Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Timanttisutra - 7

appas

  • Hipahtava
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 107
Vs: Timanttisutra
« Vastaus #90 : 07. Elokuuta 2024 klo 09:37 »
  • Tykkää (0)

  • Lainaus
    26.
    "Subhuti, mitä mieltä olet? Voiko Tathagatan havaita kolmenkymmenenkahden kehollisen tuntomerkin kautta?"
    Subhuti vastasi: "Kyllä, kyllä. Tathagatan voi havaita kolmenkymmenenkahden kehollisen tuntomerkin kautta."
    Buddha sanoi: "Subhuti, jos Tathagatan voi havaita kolmenkymmenenkahden kehollisen tuntomerkin kautta, tällöin kaikki hyveelliset kuninkaat ovat Tathagatoja."
    Subhuti sanoi Buddhalle: "Maailmankunnioittama, ymmärrän opetuksesi niin, ettei Tathagataa pitäisi yrittää havaita kolmenkymmenenkahden kehollisen tuntomerkin kautta."
    Silloin Maailmankunnioittama lausui gathan:
    "Jos joku näkee minut jossakin hahmossa
    tai yrittää äänien seasta etsiä minua,
    hän on tällöin eksynyt väärän opin tielle
    eikä kykene näkemään Tathagataa."

    Vakkali Suttassa Buddha sanoo Vakkalille, joka harmittelee, ettei hänen terveydentilansa ole sallinut tulla katsomaan Valaistunutta, vaikka on jo pitkään halunnut niin tehdä:
    Lainaus
    "Enough, Vakkali! What is there to see in this vile body? He who sees Dhamma, Vakkali, sees me; he who sees me sees Dhamma. Truly seeing Dhamma, one sees me; seeing me one sees Dhamma."
    ...eli jokseenkin: "Jo riittää, Vakkali! Mitä nähtävää on tässä pahaisessa ruumiissa? Hän, joka näkee Dhamman, Vakkali, näkee minut; joka näkee minut, näkee Dhamman. Nähden todella Dhamman, näkee minut; nähden minut, näkee Dhamman".

    Buddhan "todellisin" keho onkin hänen "totuuskehonsa", dharmakaya. Jos muoto-keho (rupakaya) koostuu aineesta ja sen atomeista, niin mistä tällainen tiedollinen totuuskeho sitten koostuisi..? Onko niin, että syvällinen, transendentaalinenkin totuus olisi esitettävissä pelkistettynä bittijonoiksi, tavupuuroksi, jota nämä tietojenkäsittelylaitteemmekin sujuvasti suoltavat? Vai onko jokin totuuden elementti aina formalisoimattomissa, ilmaisun tuolla puolen, olipa ilmaisu ja sen menetelmä sitten kuinka voimakas tahansa? Oli miten oli, niin näkemällä "Dhamman", siis Totuuden isolla T:llä (ja Buddhan opetuksen tästä Totuudesta), näkee Buddhan; siispä on Buddhan tosiluonto totuudessa, ja koska myös jokaisen olennon perusluonto on Buddhaluonto, niin tätä luontoa on lähestyttävä, sitä on tavoiteltava, ja se on saavutettava nähdäkseni juuri totuuden ja totuudellisuuden kautta. Siksipä Jalon kahdeksankohtaisen polun kohdan Oikeasta puheesta sisältämä ohje olla sanomatta tahallisesti epätosia asioita, edes vitsillä: on monivuosituhantinen ja yhä avoin kysymys filosofiassa "mitä on totuus?", siispä totuuden puhumisen vaatiminen aina olisi varmaankin liiallista, mutta jonkin tietäminen epätodeksi onkin helpompaa, ja tällaisten asioiden sanomisen välttäminen kohtuullisempi vaatimus.
    « Viimeksi muokattu: 25. Maaliskuuta 2026 klo 10:10 kirjoittanut appas »
    Kirjattu

    appas

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 107
    Vs: Timanttisutra
    « Vastaus #91 : 12. Elokuuta 2024 klo 02:31 »
  • Tykkää (0)

