moii, mä en voi väittää tietäväni buddhalaisuudesta, mutta olen joitain kirjoja lukenut aiheesta muutama vuosi sitten, lähinnä etiikasta ja luostarielämästä ja ehkä myös silmäillyt mytologiaa sieltä täältä.
Käsittääkseni ihmisen elämää arvostetaan, koska ihmisellä nähdään olevan paremmat mahdollisuudet keskittää elämänsä henkisiin harjoituksiin, harjoituksiin kaikkien olentojen vapauttamiseksi kärsimyksen kahleista. Valaistumisen käsitän olevan sitä kun on vapautunut mayasta, harhasta, (samsarasta) ja ymmärtää asioiden perusluonteen, vapautuu kärsimyksestä (dukkha) käsittääkseni tällöin ylittää elämän ja kuoleman kierron (samsara, dukkha (väliaikainen, harha, kiintyminen ja menetys l. kärsimys)). Buddhalaiset harjoittavat nibbanaa (buddhalainen perfektionismi).
Maallikoiden ja luostarissa elävien noudattamat säännöt poikkeavat toisistaan, maallikoilla buddhalaisuus on ehkä enemmän meriittien kanssa tekemisissä olemista, luostarielämän tukemista jne., luostarissa taas jatkuvaa harjoitusta ja opiskelua, nibbanaa, selibaattia jne.. Kummassakin tapauksessa mielen havainnointia ja harjoittamista.
Buddhalaisten elämänmuotojen jakaminen on kiinnostanut itseäni, olen lukenut mm. että uroskoiran elämä on jossain nähty jollain tapaa jalompana kuin naisen elämä, ja toisaalta on varsinkin länsimaisia koulukuntia, joissa sukupuolten erot ovat liuenneet. Sitten toisaalta on tarinoita, jossa nunnakokelas on elänyt vuosia eristyksissä, ja näkee buddhan, kun osoittaa suurta myötätuntoa madoista kärsivää koiraa kohtaan (poimi madot koirasta suullaan, jotta ei olisi vahingoittanut matoja eikä koiraa), joka onkin buddha ja vihdoin näyttäytyy harjoittajalle. Osa tarinoista vaikuttaa olevan kuin metaforia, jotka ohjaavat oikeanlaisen harjoittamisen ja mielen piiriin. Koulukunnat eroavat toisistaan ja jos alkaa tutkimaan buddhalaisuutta, niin varmasti löytää paljon mielenkiintoista luettavaa, Helsingin yliopiston kirjasto on ainakin aarreaitta aiheesta kiinnostuneelle. Lisäksi netissä on paljon saitteja ja Suoen buddhalaisista keskuksissa voinee käydä tutustumassa.
Se että miksi eläimen elämä olisi arvottomampi, niin, buddhalaisuus on jokseenkin auktoriteettinen yhteisön muoto myös, siellä on eri arvoasteikon opettajia ja harjoittajia. Kuitenkin on myös näkemys että jokaisella olennolla on buddhaluonto, joka on kaikissa puhdas ja sama. Onhan nämä eroavaisuudet jokseenkin hämmentäviä, ehkä joku näkee selkeämmin sen mitä haetaan tuollaisella arvottamisella tai luokittelulla. Joskus olen myös ajatellut sitä että voiko oppi/dogmi sellaisenaan kertoa valaistumisesta. Tilanteen ymmärrys riippunee opetuksen luonteesta, ja vastauksethan ovat käsittääkseni löydettävissä sisältään. Tuo aihe voi hyvinkin olla hyvä keskustella asiasta enemmän ajatelleen kanssa tai perimyslinjojen edustajien kanssa.
Ehkä eläimen nähdään edustavan samsaraa juuri siksi että elämä näyttäisi pyörivän ruoan ja nukkumisen ympärillä, ei niinkään henkisen ylevöitymisen polulla, jossa vapudutaan tarpeiden maailmasta(?). Enpä tiedä, ja sitten on aspekti nondualismista. Itelle buddhalaisuus sitten kuitenkin lopulta on tätä:
"The Four Immeasurable Thoughts
May all sentient beings have happiness
and the causes of happiness;
May all sentient beings be free from suffering
and the causes of suffering;
May all sentient beings never be separated from
the happiness that knows no suffering;
May all sentient beings live in equanimity,
free from attachment and aversion.
SEM CHEN TAM CHAY DE WA DANG
DE WAY GYU DANG DEN PAR GYUR CHIG
SEM CHEN TAM CHAY DUG NGEL DANG
DUG NGEL KYI GYU DANG DEL WAR GYUR CHIG
SEM CHEN TAM CHAY DUG NGEL ME PAY DE WA DANG
MI DREL WAR GYUR CHIG
SEM CHEN TAM CHAY NYE RING CHAG DANG
NYI DANG DREL WAY DANG NYOM LA NAY PAR
GYUR CHIG"
The Enlightened Mind naturally senses 5 flows of "deep awarenesses", and these form a basic matrix for our experience of our pure primordial mind-state called "Rigpa" or Non-Duality.
