Uskontonne - 1

Uskon itseeni. Tämä tietenkin kuulostaa latteudelta mutta kun sen oikein oivaltaa, se on kaukana siitä ^^

Itse irtaannuin kirkosta kun se iän puolesta oli mahdollista, jonka jälkeen määrittelin itseni voimakkaasti joksikin ihan muuksi. Nykyään Olen  Kokemus "jumalallisesta kipinästä" ja sitä kautta kaiken ykseydestä ovat ehkä ne merkittävimmät seikat, jota kautta omia ajatuksiani voisi konkretisoida. Moni näkisi touhuissani paljon pakanallista tai luonnonuskontoihin viittaavaa, toisaalta ammennan ajatuksia idän suitsukkeensavuisissa tuulahduksissa; yhden elämäni hienoimmista henkisen voimaantumisen kokemuksista olen saanut Englannissa anglikaanikatedraalissa ja syvää kunnioitusta henkisessä mielessä on herättänyt kristityn läheisen rauha kuolemassa. Tänään koin myös eräänlaista uskonnosta vapaata, mutta henkistä tyytyväisyyttä jutellessani kahden amerikkalaisen mormoninuorukaisen kanssa.

Mun mielestä ihminen on enemmän pyhä kuin ymmärtää olevansa muttei yleensä ymmärrä ettei ole ENEMMÄN pyhä tai parempi kuin kaikki muu.

Juu, tähän yhdyn minä myös.

Kasvoin itse tavanomaisessa maallistuneen kristillisessä kodissa, ja minulla oli nuorempana vanhempiani kristillisempiä kausia, mutta sitten kehitys lähti ihan toiseen suuntaan. 26-vuotiaana erosin kirkosta. Myöhemmin olen välillä ollut erittäin buddhalainen, mihin on nykyään lipsahtanut jo välimatkaa. Joskus kirjoitin johonkin enkunkieliseen kyselyyn uskonnokseni "Mysticist/Buddhist". Ehkä tuo pätee tänäkin päivänä, tosiaan sillä painotuksella, että ensisijaisesti mystikko, toissijaisesti buddhalainen.

Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon, eroamista olen miettinyt useinkin, mutta en ole ainakaan vielä saanut sitä tehdyksi. Uskon korkeampaan voimaan, ihan sama miksi sitä nimitetään. Uskon että eri uskonnot nimeävät oman jumalansa kukin omalla nimellään, mutta puhuvat samasta asiasta. Itselleni sillä nimellä ei ole merkitystä, kuten ei omallanikaan, vanhempani vain ovat antaneet minulle sen, vaikka olisinkin nimetty joksikin muuksi se ei muuttaisi olemassaoloani. Vaikka nimellisesti kuulun kirkkoon en ole löytänyt "omaa uskontoani" Kaikissa uskonnoissa tai ainakin suurimmassa osassa kun tuntuu olevan jotain minkä allekirjoitan mutta sitten taas paljon sellaista mihin en usko. Usko on kuitenkin jokaisen ihmisen sisäinen asia eikä sitä aina edes voi selittää toisille. Uskon sieluun, kuoleman jälkeiseen elämään ja jälleensyntymiseen. Uskon enkeleihin ja henkioppaisiin. Luonnonuskonnot ehkä voisivat olla lähinnä omaa tapaani uskoa, mutta siitäkin puuttuu jotain. Luin erään kirjasarjan, jonka nimi oli keskusteluja jumalan kanssa, kirjoittaja oli joku Neale Walch tai sen tapainen. Niissä kirjoissa oli monta sellaista juttua jotka tuntuivat ihan järkeenkäyviltä. Mutta sitten joissakin niistä viitattiin että amerikkalaiset olivat henkisellä tasolla pitkälle kehittyneitä niin se hieman kalskahti   . En minä niitäkään juttuja kaikkia allekirjoita, mutta oli niissä erikoisia ja uudenlaisiakin teorioita ja selityksiä asioille.