  • Lainaus
    27.
    "Ajatteletko, Subhuti, että Tathagata on saavuttanut ylittämättömän ja täydellisen valaistumisen täydellistyneen kehonsa avulla? Subhuti, sinun ei pidä ajatella näin, sillä Tathagata ei ole saavuttanut ylittämätöntä ja täydellistä viisautta täydellistyneen kehonsa avulla. Ajatteletko Subhuti, että se, joka pyrkii saavuttamaan ylittämättömän ja täydellisen valaistumisen, väittää tuhonneensa kaikki dharmat? Älä ajattele näin. Miksi on näin? Siksi, että se, joka pyrkii saavuttamaan ylittämättömän ja täydellisen valaistumisen, ei väitä tuhonneensa kaikkia dharmoja."

    Taitaa olla pikemminkin niin, että Tathagata on saavuttanut täydellistyneen kehonsa ylittämättömän ja täydellisen valaistumisensa avulla. Mutta miten hän on voinut saavuttaa kehon, joka hänellä on ollut syntymästä, jollain, joka tapahtui vasta hänen ollessaan, TV-sarjan nimeä mukaillen, "kolkyt ja risat"? No, kyllähän ylittämättömästi valaistuneelle kuuluu täydellistynyt keho, joten oli selvää, että myös hänellä sellainen olisi. Ja, vaikka valaistumisen hetki koittikin vasta bodhi-puun alla, niin Dipankara-buddha oli tiennyt antaa hänestä ennustuksensa jo lukemattomia ajanjaksoja ennen, joten tavallaan voi sanoa, että se oli määrätty.

    Onko sitten kaikki fatalistisesti ennaltamäärättyä? Väitän, ettei, ja tässä perusteluja:
    - Buddhalla sanotaan olleen valinta universaalin monarkkiuden ja valaistuneen viisaan elämän välillä. Valinnan mahdollisuus on ristiriidassa tiukan ennaltamäärätyn maailman kanssa.
    - Aluksi Buddha ei ollut taipuvainen opettamaan, vaan hänet piti suostutella siihen, mikä onnistuikin. Myös suostuteltavissa oleminen, ja mielensä muuttaminen yleensäkin, on osoitus samasta kyvystä valita, joka jälleen asettuu tiukkaa fatalismia vastaan, ellei sitten argumentoi, että myös nämä valinnat ja niihin johtanut kogitaatio on määrätty ennalta.

    No, tämän pienen sivupolun voimme jättää tarpomatta pidemmälle - riittänee todeta, että Buddhalla oli täydellistynyt keho, sillä suurmiehillä on sellainen, ja Buddha oli suurmies.

    Entä "kaikkien dharmojen tuhoaminen"? Senkin uhalla, etten voi tällaisella avoimella foorumilla tuntea yleisöäni, ja tyhjyysopin sanotaan olevan mahdollisesti vaarallistakin, aion nyt viitata siihen niin, että Buddhahan on oivaltanut ehdonvaraisten asioiden (dharmojen) tyhjyysluonteen. Jos sanotaan, että jokin asia on "tyhjä", niin "tietämätön maallikko" (jota käytän tässä vain kielikuvana) voisi kuvitella, että tuolloin tätä asiaa ei ole, se on olematon, siispä hänelle on, kuin jokin, mikä vielä äsken oli, oli olemassa ja olevainen, onkin nyt olematon; siispä on se tuhottu!
    Näin ei tietenkään asian laita ole, vaan a) alun perinkään mikään asia ei jyrkän tulkinnan mukaan ollut "olemassa" tai "olevainen" ainakaan ilman lisämääreitä, vaan ainoastaan sovinnaisella tasolla voimme sanoa näin; b) mikään tässä olemassaolon tilassa tai sen asteessa ei muuttunut - varsinkaan jyrkän binäärinen "olemassaolo" ei humpsahtanut toisen puolen "olemattomuuteen"! Asiaa vain selvennetään ja kirkastetaan sellaisena, kuin se oli jo valmiiksi, kas näin: ehdonvaraisen asian luonne "tyhjänä" ei ole tyhjyyttä olemassaolosta tai olevaisuudesta (jollaisena voimme havaittua asiaa sovinnaisesti käsitellä), vaan tyhjyyttä itsellisestä olemassaolosta: siispä, mikään ehdonvarainen ei ole olemassa itsestään, vaan ainoastaan noiden ehtojen, joihin ehdonvarainen-sanalla viitataan, toteutuessa ja niiden voimasta. Samoin, näiden tarvittavien ehtojen (kuten riittävät syyt ja suotuisat olosuhteet) päättyessä, muuttuessa, hävitessä, asiaa ei enää olekaan. Tämä on keskinäisriippuvaisuuden kulmakivi: kun tämä, niin tuo. Näistä tekijöistä, tämä syntyy. Näiden kannattavien voimien hävitessä, tämäkin häviää. Tähän perustuu koko kokemamme asioiden ja olioiden verkko, jossa osat riippuvat toisistaan ja ne jälleen toisista loputtomissa, rekursiivisissa ketjuissa - ja tämä vastakohtana sille, että asiat olisivat "itsellisiä", siis olemassa absoluuttisesti, itsestään, riippumatta mistään.

