Timanttisutra - 3

appas · « **Vastaus #30 :** 28. Maaliskuuta 2024 klo 16:02 »

Lainaus

32.
Ja lopuksi, Subhūti, jos bodhisattva, suuri olento, täyttäisi mittaamattomia ja laskemattomia maailmanjärjestelmiä seitsemän lajin aarteilla ja antaisi ne lahjaksi tathāgatoille, arhateille, täysin valaistuneille - ja jos toisaalta joku hyvän perheen poika tai tytär ottaisi tästä prajñā-pāramitāsta, tästä dharman opetuksesta vaikkapa yhden ainoan nelirivisen säkeistön, ja pitäisi sen mielessään, opettaisi sitä havainnollisesti, lausuisi sitä ääneen ja opiskelisi sitä sekä valaisisi sitä yksityiskohtaisesti muille, silloin jälkimmäinen tuottaisi toiminnallaan niin paljon suuremman määrän ansiokkuutta, että se olisi mittaamaton ja käsittämätön. Ja kuinka hän valaisisi sitä? Niin että ei paljastaisi. Sen vuoksi sanotaan "hän valaisisi".

Kuin tähdet, näköharha, lampunsydän,
taikurin esitys, kastepisara tai kupla,
uni, salaman välähdys tai pilvi:
nähdä sellaisena kaikki ehdonvarainen.

Näin puhui Buddha. Riemuissaan vanhempi munkki Subhūti, munkit ja nunnat, uskolliset maallikkomiehet ja -naiset ja bodhisattvat ja koko maailma jumalineen, ihmisineen, asuroineen ja gandharvoineen iloitsivat Buddhan opetuksesta.

Tähän päättyy Timanttisutra, josta tässä käytimme Sangharakshitan suomennosta.

Esittämäni kommentääri on vain vaatimattomia ajatuskyhäelmiä, joita tämän verrattoman tekstin lukeminen kirvoitti minut kirjoittamaan. Kaikki väärinymmärrys ja hämmennys sekä sekaannus siinä ovat vain heiveröisen mieleni kyvyttömyyttä ymmärtää tämän syvällisen opetuksen totuutta, ja näin siis virheet ja harhaisuus kommenteissa ovat omiani. Jos kuitenkin nöyrä yritelmäni osoittaa tätä jalokivenä säikehtivää dharman opetusta kommentäärini piskuisella taskulampulla on aiheuttanut jotakin ansiota, olkoon se omistettu kaikkien olentojen pikaiselle vapautumiselle kärsimyksestä; olkoon jokaisella tämän lukijalla ja muullakin onni ja syyt onneen!

࿋

Hermit of Think-Follow · « **Vastaus #31 :** 29. Maaliskuuta 2024 klo 10:08 »

Paljon kiitoksia, appas. Olen lukenut kaikki katkelmat kommentaareineen. Tämä tuli sikäli mukavaan väliin, että olen viimeisen 10 vuoden aikana varsin ns. rankalla kädellä vieraantunut buddhalaisista ideoista ja opetuksista. Ei sikäli, että heti tämän myötä osaisin olla ottamassa sitä avosylin vastaan – kaikelle on aikansa ja harvoin syntyy mitään hyvää itseään pakottamalla, mutta tämä lukeminen ja vastaanottaminen toi sen luontevasti lähemmäksi.

appas · « **Vastaus #32 :** 05. Huhtikuuta 2024 klo 16:52 »

Eipä mitään, Hermit - kiva, että joku lukikin haparoivan kommentäärini!

Käsitelläänpä vielä toistakin käännöstä Timanttisutrasta - tällä kertaa kyseessä on Yrjö Mähösen suomennos.

Lainaus

1.
Täten olen kuullut: Aikana jolloin Buddha oleskeli Anathapindikan puistossa Shravastin lähellä bhikshujen suuren, jopa kaksisataa viisikymmentä henkeä käsittävän joukon kera.
Eräänä päivänä paaston lopettamisen aikaan Maailman Kunnioittama pukeutui viittaan. Kantaen maljaansa hän vaelsi Shravastin suureen kaupunkiin kerjäämään ruokansa.
Kaupungin keskustassa hän kerjäsi ovelta ovelle säännön mukaan. Tämän tehtyään hän palasi yksinäisyyteensä ja söi ateriansa. Lopetettuaan hän laittoi viittansa ja kerjuumaljansa syrjään, pesi jalkansa, järjesti istuimensa ja istuutui.

