Itse olen ollut nyt lakto-ovovegetaristi kohta puoleen vuoden verran.
Mieheni on ollut parikymmentä vuotta.
Suhteemme alkuaikoina söin itse lihaa ns. kaikissa muodoissa. Mutta vähitellen siirryin itsekin l-o-vegeksi. Pystyin noudattamaan sitä kolmisen vuotta, mutta sitten alkoi ongelmat... tuli ihottumaa, vesikelloja sormiin, kutinaa jne. jne. En oikein osannut tehdä asian eteen muuta kuin siirtyä takaisin lihaaniksi, mutta ongelmat jatkui siitä huolimatta.
Viimein päätin suunnata askeleeni omalääkärin vastaanotolle, mutta hänpä oli niin tavattoman viksu nainen, ettei kiinnittänyt huomiota mun iho-ongelmiin vaan mun p a i n o o n! Hänen mielestä se oli ongelmana :/ Sain tästä lääkäristä tarpeekseni ja vaihdoin lääkäriä. Kaiken kaikkiaan kesti lähemmäs 4 vuotta ennen kuin vihdoin ja viimein pääsin allergia testeihin. Siitäpä sitten alkoikin melkoinen muutos.
Tulokset kertoi että olen allerginen sipulille, porkkanalle, omenalle, banaanille, sellerille (pahiten juuri sellerille), maapähkinälle, herneille sekä pavuille, persiljalle ja myös kiwille ynnä timoteille ja nikkelille.
Tämä "ajoi" sitten mut välttelemään kaikin puolin ko. aineksia ja vatasin ja kyyläsin tuoteselosteita hulluna. Isännälle toki väänsin edelleenkin, hanskat kädessä, kasvissapuskaa, mutta itte en syönyt niitä juuri koskaan.
Päästiin tälleen vuoteen 2009 asti, jolloin aloin sitten vähitellen palauttelemaan ruokavaliooni allergisoivia tuotteita. Huomasin vähitellen, että oireita ei tule muusta kuin hieman maapähkinästä ja selleri allergisoi edelleenkin. Vähitellen lihan syöntini väheni vähenemistään. Kunnes enään söin lähinnä lihatuotteista kanaa ja jotain tiettyä leikkelettä (en muista enää mitä) ja silloin tällöin oli aivan must juttu saada kebabia sisältävää pizzaa. Kuitenkin aina ulkona syödessä valitsin kanaruokaa. Ja kylätellessä söin sitä mitä ruoaksi sain.
Viimein koitti "vallankumous" ja tuli Lihaton Lokakuu eli 10/2013 ja päätin että ainakin lokakuun vedän lakto-ovona. Heti ekana päivänä 1.10. mokasin. Oltiin ruokailemassa Raxissa ja lautaselle eksyi kanapizzan palanen. Söin siitä 3/4 osaa ja tajusin, että ei hitto!!!! Ja mun seuraava hairahdus sattui töissä n. 1kk myöhemmin... olin unohtanut eväät ja pelkkä leipä ja kaffee ei hoitsua pidä koivillaan, joten jälkiruokakulhollinen lohisoppaa valui mahaan.
Loppu vuosi meni sitten kokonaan lakto-ovona.
Sen jälkeen olen syönyt tasan 2 kertaa lihaa, tarkemmin kanaa, mutta selityksenä on se, että aikaa ei ollut etsiä muuta ruokapaikkaa Tallinnassa vaivaisen 4h maissaoloaikana, joten päädyttiin Heseen ja siellä ei ole kasvishampparia vaan juustojalapeno tortilla ja kun en jalapenoja syö, niin tein sen päätöksen että otin kanahampparin. Eli oon syönyt kanahampparin Tallinnassa 2 krt.
Keskisessä Euroopassa reissatessa onkin paljon paljon helpompaa olla lakto-ovo, kun löytyy paljon paikkoja joista saa hyvää kasvisruokaa. Sekä on löytynyt edullisia vegaaniravintoloita.
Itse kuitenkin pidän itseäni lakto-ovona.