"The primal awareness of Awareness is mirror-like awareness because of the manifest clarity of its unobstructed essence. It is awareness of sameness because it is all-pervasive. It is discriminating awareness because the entire gamut of diverse appearances is manifest from its creativity. It is the awareness that accomplishes all actions because it fulfills all our ambition. It is awareness of the reality-continuum, the dharmadhatu, because the single essence of all these aspects of awareness is primal purity. Not so much as an atom exists apart from these which are the creativity of intrinsic Awareness." ~ Yogi Shabkar
Vairochana represents the deep awareness of the sphere of reality (Skt. dharmadhatu), He is the white light, the creative aspect of pure Buddha-awareness which is comprised by the four other lights.
Ratnasambhava (Yellow) represents the deep awareness of equalities.
Amitabha (Red) represents individualized deep awareness.
Amoghasiddhi (Green) represents all-accomplishing deep awareness.
Akshobhya (Blue) represents mirror-like deep awareness.
When these five types of deep awareness are contaminated with unawareness, ignorance, and delusion:
Reality awareness (Vairochana) becomes ignorance.
Equality awareness (Ratnasambhava ) becomes pride, arrogance, miserliness.
Individual awareness (Amitabha ) becomes longing desire and attachment.
Accomplishing awareness (Amoghasiddhi ) becomes jealousy.
Mirror-like awareness (Akshobhya ) becomes anger.
Therefore if we can learn to integrate these formerly conflicting mental states, we'll be able to use each of these poisons themselves to find the medicine which is needed to combat the poison itself. It says in the Hevajra Tantra, 'that by which man is enslaved, he must become liberated'.
One kind of man might uproot a poisonous tree to get rid of it, while another may pour hot water on the roots to get rid of the tree, while a third still might take some of the tree itself and use it to make a vaccine against the poison; this third man is the skillful method of the Vajrayana Buddhists compared to the Theravadins and Mahayanists. Without either becoming attached or averse to the emotions themselves, we can learn to flow with reality, and becoming a force of harmonization for everything around you at all times without obsessing over positive or negative.
"We are attached to our physical body or wealth, and so on. This attachment needs to be abandoned. In the Hinayana the objects of attachment are seen as impure. and thus not to be clung to. Not only attachment, all the five afflictive emotions are seen as impure. So that is how we practice in the Hinayana way.
The Mahayana way is to apply an antidote to the affliction. The antidote for anger is love. We usually only think of this life and not the next. To counteract that, we should meditate on impermanence. That is the Mahayana method of practice.
If you consider yourself a Vajrayana practitioner, you should look at the inherent nature of the afflictive emotions. For example, if you are angry, you do not have to think that the anger is bad. Instead, look at anger and try to find its location, its shape, color, and size. You will not be able to find these, or anything whatsoever. Instead the anger's nature is emptiness. So the nature of the afflictive emotions is the primordial wisdom. When you cannot find anger's inherent nature, that unfindability is the mirror-like wisdom. So without afflictive emotions you will not be able to realize this mirror-like wisdom."
Every Difficult moment in life is a wisdom to discover its reality, the one
Who experience this is truly following Tariqah. ~ Shah Al-Faiz Osmanli Rabbani
*********
Living beings are originally Buddha.
This relation seems like that of water and ice.
If there is no water, ice is not made.
Outside of living beings, no Buddhahood.
Even though living beings are unconscious of the nearness of Buddha,
They seek it far away. Alas how pitiful
Is a man in a pool of water
Crying out in thirst.
Even if you are the son of a wealthy family,
It seems no different from aimlessly making your way in a poor village .
The causes of transmigration of soul to the world of six hierarchies is
That you walk the dark road of not knowing the truth.
You are walking dark roads to dark roads, but
Someday you should abandon birth and death.
The Zen of the Mahayana is
more than praise.
The several perfections are charity, morality, and such;
Invocation, confession, practice etc.
The many good deeds and various virtuous pilgrimages;
All these are coming from within Zen.
A person who follows Zen even once only,
Will by that deed dissolve his accumulated doubts and uneasiness.
There is no anguish anywhere.
The Pure Land is not far from you.
The fortunate person who hears this Dharma once
praises it and is pleased and believes it, and the person who accepts it,
Receives supreme blessings without limits.
What is more, the person who voluntarily turns around to face inward
Directly confirms his own nature.
That here, one's own nature is neither more nor less than no-nature.
You were already free from needless and debate and already separated from worldly desires.
Then opens the gate of the oneness of cause and effect;
Repair the way of the self where there is only one, only straight,
When form is the form of non-form,
Go there and you may find the ease of the heart.
When thought is the thought of no-thought,
One's singing and one's dancing are also the voice of Dharma.
The heart without attachment freely spreads like the sky endlessly.
The moon of the harmony of Buddha wisdom shines beautifully.
At this time what more should you want?
Consequently, Nirvana appears before you.
Right here becomes the Pure Land.
You become Buddha itself.
~ HAKUIN ZENJI WASAN
Eräs kaunis kuvaus mielen perimmäisetä luonteesta on kirkas kun taivas, ajatusten olevan kuin ohitse lipuvia pilviä, tai rigpa - kuin se tila mikä on sisään- ja uloshengitysten välissä.
