kuin ulkoinen virtaus; ja sisäinen lämpömme (tuli-elementti) ei ole eri, kuin ulkoinen lämpö. Mitä mieli-tasoon tulee, niin nimi, jolla käsitämme "itsemme", on itse asiassa vain sanoja, kirjaimien tai äänteiden kokoelmia, ja ainoastaan tarrautumisemme siihen ajatuksella "tämä olen minä" tekee siitä erityisen. Itse asiassa tällainen tarrautuminen on ei-tarrautumista, mutta "tavallinen, ymmärtämätön ihminen" (joka ei oikeastaan ole sen paremmin "tavallinen" kuin "ymmärtämätönkään") ei käsitä sitä sellaisena.

On kuin olisi kolme tasoa: hölmöläisen, tavallisen ihmisen, ja viisaan. Hölmöläinen ei tunnista nimeään; hän ei vastaa puhuteltaessa, sillä hän ei tiedä, että tietyillä sanayhdistelmillä ja niitä kuvaavilla äänteillä viitataan häneen. Tavallinen ihminen vastaa puhuteltaessa, mutta hän tarraa nimeensä jonkin tosiasiallisen "itsen", erillisen minän, nimenä. Viisas myöskin tunnistaa nimensä ja saattaa vastata puhuteltaessa, mutta ei tarraa ajatukseen olennosta, eroteltavissa olevasta minuudesta, tai todellisesta itsestä.

appas · « **Vastaus #24 :** 23. Maaliskuuta 2024 klo 19:32 »

Lainaus

26.
Mitä arvelet, Subhūti, voiko tathāgatan nähdä hänessä olevien tunnusmerkkien avulla? - Subhūti vastasi: Ei todellakaan, oi Kunnianarvoisa. - Buddha sanoi: Subhūti, jos tathāgatan voisi tunnistaa hänessä olevien tunnusmerkkien avulla, silloin myös maailmanhallitsija olisi tathāgata. Sen vuoksi tathāgataa ei voi nähdä hänessä olevien merkkien perusteella. - Subhūti sanoi sitten: oi Kunnianarvoisa, sikäli kun ymmärrän Kunnianarvoisan opetuksen, tathāgataa ei tule nähdä hänessä olevien merkkien perusteella.
Edelleen Buddha opetti tuossa tilanteessa seuraavat säkeet:
Ne, jotka ovat tunnistaneet minut muodostani
tai seuranneet ääntäni, ovat tehneet turhaa työtä;
he eivät näe minua.

Buddhat tulisi nähdä dharman kautta;
heidän opastuksensa tulee dharmakāya-kehoista.
Dharman tosi luontoa ei voi nähdä,
eikä sitä voi tajuta ajatusten kohteena.

"Joka näkee Dharman, näkee Buddhan". Kuitenkaan "Dharman tosi luontoa ei voi nähdä", joka tarkoittanee, että Buddhan dharmakaya-totuuskehoa ei voi nähdä, ja siksi tarvitaan nirmanakaya-emanaatiokeho.

Jos ajattelemme Dharmaa merkityksessä "Totuus", niin on uskottavaa, että "Totuutta ei voi tajuta ajatusten kohteena" - onhan "mitä on totuus?" yhä ratkaisematon pulma filosofiassa, vaikka sitä on pyöritetty niin kauan, kuin filosofiaa yleensä - tuhansia vuosia, joka tapauksessa!
On helppo nauraa, kun poliitikko sanoo "puhun niin totta, kuin osaan", mutta ehkä enempää ei voikaan tavalliselta kuolevaiselta odottaa, kuin pyrkimystä totuuteen (mitä se lieneekään), ja ainakin tahallisen valheen ja vilpillisyyden kaihtamista.

appas · « **Vastaus #25 :** 24. Maaliskuuta 2024 klo 12:24 »

Lainaus

27.
Mitä arvelet, Subhūti, onko tathāgata lopullisesti oivaltanut ylivertaisen, oikean ja täydellisen valaistumisen hänessä olevien tunnusmerkkien avulla? Ei, Subhūti, sinun ei pidä nähdä asiaa niin. Ja miksi? Koska tuskinpa tathāgata on voinut täysin oivaltaa ylivertaista, oikeaa ja täydellistä valaistumista hänessä olevien tunnusmerkkien avulla.
Älköönkä, Subhūti, kukaan sanoko sinulle: "Ne jotka ovat lähteneet bodhisattvan tielle, käsittävät dharmojen tuhoutumisen ja lakkaamisen." Subhūti, sinun ei pidä nähdä asiaa niin! Sillä ne, jotka ovat lähteneet bodhisattvan tielle, eivät käsitä dharmojen tuhoutumista ja lakkaamista.

Dharmojen itsettömyyden tunnistaminen ei tarkoita, että jokin ennen itsellisesti olemassaollut dharma lakkaa olemasta, tuhoutuu ja häviää, vaan että koko ajan itsettömän dharman itsettömyys tunnistetaan. Sovinnaisesti asioilla toki on alku, siis olevaiseksi tuleminen; olemassaolo, siis olevaisuus; ja olevaisuuden loppu, siis lakkaaminen, mutta syvemmällä tasolla syyt ja olosuhteet vain aiheuttavat kokoontumista ja hajaantumista niin, että näennäisesti muodostuu asioita.

