Olit hippi tai hippihenkinen, tervetuloa!

Mitäs tässä, nautiskelin eilisiltana pari lasillista kuunnellen sen varsinaisen hippiajan musaa, ja viime yönä näin unta Astrid Lindgrenin uudesta kirjasta (hän oli siis kaikesta päätellen elossa).

Alko heti herättyä soimaan päässä Juicen Afroditen poika biisi, jota tullut mm. rämpyteltyä herran tuotannosta.
Herkän hieno biisi kyllä on,
samoin kun Tanssimaa zipale.

Cocteau Twins

Nyt on kuuntelussa vuonna 1986 ilmestynyt Victorialand, tämän lisäksi minulla on vuoden 1990 klassikkoteos Heaven or Las Vegas vinyylinä ja myös sitä seurannut Four-Calendar Café on ehtinyt tulla tutuksi. Elizabeth Fraserin kuulaan lauluäänen johdattelemaa musiikkia on nimitelty dream popiksi, ethereal waveksi, ambient popiksi ja miksi milloinkin, paitsi ihan varhaiset cocteaukaksoset ovat jonkinlaista postpunkkia. Mutta tämä myöhempi on kyllä kiehtovaa äänimaailmaa. Kuvittele janan päihin Kate Bush ja Air, niin olet jo lähellä, muttet perillä.

Nazareth: Close enough for Rock 'n' Roll
Hela platta.

TÄNÄÄN tulee kuluneeksi tasan 56 vuotta siitä, kun WOODSTOCKIN klassiset hippifestarit alkoivat New Yorkin osavaltion sisämaassa USA:ssa (Bethelin White Lakessa, as we all know, ei Woodstockissa). Kippis sille ja niin edelleen!

Vinyyli elää ja voi kyllä hyvin, eipä sillä. Niitä ostan itsekin.

Musta on ollut mukava huomata että nykyään puhutaan enemmän resilienssistä (=psyykkistä joustavuutta ja uudelleen orientoitumista, selviytymiskykyä).
(:

Tähän aiheeseen liittyen oma epäortodoksinen huomioni: nykyään ihmisille luodaan uusia tarpeettomia traumoja jälkikäteen nuijimalla heidän tajuntaansa, että jokin heidän nuoruudessaan kokema kohtelu, jota silloin pidettiin hyväksyttävänä, olikin ihan hirviömäistä. Joillekuille tämä on politiikan tekemistä, jolle uhrataan sopivia ihmiskohtaloita, toiset eli alan ammattilaiset ehkä jopa suoranaisesti laskelmoivat että heillä itsellään riittää niiden kautta työnsarkaa.

Toisaalta foorumit eivät kuole, jos muutamakin ihminen ylläpitää niillä keskustelua.

Lisäksi milloinkas ihmiset eivät olisi erehtyneet "formaatin kuoleman" suhteen. Musiikin maailmassa jopa se kaikkein toivottomimmaksi nähty ja koettu tallennemuoto eli C-kasetti koki uuden väkevän nousun viime vuosikymmenellä.

Foorumeissa kuten tämänkin kohdalla on hyväksyttävä se, että ne ovat kuoleva formaatti. Ihmiset viihtyvät nykyään enemmän omissa somekanavissaan tai missä liekään. Siitä huolimatta olen kyllä itse pitänyt foorumeista eniten keskusteluja varten ja käyn vähän väliä katsomassa olisiko täällä mitään. Käytännössä melkein koskaan ei enää ole ollut tai hyvin harvoin. Toista se vielä oli joskus yli puoli vuosikymmentä sitten, mutta sellaista se!