Musta on yleensäkin ihan mielenkiinoista tutustua eri uskontoihin ja tapoihin uskoa. Toista ihmistä jolla on samanlainen tapa uskoa kuin omani en ole vielä kohdannut. Eikä silläkään ole merkitystä, erilaisuus on rikkaus siinäkin. Ehkä meidän ei ole tarkoituskaan tietää kaikkea. Ja ehkä kaikki selviää sitten aikanaan, vaikkapa hiljalleen, totuus kerrallaan.

Jos uskonto ei ole yhteiskuntajärjestyksen ja politiikan perusteos, kuten monoteistiset uskonnot, se yleensä pyrkii selittämään olemassaolon mysteeriä, mikä on sinänsä täysin tarpeetonta.

Heideggerin esittämään tieteen, edelleen vastaamattomaan, peruskysymykseen "Miksi yleensä on olemassa jotain sen sijasta, että ei olisi mitään?", on turha yrittää löytää vastausta rationaalisen ajattelun keinoin, uskomalla mennään metsään, että rytisee. Ainoa vastaus, jossa tuntuu olevan hiukankaan järjen hitua olisi, "Miksi ei?"

Minulle riittää, että olen, tai oikeammin, tapahdun, sillä ihminen on prosessi, sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Minussa, kuten kaikessa elollisessa, on tarve suojella omaa olemassa oloani, sekä myös lajiani. Tämän kummempaa uskontoa ei oikeastaan tarvita.

Suojele elämää. Tee, mikä on sinulle hyväksi, mutta ei vahingoksi muille.

Jos et tunne vastausta, voit keksiä vaikka kiljoona selitystä. Mihin muualle itse keksityillä selityksillä voi mennä? Ei todellisuus taivu vastaamaan selitystä. Mitä et tiedä, sitä et tiedä, ja sillä hyvä. Keksimällä irrationaalisia mielikuvitustarinoita selitykseksi, estät itseäsi sisäistämästä ilmeistä selitystä intuitiivisella tasolla.

Ihmisellä on kyky monimutkaisten päättelyketjujen hallintaan. Siksi valtaosa ihmisistä kuvittelee, että suurimmat totuudet ovat niin monimutkaisia ja vaikeaselkoisia, että niitä on mahdoton ymmärtää tavallisella järjellä.

Suurimmat totuudet ovat yksinkertaisia. Kaikki oleva on, koska se voi olla. Jos sitä ei voisi olla, sitä ei olisi. Mihin tässä uskoa tarvitaan?

Usko ja uskonto ovat eri asioita. Luonnonlait ovat meitä suurempia voimia, mutta niihin ei liity mitään älyllistä suunnitelmaa. Sellainen syntyy vasta, kun luonnonlakeja ja niiden ilmenemismuotoja ryhdytään analysoimaan ja tutkimaan. Tarkoitus on pelkästään abstraktin ajattelun suure, todellisuudessa millään ei ole tarkoitusta ilman subjektia, joka antaa asioille tarkoituksen omassa tietoisuudessaan.

Jos uskot, että jokin sinua korkeampi voima tarkkailee tekemisiäsi ja jopa ajatuksiasi kaiken aikaa, ja että tällä voimalla on jokin suunnitelma sinun varallesi, etkä voi vaikuttaa itse asiaan millään tavalla, ja nimität tätä voimaa Jumalaksi, olet henkisesti terve, uskonnollinen ihminen. Jos nimität tuota voimaa KJJF(&FJ;MNH:ksi, olet paranoidi skitsofreenikko, joka kuuluu lukkojen taakse ja pakkolääkitykseen.

Psykiatrian kannalta, uskovainen ihminen on mielisairas.

Se, että selittää jonkun itsensä ulkopuolisen älyllisen voiman vaikuttavan elämäänsä, on nimenomaan mielikuvutusta ja merkki jonkin asteisesta mielenvikaisuudesta. Psykiatriassa on kyse pelkästään yhteiskunnallisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Jos tiukkoja oltaisiin, niin jokainen uskovainen kuuluisi lataamoon.