Heippa, hipit, stardust esittäytyy. - 1

Heipä hei! 

Musta taas huonekaluttomuus ei ole outoa..   
Oon itekin miettinyt sitä, mutta ei ole vielä tällä hetkellä totta elämässäni. Monissa kulttuureissahan huonekaluja ei (osin köyhyydenkin takia?) ole.. Oon haaveillu tavaran määrän minimoimisesta; kamat mahtuis vaatekomeroihin ja keittiön kaappeihin, verhot ja matot laittaisin ja patjavuoteen peittoineen ja huopineen ja tyynyineen. Voisi asua pienessä ja edullisessa asunnossa ja mahdollinen muuttaminen ois aina hyvin helppo pakettiautohomma.. Loikoilisin vuoteellani lukien, piirrellen ja mietiskellen. Ehkä vois olla istuintyynyjä itselle ja vieraille; nillä istuen voisi juoda teetä ja syödä vaikka keittoa ja muutenkin. Olen itse aika joustava, joten istuminen lattialla on helppoa, mutta miten iäkkäämät sukulaiseni... Tai jäykät vieraat. 
Aikaa voisin viettää paljon ulkona, kirjastossa ym, eikä mulle ois ongelma lötköttää vuoteellani tai tehdä aika normaaleja asioita ilman huonekaluja.. Hitsi alan innostua itsekin lisää! Vaikkei mulla montaa huonekalua oo nytkään..

Niin vois tavata. Itseään vartenhan ihminen kotinsa laittaa. Muutoinkin on liikaa "itsestään selvyyksinä" ladeltavia normeja vaikkapa, että kyllähän sänky pitää olla. Tai auto. Tai että mä en VOIS muka tehdä jotain, koska en ole enää parikymppinen..
Laskin, että mulla on 5 huonekalua. Roskiksesta pyörän päällä kilsan kuljetettu erikoinen kirjoituspöytä on merkittävin.
   Ei ollut ihan helppo projekti.

Toi on totta. Ehkä huonekaluttomuus sopii paremmin kerros/rivitaloon täällä. Ja toinen pointti on patjan mahdollinen homehtuminen, kun kylmän ja lämpimän rajapintaan kertyy kosteutta. Ehkä 2 kuormalavasta tehtu "sänky" olisi hyvä "rossipohjainen" ratkaisu.
Kyllä mäkin varmaan mökissä tms pitäisin huonekalut. Nään parvekkeelta pihalle ja ikkunoista ei tuu ees niin kateltua toisia kerrostaloja.. Meen sit aina mieluummin ulos. Maalla on paljon nähtävää omasta ikkunasta. 

Heippa stardust

Tuosta huonekaluttomuudesta sellaista että asuin muutama vuosi sitten jonkin aikaa erään ystävän luona, joka soti sivistyneisyyden normeja vastaan. Niinpä hänellä ei ollut muuta kuin patja sänkynä, ja sohvan sijasta kasa kirppareilta ostettuja kirjavia tyynyjä. Asunnossa ei ollut lattian päällystettä (monimutkaisista syistä), joten hän oli levittänyt isoja värikkäitä kankaita lattialle ruman pinnan peittääkseen, vähän niinkuin arabialaistyyliin. Oli tietenkin kiinteät keittiönkalusteet, mutta ei tuoleja eikä pöytiä (taisi muuten ollakin joitain pieniä laatikollisia sivupöytiä tai vastaavia, mutta hän oli löytänyt ne roskiksesta, varmaan patjat myös). Ainoa rasittava juttu oli että lattiaa oli vähän vaikea siivota. Hän söi käsin koska oli puoleksi afrikkalaistaustainen. Minusta se kaikki oli ihanan erilaista. Tämä siis oli Skotlannissa ja siellä nyt ei ole niin kylmä, ja ihmiset jättää enemmän kuin Suomessa roskiksille tavaroitaan, joita eivät enää halua. Siellä oli niin mahtava kirpparitarjonta etten tainnut kertaakaan ostaa vaatteita tai kenkiä "oikeista" kaupoista.

Minä haluan kuulla jänniä tarinoita!