Anathapindika (joka tarkoittaa jotain sellaista, kuin "orpojen ja avuttomien auttaja"; syntymänimeltään Sudatta) lahjoitti tämän aikaisemmin prinssi Jetalle kuuluneen puiston Buddhan ja hänen seurakuntansa käyttöön. Puiston ostosta lahjoituskäyttöön on hauska tarina, joka menee jotensakin niin, että Anathapindika halusi lahjoittaa maata Buddhalle ja hänen veljeskunnalleen. Prinssi Jetalla oli sopiva puistikkoinen lehto, ja Anathapindika tarjoutui ostamaan sen, mutta Jeta ei halunnut myydä. Koska Anathapindika kärtti häntä, hän päätti asettaa puistolle hinnan, jota ei pystyisi maksamaan, ja niin saisi pitää puiston joutumatta inttämään, ettei aio sitä myydä. Hän siis ilmoitti myyvänsä puiston, jos saisi niin paljon kultakolikoita, että ne riitttäisivät peittämään koko puiston pinta-alan (muistamme, että puistossa mahtui majailemaan yli 1000 munkkia (vaikka tässä puhutaankin vain 250:stä), joten se lienyt kookas). Anathapindika oli kuitenkin vauras mies, ja suostui mukisematta hintaan. Kun kultakolikoita alettiin kärrätä paikalle ja maata peittää niillä, ja prinssille valkeni, että hintapyyntöön kyettäisiin vastaamaan, hän tajusi, että sanansa antaneena ja sen velvoittamana hän joutuisi luopumaan puistosta - olisi siis parempi antaa se lahjana (on ilmeisesti ansiokkaampaa lahjoittaa, kuin myydä). Näin prinssi Jeta lahjoitti puiston Anathapindikalle, joka lahjoitti sen edelleen Buddhan ja munkkiyhteisön käyttöön.

Kerjäys ovelta ovelle "säännön mukaan" saattaa olla viittaus Dhutanga-askeesisääntöön, joita on 13, ja joista yksi sanoo, että almukierroksella ei tule ohittaa taloa tai valikoida, missä kerjää. Lisää dhutangoista: https://en.dhammadana.org/sangha/dhutanga.htm

Vaikka Buddhalla ei ole käsitystä yksilöstä tai olennosta, hän voi oleilla "yksinäisyydessä". Aivan kuin kalaverkosta on yksilöitävissä solmu, vaikka se onkin vain osa verkkoa eikä itsenäinen kokonaisuus.

appas · « **Vastaus #33 :** 06. Huhtikuuta 2024 klo 10:58 »

Lainaus

2.
Seurakunnan joukossa oli kunnianarvoisa Subhuti. Muitta mutkitta hän nousi, paljasti oikean olkapäänsä ja polvistui oikean polvensa varaan. Hän piti kunnioittavasti käsiään koholla kämmenet yhteen liitettyinä ja puhutteli Buddhaa täten: Maailman Kunnioittama, on kaikkein kallisarvoisinta kuinka Tathagata ottaa huomioon kaikki bodhisattvat suojellen ja ohjaten heitä niin hyvin! Maailman Kunnioittama, jos hyvät miehet ja hyvät naiset etsivät verrattoman valaistuksen täyttymystä, mitä perusteita heidän tulisi noudattaa ja kuinka heidän tulisi säädellä ajatuksiaan?
Buddha sanoi: Hyvä on, Subhuti! Juuri niin kuin sanot, Tathagata ottaa aina huomioon bodhisattvat suojelemalla ja ohjaamalla heitä hyvin. Kuunnelkaa nyt ja ottakaa sanani sydämiinne: selitän teille mitä perusteita hyvien miesten ja hyvien naisten tulisi noudattaa etsiessään verrattoman valaistuksen täyttymystä, ja kuinka heidän tulisi säädellä ajatuksiaan.
Subhuti sanoi: Toivon hartaasti, tehkää se, Maailman Kunnioittama. Iloisina odottaen tahdomme kuulla.

Vaikka siis mieli-aggregaatit, sen paremmin kuin keho-kasaumatkaan, eivät ole "itse", ja vaikka viisas olento ei elättele käsityksiä minuudesta tai erillisestä olennosta, niin buddhalaisuus ei kuitenkaan kumoa "agentuuria", siis toimijuutta: sanomme "minä juon", emmekä "syitä ja olosuhteita kokoontuu niin, että seurauksena juomista tapahtuu, mutta missään tässä prosessissa minua ei ole löydettävissä". "Karma" on toimintaa, jokainen on karmansa omistaja, joten sikäli kun toiminnassa on toimijuutta, voidaan sanoa olevan "minuutta" toimijana. Siispä, emme vain ajelehdi tapahtumien virrassa, vaan päätöksiä voi tehdä. Tämän takia jo ainakin historian alkuhavinoista muinais-Sumerista asti, ja todennäköisesti pidemmältäkin, on tunnettu "käden nostamisen rituaali": siis tämä "kaikki puolesta, käsi ylös". Kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse? Kun puhumme itsettömyydestä, emme siis ole kumoamassa kaikkia "itse"-konstruktioita; on selvää, että voidaan piirtää ympyräkaaren muotoinen nuoli, joka osoittaa omaan lähtöpisteeseensä. Oikeastaan buddhalaisuuden "itsettömyys" kumoaa hindulaisen atman-itseyden, jossa "itse" on pysyvä, muuttumaton, ja tyydyttävä.

appas · « **Vastaus #34 :** 07. Huhtikuuta 2024 klo 21:13 »

Lainaus

3.
Buddha sanoi: Subhuti, kaikkien bodhisattva-sankarien tulisi harjoittaa ajatuksiaan seuraavasti: Kaikki elävät olennot, kuuluivatpa ne mihin luokkaan tahansa, syntyneet munista, kohduista, kosteudesta tai muodonmuutoksella, muodollisina tai muodottomina, joko ajattelun tilassa tai vapautuneena ajattelun tarpeellisuudesta, tai kaikkien ajattelun valtakuntien tuolla puolen - kaikki nämä tulevat saavuttamaan kauttani äärettömän vapautuksen, nirvanan. Mutta kun suunnaton, lukematon, mittaamaton määrä olentoja on siten vapautettu, todellisuudessa yhtään olentoa ei ole vapautettu. Miksi on näin, Subhuti? Siksi, että kukaan bodhisattva, joka on todellinen bodhisattva, ei vaali minuuden itsenäisen olemuksen, persoonallisuuden, olevan olennon, tai erillisen yksilöllisyyden käsitystä.