Dharmasta isolla D:llä, siis Buddhan opetuksista, on sanottu, että ne ovat "ihailtavia alussa, ihailtavia keskellä, ihailtavia lopussa". Bodhisattvan, saavuttaessaan viisauden, ei siis ole tarpeellista luopua asioiden alun, keskivaiheen, ja lopun erottamisesta; mutta hän näkee, että tämä on vain näennäistä, ja oikeastaan mitään eroteltavissa olevaa, itsenäistä ja itsellistä asiaa ei perimmäisellä tasolla ole.

appas · « **Vastaus #26 :** 24. Maaliskuuta 2024 klo 18:29 »

Lainaus

28.
Edelleen, Subhūti, jos joku hyvän perheen poika tai tytär olisi täyttänyt seitsemän lajin aarteilla yhtä monta maailmanjärjestelmää kuin on hiekanjyviä Gangesvirrassa, ja antanut ne lahjana tathāgatoille, arhateille, täysin valaistuneille - ja toisaalta, jos joku bodhisattva saavuttaisi sellaisten dharmojen pitkämielisen hyväksymisen, jotka eivät itsessään ole mitään ja joita ei voi synnyttää, niin hän hankkisi sen voimalla paljon suuremman määrän ansiokkuutta, mittaamattoman ja käsittämättömän määrän.
Edelleen, Subhūti, bodhisattvan ei tulisi hankkia suurta ansiokkuuden määrää. - Subhūti sanoi: Eikö tosiaankaan, oi Kunnianarvoisa, bodhisattvan tulisi hankkia suurta ansiokkuuden määrää? - Buddha sanoi: "Tulisi hankkia", Subhūti, mutta ei "ottaa haltuunsa". Sen vuoksi sanotaan "tulisi hankkia".

Bodhisattva toimii kaikkien olentojen hyvinvoinnin ja kärsimyksestä vapautumisen eteen. On siis hyvinkin odotettavissa, että hän näin tehdessään toimii ansiokkaasti. Hänen määrittävä piirteensä kuitenkin on, ettei hänellä ole erillistä "minää", yksilöä, jolle ansioita voisi kertyä. Siispä, hän toiminnallaan hankkii ansiota, muttei "ota sitä haltuunsa", siis omi kerrytettyä ansiota "itselleen", sillä hän tietää ja tunnistaa tämän "itsen" kuvittellisuuden.

appas · « **Vastaus #27 :** 26. Maaliskuuta 2024 klo 11:44 »

Lainaus

29.
Kuka tahansa, joka sanoo, että tathāgata menee tai tulee, seisoo, istuu tai makaa, ei ymmärrä opetukseni merkitystä. Ja miksi? Koska "tathāgataksi" sanotaan sellaista, joka ei ole mennyt minnekään eikä tullut mistään. Sen vuoksi häntä sanotaan "tathāgataksi, arhatiksi, täysin valaistuneeksi".

Buddhille ei ole tulemista eikä menemistä - siksi heitä sanotaan "niin tulleeksi, näin menneeksi".

appas · « **Vastaus #28 :** 26. Maaliskuuta 2024 klo 15:50 »

Lainaus

30.
Edelleen, Subhūti, jos joku hyvän perheen poika tai tytär jauhaisi yhtä monta maailmanjärjestelmää kuin tässä suuressa tuhat miljoonaa maailmaa käsittävässä maailmanjärjestelmässä on tomuhiukkasia niin hienoksi kuin ne voidaan jauhaa mittaamattomalla voimalla ja itse asiassa hienontaisi ne alkeishiukkasia muistuttavaksi massaksi, mitä luulet Subhūti, olisiko se suunnaton määrä alkeishiukkasia? - Subhūti vastasi: Kyllä olisi, oi Kunnianarvoisa, kyllä olisi, oi onnellisesti vapautunut, suunnaton olisi se alkeishiukkasten määrä! Ja miksi? Jos, oi Kunnianarvoisa, kyseessä olisi ollut suunnaton määrä alkeishiukkasia, kunnianarvoisa ei olisi puhunut "suunnattomasta määrästä alkeishiukkasia". Ja miksi? Se minkä tathāgata on opettanut olevan "suunnaton määrä alkeishiukkasia", onkin ei-määrä; niin tathāgata on sen opettanut olevan. Sen vuoksi sitä sanotaan "suunnattomaksi määräksi alkeishiukkasia".
Ja se, minkä tathāgata on opettanut olevan "tuhat miljoonaa maailmaa käsittävä maailmanjärjestelmä", onkin ei-järjestelmä; niin tathāgata on sen opettanut olevan. Sen vuoksi sitä sanotaan "tuhat miljoonaa maailmaa käsittäväksi maailmanjärjestelmäksi". Ja miksi? Jos, oi Kunnianarvoisa, olisi ollut maailmanjärjestelmä, se olisi ollut aineelliseen kohteeseen tarttumista, ja se minkä tathāgata on opettanut olevan "aineelliseen kohteeseen tarttumista", onkin ei-tarttumista; niin tathāgata on sen opettanut olevan. Sen vuoksi sitä sanotaan "aineelliseen kohteeseen tarttumiseksi". - Buddha lisäsi: Edelleen, Subhūti, tuo "aineelliseen kohteeseen tarttuminen" on kielellinen konventio, sanallinen ilmaus vailla tosiasiallista sisältöä. Se ei ole dharma eikä ei-dharma. Kuitenkin tavalliset ymmärtämättömät ihmiset ovat tarttuneet siihen.