    Näin siis Tathagata ei ole tuhonnut eikä väitä tuhonneensa kaikkia dharmoja, mutta on ymmärtänyt ja tuonut esiin niiden luonnetta tyhjinä (itsestä ja itsellisestä olemassaolosta)!
    Kirjattu

    appas

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 107
    Vs: Timanttisutra
    « Vastaus #92 : 13. Elokuuta 2024 klo 21:32 »
  • Tykkää (0)

  • Lainaus
    28.
    "Subhuti, jos joku bodhisattva täyttäisi seitsemällä aarteella yhtä monta maailmaa kuin Gangesjoessa on hiekanjyviä ja lahjoittaisi ne hyväntekeväisyyteen ja jos joku toinen bodhisattva taas harjoittaisi minättömyyteen perustuvaa kärsivällisyyttä, niin tämän jälkimmäisen bodhisattvan osakseen saamiensa ansioiden määrä olisi suurempi kuin ensiksi mainitun. Miksi on näin? Subhuti, tämä johtuu siitä, että bodhisattvat eivät saa osakseen ansioita."
    Subhuti kysyi Buddhalta: "Maailmankunnioittama, miksi bodhisattvat eivät saa osakseen ansioita?"
    "Subhuti, vaikka bodhisattvat synnyttävät ansioita, he eivät yritä haalia niitä omakseen. Siksi sanon, etteivät he saa osakseen ansioita."

    "Kärsivällisyys on hyve", sanotaan. Buddhalaisessa yhteydessä olen nähnyt erityisesti nostettavan esiin kolme tapaa, joissa kärsivällisyys konkreettisesti ilmenee: kuuman sieto, kylmän sieto, ja hyönteisten sieto. Niinpä näitä kohdatessamme voimme ottaa tilanteen harjoituksena! Itse asiassa moni muukin ns. "ärsyttävä" tilanne voidaan uudelleenkontekstualisoida kärsivällisyysharjoitteeksi - lähestymistapa, joka auttaa tyynnyttämään mieltä.
    Kirjattu

    appas

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 107
    Vs: Timanttisutra
    « Vastaus #93 : 15. Elokuuta 2024 klo 17:32 »
  • Tykkää (0)

  • Lainaus
    29.
    "Subhuti, jos joku väittää, että Tathagata tulee, menee, istuu tai makaa, niin hän ei ole ymmärtänyt opetustani. Miksi on näin? Siksi, että Tathagata ei koskaan mene minnekään eikä tule mistään. Siksi häntä kutsutaan nimellä Tathagata, 'sellaisuuteen tullut'."

    Millaista on tämä "sellaisuus" (tathata), johon Tathagata on tullut? No, eräs tyyppiesimerkki "asioista sellaisina kuin ne ovat" on kolmoispiirteisyys (ti-lakkhana), josta enemmän tässä Nyanaponika Theran artikkelissa, mutta jotka lyhyesti lueteltuina ovat: pysymättömyys, tyydyttämättömyys, itsettömyys.
    Kirjattu

    appas

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 107
    Vs: Timanttisutra
    « Vastaus #94 : 16. Elokuuta 2024 klo 01:34 »
  • Tykkää (1)