Äsken hahmottelimme "minuuden" toimijuuden kautta. Kuitenkaan bodhisattvan vapauttaessa olentoja, hän ei ole erillinen vapauttamistaan olennoista - onhan hänkin vapautunut, siispä vapautumisessa hän ja olennot ovat yhtä.

"Ajattelun valtakuntien tuolla puolen" on kuin meditatiivinen tila, jota kutsutaan nimellä "ei havainnon eikä ei-havainnon tila", siis ei sen paremmin havaitsemisen kuin havaitsemattomuudenkaan tila. Ajatuksiahan havaitaan mieli-aistielimellä, siis on ajattelu pikemminkin havainnointia, kuin aktiivista "minä ajattelen"-ajatustenluontia. Tuvataka Suttassa ajatusta "minä olen ajattelija" kutsutaan objektifiointi-luokitteluiden juureksi: Snp 4.14

Miten luopua ajatuksesta "minä olen ajattelija"? Ensinnä, tunnistaa tuon edeltävän lauseen merkitys: "minä olen ajattelija" on vain ajatus. Älköömme siis hyväksykö sitä totuutena heti, "nielkö purematta", vaan tarkastelkaamme, pitääkö se paikkansa. Jos minä todella olisin ajatusteni ajattelija, niin minä voisin määrittää, millaisia ajatuksia ajattelen, ja millaisia en. Mutta istupa paikoillaan vaikka varttikin, ja huomaat, että ajatuksia tulee kutsumattakin! Vaikka "emme ajattele mitään", mielemme havaitsee ajatuksia: vaikka emme kahlaisi virrassa, virran vuo virtaa ympärillämme. Voimme kuitenkin jossain määrin "säädellä" tai "hallita" ajatuksiamme, kuten tässä sutrassakin sanotaan. Emme ehkä voi estää ajatusta nousemasta mieleen, mutta voimme olla tempautumatta sen mukaan - ja näin varsinkin juuriajatuksen "minä olen ajattelija" suhteen!

Tulisiko siis ajatella "minä en ole ajattelija", tai "ajatuksia on, muttei ajattelijaa"? Ei, vaan objektifioinnin ja luokittelun tulisi antaa "sammua" olemalla ruokkimatta sen liekkiä. Myös nämä kaksi ajatusta ovat objektifikaatiota, ja siten esteitä vapautumisen objektifioimattomuudelle. AN 4.173

Kaanonissa ajatusta "Minä olen" kuvaillaan itseriittoiseksi pakkomielteeksi. Aluksi se saattaa kohdistua johonkin viidestä aggregaatista, tai niiden yhdistelmään. Kuitenkin jokainen näistä on muuttuvainen, pysymätön: siispä siihen takertuminen ajatuksella "minä olen tämä" johtaa kärsimykseen tuon muutoksen tapahtuessa (muutoksen kärsimys). Voi myös olla ajatus "minä olen" ilman, että se kohdistuu aggregaatteihin, tai muuhun, kuin aggregaatit: tämä oli tilanne kunnianarvoisalla Khemakalla Khemaka Suttassa: SN 22.89
Voi toki elätellä pikkunäppäriä ajatusrakennelmia, joissa ajatus "minä olen" säilyy tarkentamattomana, kuten "minä olen, mikä olen", mutta miksi, oi miksi, kun voi levätä kehittelemättä ja ylläpitämättä tällaisiakaan hahmotelmia? Koska "minä olen, mikä olen" esiintyy Raamatussakin, lainaan samasta kirjasta kuvauksen ajatusten rakentelulle: tuulen tavoittelua!

appas · « **Vastaus #35 :** 08. Huhtikuuta 2024 klo 15:29 »

Lainaus

4.
Lisäksi, Subhuti, armeliaisuuden harjoituksessa bodhisattvan tulisi olla vapaa. Tämä tarkoittaa, että hänen tulisi harjoittaa anteliaisuutta välittämättä äänestä, hajusta, kosketuksesta, mausta, tai mistään ominaisuudesta. Subhuti, näin tulisi bodhisattvan harjoittaa armeliaisuutta takertumatta.
Mihin tämä tähtää? Siten toimien hänen ansionsa on suunnaton.
Subhuti, mitä ajattelet? Voitko mitata koko etäisyyden, joka suuntautuu itään päin?
Ei, Maailman Kunnioittama, en voi.
Voitko sitten, Subhuti, mitata koko etäisyyden, joka suuntautuu etelään, länteen, pohjoiseen, tai johonkin muuhun suuntaan, mukaan lukien meren syvyys ja taivaan lakipiste?
Ei, Maailman Kunnioittama, en voi.
No niin, Subhuti, yhtä mittaamaton on sen bodhisattvan ansio, joka harjoittaa armeliaisuutta ilman mitään takertumista ulkonaisiin seikkoihin. Subhuti, bodhisattvojen tulisi pitää kiinni äärimmäisen tarkasti tästä ohjeesta.

