Gurrzau zazraijaijai! Ehkä olen hippi, ehken, sitä on paha mennä sanomaan, mutta ainakin hipit ovat aika hienoa väkeä. Rauhanmerkki kaulassa hipsutteleva satunnaisanarkistihippi ehkä olenkin, vaikken ehkä kaikkia kaikkein vihreimpiä arvoja allekirjoitakaan (perinteikäs -> konservatiivinen? Kanske lite.) Universaali rakkaus on kuitenkin jotain suurta ja luonnollisuus luksusta, jonka pitäisi olla olematta sitä (eli suomeksi sanottuna arkipäiväistä, muttei se kai kaikille kaupunkiasujille ole ihan sitä aina nykyisellään). Arvostan yhteyttä maahan ja juuriinsa, vaikka joskus tuntuu aika lennokasmieliseltä. Pää pilvissä, jalat maassa. Olen kahviholisti ja siihen se myrkkyjen maisteleminen sitten jääkin. Olen kotoisin metsästä ja metsäilyasenteessa se näkyneekin, ja tietyssä ajoittaisessa erakkomielisyydessä (vaikka kovasti ihmisolentojen ja muidenkin seurasta pidän, pitää joskus kourottaa kämpässään yksinkin ihan muidenkin ihmisten mielenterveyden takia). Ja siinä, että mustikat ovat parhaita itse poimittuina, kuten vähän kaikki muukin.
Olen liian äijä ollakseni feministi (vaikka olen nainen), pidän vähän kaikesta ja olen muutenkin vähän semmoinen. Musiikki, suku, maa, arvokkuus, kuvataide, unet, psykologia, menneet vuosikymmenet, tulevaisuus, mystiikka, kaikki ihmeellinen (jota maailmassa toki kaikki on), runous, novellit, surrealismi, ilmaiseminen, ajatukset, filosofia, oivaltaminen ja itsensä viihdyttäminen huonoilla jutuilla ovat myös kivoja. Olen vain 16, enkä edes nähnyt maailmaa. Käyn lukiota. Haaveilen, maalaan ja musisoin. Tahdon isompana kuvittajaksi, joka osaa myös psykologiaa.
Siinä se, nyt voitte olla varmoja ettette oppineet yhtään mitään.