Voi, onpa ihanaa, että tänne on tullut jo näin monta viestiä, olisinpa tullut kurkkaamaan jo aiemmin  Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista ja ajatuksista!

Ittelleni tuli tuossa puoli vuotta sitten joku kummallinen puuska, jonka seurauksena möin tai lahjoitin kaiken tarpeettoman pois. Kyllästyin siihen, miten vaivalloista muuttaminen on, halusin pystyä tekemään sen pelkällä henkilöautolla. Nyt mulla on juurikin patja sänkynä, pari mattoa ja verhot. Loput on astioita, vaatteita ja tekstiilejä sekä muuta pientä tilpehööriä. Ja pari kavereiden tekemää maalausta toki on seinällä!

Mun kaverit ei ole olleet moksiskaan siitä, että täytyy istua lattialla, tyynyllä tai patjalla, mutta sellainen ongelma mulla on ollut, että innostuin pistämään pois myös suurimman osan astioista, joten jos saan useamman kuin yhden vieraan, menee teen juominen vähän hankalaksi, syömisestä puhumattakaan. Ehkä pitäisi turvautua kertakäyttöastioihin sellaisina kertoina, kun vieraita tulee? Tai sitten siihen sormin syömiseen! Enpä olekaan koskaan tullut ajatelleeksi sitä, eihän tässä kohta tarvitse enää haarukoitakaan!

Edelleen tuntuu, että tavaraa voisi karsia. Haaveilen tosiaan siitä päivästä, kun kaikki olennainen mahtuu rinkkaan, ja että kodiksi voisi kutsua mitä paikkaa tahansa. Hobelf sanoi, että nomadius on helppo haave, ja ei kai sitä tarvitsisikaan kuin lähteä. Ja kuitenkin se täysi irrallisuus pelottaa. Matkustin kevään Ausseissa ja Uudessa Seelannissa ja opin, että mistään on turha kantaa huolta, koska kaikki aina järjestyy. Silti huomaan yhä edelleen olevani mukavuudenhaluinen ja haluavani pelata varman päälle. Ehkäpä aika ei siis ihan vielä ole kypsä nomadiudelle, mutta mulla on kutina, että se vartoo tulevaisuudessa.

Yksi toinen pelko on sellainen, että mitä jos minusta ei pidetä. Se on pelko, joka saa ihmisen olemaan tosi kiltti toisille, mutta estää päästämästä ketään lähelle. Kun kielteisiä tunteita ei uskalla näyttää ja tuo muutenkin itsestään esille vain positiiviset asiat, jää lopulta muille etäiseksi, koska ei näytä heille itseään kokonaan. Onko muilla kokemusta tällaisesta pelosta ja siitä irti päästämisestä?

Ja finally, lauriina, koetan kirjoittaa myöhemmin jotain jännää!   

"Joskus olen miettinyt että miksihän on just tollanen etäinen olo muihin nähden ja sitten tajusin että jaa se varmaan johtuu siitä että kestää tosi kauan että alan luottamaan siihen että toinen ihminen ei ehkä vihaa minua vaikka olenkin sen seurassa just sellanen kuin olen."

Tajusin itsekin tämän ihan vastikään. Että tavallaan pidättelee jotain, kun ei luota, että toinen voisi hyväksyä mut sellaisena kuin olen. Siinä ei kieltämättä ole mitään järkeä, koska sillä, mitä muut ihmiset ajattelevat, ei lopulta ole mitään merkitystä. Vanha pelko koettaa edelleen pitää pintansa järkeilystä huolimatta, mutta ainakin olen nyt tiedostanut sen ja voin toivottavasti tehdä sille jotain, kuten sinä. Ehkä itsetutkiskelun lisäksi yksi ratkaisu olisi se, että oppisi rakastamaan itseään ja muita ehdoitta, esittämättä koko ajan vaatimuksia? Olisi erittäin hauska tietää, miten tämä tapahtuu Yksi ratkaisu mulle oli myös tulla tänne ja koettaa tehdä tietoisesti eri tavalla kuin ennen. Olla oma itsensä eikä esittää kivaa.