Tässä armeliaisuutta ja anteliaisuutta käytetään keskenään vaihtokelpoisina. Kun muistamme kolmentyyppiset anteliaisuudet, siispä materiaalisten avujen, suojan, ja opetusten antamisen, niin varsinkin kahden viimeisen antamisen huomaamme hyvinkin vastaavan "armeliaisuutta": siis suojelemisen ja opettamisen. Näin etenkin, kun opetus on kärsimyksestä vapautumiseen tähtäävää, myötätunnosta tapahtuvaa dharma-opetusta.

Tässä ylös- ja alas-suunnat on ilmaistu runollisesti "meren syvyydellä" ja "taivaan lakipisteellä". Mitä syvyyteen tulee, niin myös Buddhan oivaltaman Dharman sanotaan olevan "syvä, vaikeasti nähtävissä, vaikea ymmärtää, rauhallinen, hienostunut, otaksumien ulottumattomissa, hienovarainen, viisaiden koettava" ( SN 6.1 ).

appas · « **Vastaus #36 :** 08. Huhtikuuta 2024 klo 16:16 »

Lainaus

5.
Subhuti, mitä tuumit? Onko Tathagata tunnistettavissa joillakin aineellisilla ominaispiirteillä?
Ei, Maailman Kunnioittama; Tathagataa ei voi tunnistaa millään aineellisilla tunnusmerkeillä. Mistä johtuen? Koska Tathagata on sanonut, että kaikki aineelliset tunnusmerkit eivät todellisuudessa ole aineellisia tunnusmerkkejä.
Buddha sanoi: Subhuti, kaikessa missä on aineellisia luonteenpiirteitä, on harhakuvitelma; mutta se, joka käsittää, että kaikki luonteenpiirteet ovat itse asiassa ei-luonteenpiirteitä, ymmärtää Tathagatan.

Paljon puhutaan "sisäisen kauneuden" paremmuudesta verrattuna "aineellisiin tunnusmerkkeihin". Myös Buddhan määrittävät piirteet tulee löytää pintaa syvemmältä; ehkäpä tämä "sisäinen kauneus" on jokaisen olennon buddhaluonto, joka Buddhassa vain on löydetty, jalostettu ja täydelleen esiinpäästetty?

appas · « **Vastaus #37 :** 09. Huhtikuuta 2024 klo 11:01 »

Lainaus

6.
Subhuti sanoi Buddhalle: Maailman Kunnioittama, tuleeko aina olemaan ihmisiä, jotka alkavat aidosti luottaa kuultuaan nämä opetukset?
Buddha vastasi: Subhuti, älä lausu sellaisia sanoja!
Viimeisen viisisataavuotiskauden kuluttua Tathagatan poismenon jälkeen, tulee olemaan itseään hallitsevia ihmisiä, jotka ovat juurtuneet ansioon, tullen kuulemaan näitä opetuksia, ihmisiä, jotka tulevat luottamuksen elähdyttämiksi. Mutta sinun tulee tajuta, että sellaisten ihmisten ansion juuri ei vahvistu ainoastaan yhden buddhan, tai kahden buddhan, tai kolmen, tai neljän, tai viiden buddhan, vaan lukemattomien buddhien aikana; ja heidän ansionsa on kaikenlaatuista. Sellaiset ihmiset, jotka tulevat kuulemaan näitä opetuksia, tulevat kokemaan puhtaan luottamuksen välittömän heräämisen, Subhuti; ja Tathagata tunnistaa heidät. Kyllä, hän tulee selvästi havaitsemaan kaikki nämä puhdassydämiset, ja heidän moraalisten ansioidensa suuruuden. Kuinka tämä onnistuu?
Siksi, koska sellaiset ihmiset eivät taannu vaalimaan minuuden itsenäisen olemuksen, yksilöllisen persoonan, olevan olion, eikä erillisen yksilöllisyyden mielikuvaa. He eivät myöskään taannu vaalimaan sellaista ideaa, että esineillä olisi todellisia sisäisiä ominaisuuksia, eikä myöskään ideaa, että esineiltä puuttuisi sisäiset ominaisuudet.
Mistä tämä johtuu? Koska, jos sellaiset ihmiset sallisivat mielensä takertua ja pitäytyä johonkin, he vaalisivat minuuden, persoonan, olennon, tai erillisen yksilöllisyyden mielikuvaa; ja jos he takertuisivat ja pitäytyisivät uskomukseen, että asioilla on sisäisiä ominaisuuksia, he vaalisivat minuuden, persoonan, olennon, tai erillisen yksilöllisyyden mielikuvaa. Samoin, jos he tarrautuisivat ja pitäytyisivät uskomukseen, että esineillä ei ole sisäisiä ominaisuuksia, he vaalisivat minuuden, persoonan, olennon, tai erillisen yksilöllisyyden mielikuvaa. Niinpä sinun ei pidä takertua esineisiin ikään kuin niillä olisi tai niillä ei olisi sisäisiä ominaisuuksia.
Tästä syystä Tathagata aina opettaa tätä sanontaa: Opetustani hyvästä laista voidaan verrata lauttaan.
Buddha-opetuksista täytyy luopua; kuinka paljon vielä lisää sellaista harhaopetusta!