  • Lainaus
    30.
    "Subhuti, mitä mieltä olet? Jos kunnianarvoisien perheiden pojat tai tyttäret murskaisivat kaikki kolmeentuhanteen universumiin sisältyvät maailmat pölyhiukkasiksi, olisiko noiden pölyhiukkasten lukumäärä suuri?"
    Subhuti vastasi: "Se olisi valtava, Maailmankunnioittama. Miksi on näin? Jos nämä pölyhiukkaset olisivat todella olemassa, tällöin Buddha ei kutsuisi niitä pölyhiukkasiksi. Miksi on näin? Siksi, että ne mitä Buddha kutsuu pölyhiukkasiksi, eivät ole pölyhiukkasia. Siksi niitä kutsutaan pölyhiukkasiksi. Maailmankunnioittama, lisäksi ne, mitä Buddha kutsuu kolmentuhannen universumin sisältämiksi maailmoiksi, eivät ole maailmoja. Siksi niitä kutsutaan maailmoiksi. Miksi on näin? Siksi, että jos nämä maailmat olisivat todella olemassa, ne muodostaisivat mielikuvan kokonaisuudesta. Mutta Tathagata opettaa, että mielikuvat kokonaisuudesta eivät ole mielikuvia kokonaisuudesta. Siksi niitä kutsutaan mielikuviksi kokonaisuudesta."
    "Subhuti, mielikuva kokonaisuudesta on jotakin, mikä on sanoin kuvaamatonta. Vain tavalliset ihmiset takertuvat sellaisiin."

    "Ne, mitä Buddha kutsuu pölyhiukkasiksi, eivät ole pölyhiukkasia". Mitä tämä tarkoittaa? Näen tässä kahtalaisen selityksen mahdollisuuden: toisaalta, Buddha ei viittaa mihinkään kouriintuntuvan fyysis-todellisiin pölyhiukkasiin, vaan nämä "pölyhiukkaset" ovat vain sana, jonka muoto on "pölyhiukkaset", ja joka viittaa ajatukseen lukemattoman suuresta määrästä pölyhiukkasia - siis on kyseessä vain retorinen työkalu, kielikuva. Toisaalta sitten taas, vaikka puhe olisikin jostain isosta kasasta pölyhiukkasia, joita voisit pitää kädessäsi ja valuttaa sormiesi välistä, niin nämäkään eivät olisi tiukassa mielessä "pölyhiukkasia", vaan vain osa suurempaa, aaltoilevaa ja alituisen muutoksen tilassa olevaa olevaisuuden kenttää; ne olisivat lukemattomista riippuvuussuhteista kohoavia ilmenemiä, joita kutsumme nimellä "pölyhiukkanen", eivät itsestään olevaisia, omaehtoisesti ja itsenäisesti esiintyviä objekteja, jotka todella ovat (vain) pölyhiukkasia.
    Kirjattu

    appas

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 107
    Vs: Timanttisutra
    « Vastaus #95 : 17. Elokuuta 2024 klo 19:48 »
  • Tykkää (0)

  • Lainaus
    31.
    "Subhuti, jos joku väittäisi minun opettavan minän näkemistä, ihmisten näkemistä, tuntevien olentojen näkemistä tai elämän näkemistä, niin mitä mieltä olet? Olisiko tämä ihminen ymmärtänyt opetukseni?"
    "Ei olisi, Maailmankunnioittama. Hän ei olisi ymmärtänyt Tathagatan opetusta. Miksi on näin? Maailmankunnioittama on opettanut, että minän näkeminen, ihmisten näkeminen, tuntevien olentojen näkeminen ja elämän näkeminen eivät ole minän näkemistä, ihmisten näkemistä, tuntevien olentojen näkemistä tai elämän näkemistä. Siksi niitä kutsutaan elämän näkemiseksi, ihmisten näkemiseksi, tuntevien olentojen näkemiseksi ja elämän näkemiseksi."
    "Subhuti, sen joka haluaa herättää itsessään pyrkimyksen saavuttaa ylittämätön ja täydellinen valaistuminen, pitäisi suhteessa kaikkiin dharmoihin ajatella juuri näin, nähdä juuri näin, uskoa juuri näin ja ymmärtää juuri näin. Hänen ei pidä antaa dharmoja koskevien mielikuvien syntyä. Subhuti, ne mitä Tathagata kutsuu dharmoja koskeviksi mielikuviksi, eivät ole dharmoja koskevia mielikuvia. Siksi niitä kutsutaan dharmoja koskeviksi mielikuviksi."