Zen-mestari Dōgen on sanonut: “Ennen kuin opiskelee Zeniä, vuoret ovat vuoria ja vedet vesiä; saatuaan vilauksen Zenin totuudesta, vuoret eivät enää ole vuoria ja vedet eivät enää ole vesiä; valaistuttua, vuoret ovat jälleen vuoria ja vedet jälleen vesiä". Tämä voidaan käsittää Kahta totuutta käsittelevänä: ensin tunnetaan vain sovinnainen totuuden taso (vuoret ovat vuoria); sitten löydetään myös syvempi, perimmäinen taso (vuoret eivät ole vuoria); lopulta teesi-antiteesi-synteesi-menetelmällä palataan siihen, että "vuoret ovat vuoria", kuitenkin tunnistaen, että tämä on vain kahtalaisen Totuuden sovinnainen taso.
Se, mitä Buddha käsittelee tässä säkeessä (ja Timanttisutrassa yleensäkin) on perimmäinen taso. Hän ymmärtääkseni tekee tämän ravistellakseen meitä irti näkemyksestä, joka voi olla sinänsä "tosi", mutta vain hyvin rajatulla tavalla, ja johon olemme haitallisesti takertuneita. Siis, Timanttisutran myötä meidän tulisi nähdä Totuuden syvempi taso, sekä irroittautua takertumisestamme. On kuin olisimme tahmean hämähäkinseitin kohteisiin sitomia, ja meille tarjottaisiin Viisauden terävää miekkaa, jolla irroittautua (viisautta, tai "jaloa erottelukykyä", verrataan usein terävään työkaluun: esim. MN 146 ).

appas · « **Vastaus #29 :** 28. Maaliskuuta 2024 klo 00:14 »

Lainaus

31.
Ja miksi? Koska jos joku sanoisi, että tathāgata on opettanut näkemystä minästä, näkemystä olennosta, näkemystä elävästä sielusta, näkemystä henkilöstä, puhuisiko hän oikein, Subhūti? - Subhūti vastasi: Ei todellakaan, oi Kunnianarvoisa, ei todellakaan, oi onnellisesti vapautunut, hän ei puhuisi oikein. Ja miksi? Se minkä tathāgata on opettanut olevan "näkemys minästä", onkin ei-näkemys; niin tathāgata on sen opettanut olevan. Sen vuoksi sitä sanotaan "näkemykseksi minästä". - Buddha sanoi: Niin on, Subhūti, että bodhisattvan tielle lähteneen tulee tuntea kaikki dharmat, katsoa niitä, syventyä niihin. Ja hänen tulisi tuntea ne, katsoa niitä ja syventyä niihin sellaisella tavalla, että hän ei synnytä havaintoa yhdestäkään dharmasta. Ja miksi? Subhūti, "havainto dharmasta, havainto dharmasta", ei-havainto on tathāgata sen opettanut olevan. Sen vuoksi sitä sanotaan "havainnoksi dharmasta".

Jos näkemys on ei-näkemys, ja havainto on ei-havainto, onko siis hylättävä kaikki havaitseminen ja näkemykset? Ei suinkaan! Syvällinen ymmärrys edelleen nojaa havaintoihin, ei ohita niitä; rakentelee näkemyksiä, eikä suoraan hylkää niitä. Kuitenkin näin tehdessään se ei takerru - ei "synnytä havaintoa", vaan havaitsee, eikä näkemyksiä rakenneltuaankaan tarraa "näkemykseen minästä" näiden muiden näkemysten rakentelijana.

"Näkemys henkilöstä" - missä määrin on henkilöjä? Siinä määrin, kun henkilö joko nostaa taakan kantaakseen, tai laskee sen luopuakseen. Kun viiden kasauman (muoto ja 4 mielen kasaa) taakka nostetaan ja kannetaan, on se henkilö, joka sen nostaa ja kantaa. Samoin, kun viiden kasauman taakka lasketaan ja siitä luovutaan, on se henkilö, joka sen laskee ja siitä luopuu.
Mitä on nostaminen ja kantaminen? Jatkuvan janoamisen ja halun ajamana säntäily sinne, tänne.
Mitä on laskeminen ja luopuminen? Juuri tämän janon ja halun häivytys, lopetus, luovutus sen suhteen, vapautus ja irtipäästäminen siitä. SN 22.22

Timanttisutra - 2

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra