Koska minut tunnetaan monessa paikkaa uskomattomasta kyvystäni olla suorittamatta melkein mitään ajoissa, niin sen takia tämäkin esittely saapuu vähän jälkikäteen. En rupea aluksi uskottelemaan teille taikka itselleni, että täysiverinen hippi olisin. Tämä johtuu siitä, että niin monesti olen kuullut, ja varmaan tulen kuulemaankin, että olen vaikeasti kategorisoitava ihminen. Itsetuntoa hipoakseni tykkään välillä kuvitella, että se johtuisi siitä, että olen ihmisenä kategorioiden yläpuolella, mutta realistiselta kantilta katsottuna olen vain liian... monipuolinen ja liian monista asioista kiinnostunut. Olen kuitenkin monen monta kertaa saanut huomata, että "normaalia" (mitä se sitten onkaan) hipimmät ihmiset ovat minulle mieluisinta seuraa ja sinne sopeudun parhaiten. Siksi netissäkin, koska tätä viihdemedian muotoa (pitkään olen tuotakin sanakorviketta halunnut päästä käyttämään) eniten käytän, etsiydyin tänne. Tarkemmin itseäni esitelläkseni, voisin sanoa että omaan melkeinpä alati liikkeessä olevan mielen, vaikka itse saatankin istua tuijottamassa seinää paikallani. Ei minulla ole monesti tarvetta liikkua tai pitää kiirettä, kunhan annan maapallon heijata mukanaan. Osaan kuulemma olla myös kyyninen, enkä kiellä sitä. Se ei vain tarkoita sitä, kuten yleisesti yleistetään, että olisin apaattinen tai synkkä persoonaltani. Olen melkeinpä joka hetki iloinen, vaikka juttuni monesti muuta sanoisivat. Koska kun odotan aina tapahtuvaksi sen pahimman mahdollisuuden, niin monesti se mitä tapahtuu on paljon "parempi" mahdollisuus, jonka takia pystyn olemaan iloinen silloinkin, kun jotain vähän epämieluisampaa on tapahtunut. En aina kuitenkaan, koska muuttuisin suht yksipuoliseksi ihmiseksi, jos olisin aina iloinen, joka tarkottaisi myös jämähtämistä paikoilleen. Sanon ja kirjoitan asiat suoraan, kuten ajattelen, joten monesti teksti saattaa olla töksäyttämällä kirjoitettu, ja kuulostaa ikävämmältä kuin mitä olen tarkoittanut. Varoituksen sanana tämä. Olen kiinnostunut monista asioista, ja minulta voikin tulla kysymään vaikka mitä mieltä olen sukkien tarpeellisuudesta tai minä vuonna Helsinki perustettiin. Jos en tiedä, niin se ei tarkoita, ettenkö tietäisi sitä sitten tulevaisuudessa. Minulta ei tosin kannata kysyä kelloa tai päivämäärää. Ajantajuni on olematon ja kello on ikuinen vihollinen minulle. Piirrän, maalaan, muovaan myöskin. Kaikesta mahdollisesta voi saada aikaa jotain. Lumesta tai hiekasta, sanomalehteen tai piirustuspaperille. Puhun ja kirjoitan paljon, jos tästä sitä ei ihan huomaa. Käytän lauseessa sanoja välillä enemmän kuin kielioppi sallisi, koska pitkät lauseet ja sanat ovat mieleisiäni. Hyvää iltaa siis kaikille, koska iltapäiväksi tätä käsittääkseni ei voi enää kutsua, jos yleistietoni vuorokauden jaottelusta pitää paikkansa.
