Moi, just tulin. Foorumille, en housuihini. Koska mulla on hame. Mä oon vähän vieraantunut sanallisesta kommunikaatiosta, haluisin osata kirjottaa ja puhua jotenkin kokemuksellisemmin, kauempana yksinkertaistamisesta. Oon kuullut että oon hippi, ok, emmä tiedä mitä se meinaa, kai mulla on pitkä tukka ja kiinnostusta rakkaudelliseen yhteiseloon kanssa otusten. Oon varmaan aika teknohippi, joo tykkään teknosta ja tsaikkedeeleistä mut enemmän siinä mielessä että tykkään teknologiasta ja progressiivisuudesta. Uskon että siinä on paljon potentiaalia muuttaa kökköö kukaks. Oon semikriittinen hippimömbelöinnistä, mut sit toisaalta aika valmis kokeilemaan kaikkee ja tiedostaan sitäkin ettei kaikki toimi kaikille, eikä se tee asioista arvottomampia.
Haaveilen siitä että ostaisin metsästyshaukan ja hengaisin sen kanssa appalakeilla, mut tuntuis vähän luovuttamiselta erakoitua. Mun sukujuuret on Portugalissa. Mun päähän mahtuu kaikkee inkamaista neliöö, atomimaista ympyrää, länsimaista kolmioo, itämaista valtavaa kääpiöö, kummajaista, tavanomaista. Oon ihan kewl itteni kaa vaikka pyrinkin kokoajan olla vähän enempi itteni. Munsta kuolema ja tappaminen on ihan okei,
mut vähän tyhmii ne lieveilmiöt. En oo oikeen mitään ehdotonta mieltä mistään koska jahkailija löytää aina kuppeihin täytettä oli ne sit miten päin tahansa. Se on varmaan muiden mielestä tosi raivostuttavaa, tai siistii tai jotain. Muutin just skattalle, siellä on vettä, jota tarvitsen rauhoittumiseen ja hiljaisuutta, tuntuu jännältä. Juoksen draamaa karkuun vähän liiankin hanakasti ja jätän asioita käsittelemättä kunnes ne vuoret sit romahtelee. Se on aika huvittavaa ja uuvuttavaa, mut toimii kunnes löydän paremman tyylin. Tökin taiteilla itseäni, otan vastaan ajankulua, harkitsen töitä ja olen lähes kykenemätön oppilaitoksissa oppimiseen.
Elän aika minimikulutuksella, kierrätyskeskus on mun mesta jos jotain joskus tarvii. Kiinnostaisi virittää keho hyvään kuntoon, oon laiminlyönyt sitä koko ikäni ja oon 22vuotiaaks aika romu, vaikkakin aika nätti romu. Joogailen kevyesti kotona mut teen varmaan kaikki liikkeet aika omalla tyylillä, sitä ois kiva oppia ns. oikeesti. Kiinnostaa myös kiipeily ja rento tanssiminen ja varmaan kaikki muukin liikunta mut huonokuntosena on iso kynnys uskaltautuu mihinkään messiin. Selkäranka on mutkalla ja muisti pätkii vaikka en nykyään jaksa juurikaan polttaa hatsia. Ehkä jo kohdusta imenyt mutsin stressihormoonit ja siks itsen pakko olla superchillisti. Syön ihan hyvin mut haluisin hifistellä ruokapuolta enemmän, tuntuu vaan että kaikki ruoka on nykyään jotenkin arveluttavaa ja sossupummin luomubudjetti venyy vaan tiettyyn pisteeseen asti. Aikapankista on tosin löytynyt vähän jeesiä tähänkin ongelmaan. Tulevaisuudessa todennäköisesti liityn johonkin ihmekulttiin tai vetäydyn lisääntymään johonkin puskaan tai molemmat. Tai sit en. Tuntuu että lukeminen on monesti palkitsevampaa kun ihmisten kanssa hengailu vaikka sitäkin tarvii ettei sekoo kuuppa. Semmonen olen, humaltunut omasta feedbackloopistani ja luultavasti pian myös teidän..