Esineillä ei ole todellisia sisäisiä ominaisuuksia, mutta myöskään niillä ei ole olematta sisäisiä ominaisuuksia. Tämä selittyy sillä, että niillä on näennäisiä sisäisiä ominaisuuksia: näemme vaikkapa punaisen omenan punaisena, jossa kuitenkaan punaisuus ei ole omenan todellinen sisäinen ominaisuus, eikä toisaalta ole olematta sen sisäinen ominaisuus, vaan se on sen näennäinen sisäinen ominaisuus. Muoto on kuin vaahtoa, siitä syntyvä havainto kuin kangastus, ja näiden perusteella heräävä tietoisuus kuin taikatemppu ( SN 22.95 ). Mitä tämä tarkoittaa? Muoto on tyhjää, mutta kuitenkin pitää muotonsa. Kangastus ei ole sikäli todellinen, että se on vain syistä ja olosuhteista johtuva havainto, mutta se on kuitenkin havainnoitavissa. Ja tietoisuus on ilmiö, joka ei ole sitä, miltä se vaikuttaa. Näin siis tiedostaessamme havaitsevamme punaisen omenan, koemme taikatempun, joka tiedostaa kangastuksenomaisen havainnon tyhjästä muotokasaumasta!

appas · « **Vastaus #38 :** 09. Huhtikuuta 2024 klo 12:28 »

Lainaus

7.
Subhuti, mitä ajattelet? Onko Tathagata saavuttanut verrattoman valaistuksen täyttymyksen? Onko Tathagatalla selvästi ilmaistu oppi?
Subhuti vastasi: Kuten minä ymmärrän Buddhan tarkoituksen, ei ole sellaista totuuden ilmaisua, jota kutsutaan verrattoman valaistuksen täyttymykseksi. Lisäksi Tathagatalla ei ole muotoiltua opetusta, jonka voisi selvästi lausua.
Kuinka näin on? Koska Tathagata on sanonut, että totuutta ei voi hallita eikä lausua. Se ei ole ilmaistavissa sanoilla "on" tai "ei ole".
Täten on sanottu, että tämä ei-muotoillun periaate on kaikkien viisaiden erilaisten menetelmien perusta.

Taolaisuudessa on vertaus "kaivertamattomasta puupalikasta": erottelukyky on kuin kaiverrusveitsi, ja totuus kuin puupalikka. Erottelulla voimme muotoilla puusta jotain, minkä joku toinen tunnistaa, mutta samalla rajaamme puun potentiaalia. Sikäli, kun totuudella on piirteitä, sen piirre on "sellaisuus": pitääksemme totuuden "sellaisena, kuin se on", meidän tulisikin jättää puupalikka kaivertelematta. Siispä Tathagatallakaan ei ole "muotoiltua opetusta". Totuus on kaksijakoisen binäärin "on/ei ole" tavoittamattomissa, mutta toisaalta myös nelijakoisen "on/ei ole/molempia/ei kumpaakaan" tavoittamattomissa:

Tänä päivänä binääri- tai vähemmissä määrin tetralemmamuotoista määrittelyä osataan, tietotekniikan avustamana, harjoittaa syvällekin, mutta "kaivertamattoman palikan totuus" tuntuu jääneen. On kuin artesaani olisi oppinut kaivertamaan palikoista haluamiaan muotoja hyvin suurella tarkkuudella, ja olisi lumoutunut taidoistaan niin, ettei kykene enää jättämään palikkaa kaivertamatta. Hän ei näe puupalikassa puupalikkaa, vaan oravan, karhun, tai veneen. Kuitenkin tautologinen totuus on, että puupalikka on puupalikka - ennen kuin siitä muotoillaan mitään, se on ei-muotoiltu.

Laskeapa muotoileva veitsi hetkeksi, ja levätä muotoilemattoman äimistyttävässä potentiaalisuudessa ja helpon kepeässä sellaisuudessa!

appas · « **Vastaus #39 :** 09. Huhtikuuta 2024 klo 17:46 »

Lainaus

8.
Subhuti, mitä ajattelet? Jos joku täyttäisi kolme tuhatta tähtisumua maailmoja seitsemällä aarteella ja antaisi kaikki almulahjoiksi, saisiko hän suuren ansion?
Subhuti sanoi: Todella suuren, Maailman Kunnioittama! Miksi niin? Koska ansio on lähellä ansiottomuuden luonnetta, Tathagata luonnehti ansion suureksi.
Silloin Buddha sanoi: Toisaalta, jos joku ottaisi vastaan ja muistaisi vaikkapa vain neljä riviä tästä keskustelusta ja opettaisi ja selittäisi ne toisille, hänen ansionsa olisi suurempi. Miksi? Koska, Subhuti, tästä keskustelusta ovat lähtöisin kaikki buddhat ja kaikkien buddhien opetukset valaistuksen verrattomasta täyttymyksestä.
Subhuti, se mitä kutsutaan "Buddhan esittämäksi uskonnoksi" ei itse asiassa ole buddha-uskonto.

