Ruoka on iloinen ja ihana asia! Se parantaa ja tuo meitä yhteen, puhututtaa, naurattaa, ulostuttaa, himottaa, turvottaa, harmittaa, saa rakastumaan. Olemme mitä syömme mutta pointti onkin että olemme kaikki erilaisia!
Happo-emästasapaino on hyvin tärkeää. Tulisi syödä runsaasti kasvikunnan tuotteita ja löytää sieltä ne ruuat mitkä tuntuu itselle hyvältä. Maitotuotteet ja muut eläinkunnan tuotteet eivät ehkä ole parasta mahdollista ravintoa, mutta olen sitä mieltä että nekin voivat oikein käytettyinä olla parantavia ja hyvinvointia edistäviä.
Kun syö niin yhtä tärkeää on mitä ruuasta ajattelet ja millä mielialalla syöt kuin että mitä syöt!Jos syöt himoissasi vehnäpullaa kaksin käsin, on asenteessa ensinnäkin jotain pohdittavaa. Voi miettiä esim. mitä tunnetyhjiötä yritän täyttää tällä ruualla? Vaikkapa makeanhimo voi johtua esim. kromin puutteesta, jokin kehossasi voi estää sen imeytymisen (jännite, trauma tms) tai voi lähestyä asiaa myös sillä että makea maku symboloi rakkautta tai kiinalaisen lääketieteen mukaan makea on maa-elementin maku eli liittyy perna-haima-alueelle.
Itse pyrin siunaamaan ruuan ennen kuin sen syön. Silloin kehoni ja energiakehoni valmistautuu vastaanottamaan ruuasta saatavan informaation (vitamiinit, hivenaineet, energeettisen kentän jne). Pyrin myös kuuntelemaan mistä kehoni pitää ja mistä ei, joskus se tykkää jostakin, mutta toisena päivänä se ei pidäkään. Uutena kuuna pyrin välttämään tuotteita joiden kanssa on ongelmia (esim. sokeri, useimmiten myös kahvi, joskaan ei tänään..
) ja muutenkin ottamaan kuun rytmin huomioon. Neitsyt-päivinä ei ole viisasta syödä kauhean rasvaisia ruokia, kalapäivinä olisi hyvä välttää nautintoaineita jne. Jonain päivinä terveellinen asia, voi toisena olla epäterveellinen! Ja jos sattuu vaikka tulemaan kipeäksi, silloin ei olekaan enää hyvä syödä kovin ravinnerikasta ruokaa vaan helposti sulavaa ja vahvistavaa ruokaa.
Joskus syön kaikenmoista minkä tunnen ja tiedän olevan epäterveellistä ja saatan syödä ajattelematta ja välillä ehkä ajatuksella "ei pitäisi.." mutta se menee ohi enkä siitä itseäni myöhemmin syytä. Välillä saattaa harmittaa että on sopimattomana ajankohtana kuonannut elimistöä, mutta loppujen lopuksi syön aika terveellisesti enkä pahemmin himoitse mitään vehnäpizzoja tai limukoita, lähinnä ne useimmiten kuvottavat. Kuitenkin pyrin tiedostamaan että elimistöni on herkempi kuin jonkun toisen, joten en voi syödä mielinmäärin kaikkea mitä ehkä joku toinen söisi. Kaikilla ei elimistön tasapaino herky niin helposti mutta kyllä näidenkin ihmisten kohdalla on tärkeää että he löytäisivät oman ruokavalionsa. Tulisi opetella kuuntelemaan omaa kehoaa ja mitä se meille viestii!
Olen havainnut että jos kuuntelee kehoa ja antaa sen palautua luonnolliseen rytmiin, se viestii minkälaista ravintoa milläkin hetkellä tarvitsee. Tykkään syödä mahdollisimman paljon raakaravintoa ja kesällä ruoka on aika salaattipainotteista, viime kesän hittituote oli villivihannekset, joita söin päivittäin. Mutta talvella tarvitsee lämmintä ruokaa ja näin syksyllä varsinkin on ihana syödä juureksia, varsinkin kun niitä on niin helposti saatavilla. Toisinaan huomaa että ihan tietämättään syö juuri otollisena päivänä tietynmoista ruokaa! Ja tärkeää on mitä juo, vettä ja yrttiteetä, auttavat melkein kaikkeen!
Ruoka on aika ihana asia. Uskon ruokaan ja sen parantavaan voimaan, uskon myös mielenvoimaan, joka saa ruuan parantavaksi. Minulle sopii tällainen ruokakulttuuri! Tavallaan se on uskonto, koska siihen uskon, mutta en lähtisi saarnaamaan että syö samalla lailla kuin minä. Jokainen omasta hyvinvoinnistaan kuitenkin kohdallaan päättää. Ikävää tosin on, jos mielihalujensa kustannuksella vahingoittaa muita.