    Paramatthaka Sutta käsittelee näkemyksiä, ja päätyy toteamaan, että oppinut ei sido itseään mihinkään näkemykseen. Siispä ei Buddha opeta "minän näkemistä, ihmisten näkemistä, tuntevien olentojen näkemistä tai elämän näkemistä", vaan viisautta näkemyksien tuolla puolen. Takertumatta ja tarraamatta näkemykseen, hän "ei anna dharmoja koskevien mielikuvien syntyä". Näin hän ei tempaudu ajattelun virtoihin, ja on vapaa pidän/en pidä -tempoilusta ja heittelehtimisestä.
    « Viimeksi muokattu: 25. Maaliskuuta 2026 klo 10:20 kirjoittanut appas »
    Kirjattu

    appas

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 107
    Vs: Timanttisutra
    « Vastaus #96 : 18. Elokuuta 2024 klo 05:49 »
  • Tykkää (1)

  • Lainaus
    32.
    "Subhuti, jos joku lukemattomien kalpojen ajan täyttäisi koko maailman seitsemällä aarteella ja sitten lahjoittaisi ne hyväntekeväisyyteen mutta jos joku kunnianarvoisan perheen poika tai tytär taas synnyttäisi bodhimielen, opettelisi tätä sutraa ulkoa edes nelisäkeisen gathan verran, lausuisi sitä ääneen ja opettaisi sitä muille, niin hänen osakseen saamansa ansiot olisivat suuremmat kuin ensiksi mainitun. Mutta miten hänen tulisi opettaa sitä muille? Takertumatta mielikuviin ja pysymällä liikkumatta todellisuuden sellaisuudessa. Miksi on näin?
    Kaikki maailman ilmiöt ovat
    kuin unta, harhakuvia, kuplia tai varjoja,
    kuin kastetta tai salamanvälähdyksiä
    - näe ne juuri tällaisina"
    Buddha lopetti tämän sutran opettamisen. Kuultuaan Buddhan sanat vanhempi munkki Subhuti yhdessä paikalla olleiden munkkien, nunnien, miesmaallikoiden, naismaallikoiden, jumalien, ihmisten ja asuroiden kanssa saavutti suuren autuuden. He kaikki yhdessä uskoivat, opettelivat ulkoa, ylistivät ja harjoittivat Täydellisen viisauden timanttisutraa.

    Harhakuvia, tai aamukaste: perinpohjaisen tyhjyyden alkumerestä nousee muotoja ja mielen rakennelmia kuin usvaa joelta. Tämä "tyhjyyden alkumeri" tai "kenttä" puolestaan on ollut alusta alkaen, sanoo Zen-mestari Hongzhi. Siispä, harjoittakaamme liikkumattomuutta tässä "todellisuuden sellaisuudessa", muodostamatta mielikuvia ohikiitävistä, häilyvistä muodoista, ajatuksista, jne, sillä joutuisimme vain takerruksiin näihin mielikuviin.

    Tyhjyyskentän jokimutkasta nousee muodostelmien sumua - älkäämme takertuko siihen!

    Näin päätän tämän sutrakommentäärin, joka on kolmas kolmesta. On tullut esitettyä kolme eri suomennosta tästä verrattoman viisauden timantinkovasta kiteymästä, samoin kuin omia sanaelmiani, jotka pöyhkeyttäni ja julkeuttani kehtasin esittää, kuin jotain ymmärtäisin!
    Jos nyt kuitenkin on niin, että tämän tekstin, tai siihen liittyvien marginaalimerkintöjen esillesaattamisesta koituisi jotain ansioita, niin olkoon ne omistettuja ja osoitettuja kaikkien olentojen hyvinvoinnille: vapaudelle, terveydelle, helpolle, kärsimyksettömälle elämälle!

    « Viimeksi muokattu: 18. Elokuuta 2024 klo 09:45 kirjoittanut appas »
    Kirjattu