Prajñāpāramitā, Viisauden Täydellistymä, on nimetty myös "kaikkien buddhien äidiksi", ja esitetään personifioituna jumalattareksi. Ja miksi? Koska juuri täydellistyneen viisauden kautta olento on buddha, siispä buddhat syntyvät siitä; ja kuitenkaan mitään sellaista asiaa kuin "ylittämätön, täydellistynyt Viisaus" ei ole eriteltävissä. Juuri tähän itsenäisluonteen tyhjyyteen perustuu buddhalaisuus, joka "itse asiassa ei ole buddha-uskonto", vaan todellisuuden luonne.

appas · « **Vastaus #40 :** 10. Huhtikuuta 2024 klo 20:33 »

Lainaus

9.
Subhuti, mitä ajattelet? Sanooko oppilas, joka on astunut pyhän elämän virtaan, mielessään, "Saavutan pyhään virtaan astuvan elämän"?
Subhuti sanoi: Ei, Maailman Kunnioittama. Miksi on niin? Koska "virtaan astuva" on ainoastaan nimi. Ei ole virtaa, johon voisi astua. Oppilasta, joka ei välitä muodosta, äänestä, hajusta, mausta, kosketuksesta, tai mistään muusta ominaisuudesta, kutsutaan virtaan astuvaksi.
Subhuti, mitä ajattelet? Sanooko mestari, joka on enää yhden uudelleen syntymisen alainen, mielessään, "Saavutan vielä kerran syntyvän aseman"?
Subhuti sanoi: Ei, Maailman Kunnioittama. Miksi on niin? Koska "vielä kerran syntyvä" on ainoastaan nimi. Ei ole päättymistä eikä olemassa oloon tulemista. [Mestari, joka käsittää] tämän, häntä kutsutaan nimellä "vielä kerran syntyvä".
Subhuti, mitä ajattelet? Sanooko kunnianarvoisa, joka ei enää tule syntymään uudelleen kuolevaiseksi, mielessään, "Saavutan ei-palaavan aseman"?
Subhuti sanoi: Ei, Maailman Kunnioittama. Miksi on niin? Koska "ei-palaava" on ainoastaan nimi. Ei ole ei-palaamista; tästä titteli "ei-palaava".
Subhuti, mitä ajattelet? Sanooko pyhimys mielessään, "Olen saavuttanut täydellisen valaistumisen"?
Subhuti sanoi: Ei, Maailman Kunnioittama. Miksi on niin? Koska ei ole sellaista tilaa, jota kutsutaan "täydelliseksi valaistumiseksi". Maailman Kunnioittama, jos täydellisen valaistumisen pyhimys sanoisi mielessään, "Sellainen minä olen", hän välttämättä osallistuisi minuuden olemukseen, persoonan, olennon, tai erillisen yksilöllisyyden mielikuvaan. Maailman Kunnioittama, kun Buddha julistaa, että vien voiton pyhistä miehistä täydellisen hiljentymisen joogassa, vetäytymisessä yksinäisyyteen, ja vapaudessa intohimoista, en sano mielessäni, "Olen täydellisesti valaistunut pyhimys, intohimoista vapaa". Maailman Kunnioittama, jos sanoisin mielessäni, "Sellainen olen", sinä et julistaisi: "Subhuti löytää onnen pysymällä rauhassa eristäytyneenä metsän keskellä". Näin on, koska Subhuti ei pysy missään. Siksi häntä kutsutaan "Subhutiksi, Iloiseksi rauhassa pysyjäksi, Metsässä eristyksessä asujaksi".

Anuruddha Sutta sanoo Dharmasta: "Tämä Dharma on sellaiselle joka on vaatimaton, ei sellaiselle, joka mahtailee. Tämä Dharma on sellaiselle joka on tyytyväinen, ei sellaiselle, joka on tyytymätön. Tämä Dharma on sellaiselle, joka on erakoituvainen, ei sellaiselle, joka on sotkeutunut. Tämä Dharma on sellaiselle, jonka sitkeys on kohotettuna, ei sellaiselle, joka on laiska. Tämä Dharma on sellaiselle, jonka mielellisyys on vakiintunut, ei sellaiselle, jonka mielellisyys on sekava. Tämä Dharma on sellaiselle, jonka mieli on keskitetty, ei sellaiselle, jonka mieli on keskittämätön. Tämä Dharma on sellaisille, joilla on erottelukykyä, ei sellaisille, joiden erottelukyky on heikko". AN 8.30 (käännös omani).

Tänään aion keskittyä kohtaan "erakoituvaisuudesta" ja "sotkeutuneisuudesta". Ja miten harjoittaja on sotkeutunut? Hänellä on siteitä, hänellä on velvoitteita, hän antaa aikaansa enemmän kuin tarpeen. Tästä tulee pian hänelle taakka, tulee rasite, tulee kärsimyksen lähde. Enää hänen mielensä ei ole keskitetty, hän sekavoituu, jne - siis kaikki muutkin kohdat kärsivät. Pian hän tuntee kuin Tri. Manhattan tässä paneelissa:

Onnellisia he, jotka "pysyvät rauhassa eristäytyneenä", pysymättä tai oleilematta kuitenkaan missään!

appas · « **Vastaus #41 :** 11. Huhtikuuta 2024 klo 18:20 »

Lainaus

10.
Buddha sanoi: Subhuti, mitä ajattelet? Kaukana menneisyydessä, kun Tathagata oli Buddha Dipamkaran kanssa, oliko hänellä mitään Hyvän Lain saavutuksen astetta?
Ei, Maailman Kunnioittama. Kun Tathagata oli Buddha Dipamkaran kanssa, hänellä ei ollut mitään saavutuksen astetta hyvässä laissa.
Subhuti, mitä ajattelet? Lähteekö bodhisattva joihinkin majesteettisiin buddha-maihin?
Ei, Maailman Kunnioittama. Miksi ei? Koska "lähteminen majesteettisiin buddha-maihin" ei ole majesteettinen lähtö; tämä on pelkästään nimi.
[Sitten Buddha jatkoi:] Sen vuoksi, Subhuti, kaikkien bodhisattvojen, vähäisempien ja suurten, tulisi kehittää puhdas, kirkas mieli, joka ei ole riippuvainen äänestä, mausta, kosketuksesta, hajusta, tai muusta ominaisuudesta. Bodhisattvan tulisi kehittää mieli, joka ei tukeudu mihinkään; ja sitten hänen tulisi vakiinnuttaa se.
Subhuti, tätä voidaan verrata ihmisen mielentilaan, joka on suuri kuin mahtava vuori Sumeru. Mitä ajattelet? Eikö sellainen keho olisi suuri?
Subhuti vastasi: Suuri todellakin, Maailman Kunnioittama. Näin on, koska Buddha on selittänyt, että mitään kehoa ei kutsuta suureksi kehoksi.

Tämän kappaleen puhe "suuresta kehosta, suuri kuin mahtava Sumeru-vuori" tuo aina mieleeni tämän musiikkivideon: https://www.youtube.com/watch?v=6fCBSQjpH8U
...ja siinä esiintyvän sirkuksen muskelimiehen. Hän pullistelee lihaksiaan, ja mahtailusta huomaa, että myös hänen käsitys itsestä on suuri ja mahtava - aivan kuin tässä sutrakäännöksessä samaistetaan "keho" ja "mielentila"! Kuitenkin on kietoutuminen kehoon "itsenä" vain riippuvaisuutta muodosta, joka ei lopulta täytä "itsen" - merkityksessä pysyvä, muuttumaton, jakamaton atman - kriteerejä. Tämän huomaaminen lienee triviaalia, mutta teen sen eksplisiittesti kahden kohdan osalta kuitenkin: keho on jaettavissa (esim. toisaalla tässä sutrassa oleva kohta, jossa raajat leikataan) ja muuttuvainen (keho väistämättä joko vanhenee tai kuolee ja hajoaa, siis joka tapauksessa muuttuu). Mitä pysyväisyyteen tulee, niin tarraamisen kehoon "itsenä" sanotaan Assutavā Suttassa ( SN 12.61 ) olevan parempi, kuin vastaavan tarraamisen mieleen, sillä kehon kuitenkin havaitaan olevan siinä vuodesta toiseen, kun taas mielestä sanotaan, että "mikään ei muutu niin nopeasti, kuin mieli"! Koska juuri muuttuvaisuus ja pysymättömyys tuovat tyydyttämättömyyttä tai stressiä niille alisteisiin asioihin samaistuttaessa ("muutoksen kärsimys"), niin mielen muuttuessa vilkkaammin, on kehoon samaistuminen kuitenkin kahdesta pahasta pienempi. Siispä: jos koet itsettömyyden eksistentiaalisesti uhkaavaksi ja tarvitset "ankkuroitumista", keho on parempi maaperä tällaiselle itseyden ankkurille, kuin häilyväinen mieli. Syvemmässä tarkastelussa on keho (niin kuin mielikin) todettava ei-itseksi, mutta tilapäisesti siihen voi ankkuroitua. Hiljalleen pysymättömyyden tarkastelun kautta voi sitten päätyä hylkäämään itseriittoisen ajatuksen "Minä olen".

appas · « **Vastaus #42 :** 12. Huhtikuuta 2024 klo 11:27 »

Lainaus

11.
Subhuti, jos olisi yhtä monta Ganges-virtaa kuin hiekanjyviä Gangesissa, olisiko kaikkien jokien hiekanjyviä monta?
Subhuti sanoi: Todella monta, Jopa Ganges-virtoja olisi lukematon määrä; kuinka paljon enemmän siis niiden hiekanjyviä!
Subhuti, selitän sinulle totuuden. Jos hyvä mies tai hyvä nainen täyttäisivät kolme tuhatta tähtisumua maailmoja seitsemällä aarteella jokaista hiekanjyvää kohti kaikissa noissa Ganges-virroissa, ja antaisivat ne almulahjoina, saavuttaisivatko he ansiota?
Subhuti vastasi: Suurta todellakin, Maailman Kunnioittama!
Silloin Buddha selitti: Silti, Subhuti, jos hyvä mies tai hyvä nainen opiskelevat tätä keskustelua niin pitkälle, että ottavat vastaan ja muistavat neljä riviä, ja opettavat ja selittävät ne toisille, siitä johtuva ansio tulisi olemaan paljon suurempi.

"Seitsemän aarretta" on lista, joka hieman vaihtelee sisällöltään, mutta yhtenä versiona sisältää kullan, hopean, lapis lazulin, kotilonkuoren, agaatin, helmen, ja karneolin. Nichiren-buddhalaisuudessa on kuitenkin "Seitsemän aarteen" lista, joka koostuu oikean opetuksen kuulemisesta, sen uskomisesta, harjoitusohjeisiin pitäytymisestä, meditoinnista, ahkerasta harjoittamisesta, kiinnittymisistä luopumisesta, ja itsetutkiskelusta ( https://www.nichirenlibrary.org/en/dic/Content/S/97 ). Niinhän usein maallisista aarteista sanotaankin, että "et saa sitä mukaasi", tarkoittaen tuonpuoleiseen. Kuitenkin henkisen kehityksen kanssa voi olla toisin!

appas · « **Vastaus #43 :** 12. Huhtikuuta 2024 klo 19:37 »

Lainaus

12.
Sitä paitsi, Subhuti, sinun tulisi tietää, että missä tahansa tätä keskustelua julistetaan, vaikka niin vähän kuin neljä riviä, sitä paikkaa tulisi jumalien, ihmisten ja titaanien valtakuntien kokonaisuuden kunnioittaa ikään kuin se olisi Buddhan pyhäkkö. Kuinka paljon enemmän on asia näin hänen tapauksessaan, joka on kykenevä ottamaan vastaan ja muistamaan kokonaisuuden ja esittämään sitä kauttaaltaan!
Subhuti, sinun tulisi tietää, että tällöin hän saavuttaa korkeimman ja ihmeellisimmän totuuden. Missä tahansa tämä pyhä keskustelu havaitaankin, siellä sinun tulisi käyttäytyä ikään kuin kunnianarvoisten Buddhan ja hänen oppilaittensa läsnä ollessa.

Kun menen uuteen paikkaan, jossa tarkoituksenani on viettää hiemankin aikaa, niin tykkään "pyhittää" sen lukemalla ja mietiskelemällä Timanttisutraa siellä. Onko sitten Buddha läsnä noissa paikoissa? No jos Buddha tulee nähdä Dharman kautta, ja Dharma on Totuus, niin eiköhän totuus ole kaikkialla - kaikki reaalisesti tapahtuvat ilmiöthän ovat määritelmällisesti tosia, siis osa Totuuden kokonaisuutta.

.

appas · « **Vastaus #44 :** 16. Huhtikuuta 2024 klo 00:27 »

Lainaus

13.
Tässä vaiheessa Subhuti puhutteli Buddhaa sanoen: Maailman Kunnioittama, millä nimellä tämä keskustelu tulisi tuntea, ja kuinka me otamme sen vastaan ja säilytämme sen?
Buddha vastasi: Subhuti, tämä keskustelu tulisi tuntea Transsendentin Viisauden Täydellistymän Timanttina - näin sinun tulisi ottaa se vastaan ja pitää se mielessäsi. Subhuti, mikä on tämän perustelu? Buddha-opetuksen mukaan transsendentti viisaus ei todellisuudessa ole sellainen. "Transsendentin Viisauden Täydellistymä" on vain sille annettu nimi. Subhuti, mitä ajattelet? Onko Tathagatalla selvästi lausuttavissa oleva oppi?
Subhuti vastasi Buddhalle: Maailman Kunnioittama, Tathagatalla ei ole mitään opetettavaa.
Subhuti, mitä ajattelet? Onkohan monta molekyylia kolmen tuhannen tähtisumun maailmojen [koostumuksessa]?
Subhuti sanoi: Monta, todellakin, Maailman Kunnioittama!
Subhuti, Tathagata selittää, että mitkään näistä molekyyleistä eivät todellisuudessa ole sellaisia; niitä kutsutaan "molekyyleiksi". [Sen lisäksi] Tathagata selittää, että maailma ei ole todellisuudessa maailma; sitä [pelkästään] kutsutaan maailmaksi.
Subhuti, mitä ajattelet? Voiko Tathagatan erottaa kolmenkymmenenkahden fyysisen [merkittävälle viisaalle kuuluvan] erikoispiirteen avulla?
Ei, Maailman Kunnioittama, Tathagataa ei voi havaita näiden kolmenkymmenenkahden merkin avulla. Miksei? Siksi, koska Tathagata on selittänyt, että nämä kolmekymmentäkaksi merkkiä eivät todellisuudessa ole sellaisia; niitä [pelkästään] kutsutaan kolmeksikymmeneksikahdeksi merkiksi.
Subhuti, jos toisaalta hyvä mies tai hyvä nainen uhraa niin monta elämää kuin on hiekanjyviä Gangesissa, ja toisaalta joku ottaa vastaan ja säilyttää edes neljä riviä tästä keskustelusta, ja opettaa ja selittää ne toisille, jälkimmäisen ansio tulee olemaan suurempi.

https://www.youtube.com/watch?v=xe6Sd4BVmdI

Timanttisutra - 3

appas

Vs: Timanttisutra

Hermit of Think-Follow

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra

appas

Vs: Timanttisutra