Huh! Kyllä sitä nyt näin pitkään yksin olleena (+aikanaan kiusattuna ja syrjittynä) jonkinlainen ujous on. 
Niinpä tuttavuus on jäänyt asteelle "jutellaan taas kun/jos tavataan".
Tänään muuten oli hassu tilanne, kun itselleni lähes ventovieras mukava nainen mainitsi sivulauseessa olleensa kolme vuotta sinkkuna. Jäi harmittamaan (kun käväisi mielessäkin), etten kysynyt häneltä jotain... En minä siinä olisi mitään menettänyt! 
DII! Että heti tulee mieleen mielestäni aika suora vihjaus siitä, että ehkä toinen olisi mahdollisesti kiinnostunut tutustumaan.
Ja eihä se mitää jos ujostuttaa, nii ujostuttaa suurinta osaa ihmisistä! Muuten kaikki olisivat kaduilla sopimassa treffejä ja vaihtamassa yhteystietoja kaiken aikaa. Sitten vain kysymään jos haluaa tutustua, ujostutti tai ei.
Kysyin tuossa jokin aika sitten, kun vanha kaverini kysyi että nähäänkö kun hän tulee käymään Tampereella (emme olleet nähneet varmaan kymmeneen vuoteen tms.). Tapasimme, ja kysyin häneltä että miksi halusit nähdä. Hän sanoi vain että kun oli tulossa Tampereelle, hän sattui muistamaan että asuin Tampereella ja kysyi että haluaisnko nähdä. Koska hän on sosiaalinen tyyppi, kysyin häneltä millä tavalla hän yleensä pitää yhteyttä vanhoihin tai uusiin ystäviin. Hän sanoi, että kun tulee mieleen että jotakuta olisi kiva nähdä, hän vain pistää viestiä ja kysyy nähdäänkö. Jos siihen toinen ei vastaa mitään, hän ei siitä sen kummempia murehdi, ihmisillä on oikeus valita seuransa. Mutta hänen kokemuksensa oli, että häneen päin yhteyttä pidetään jokseenkin niukasti, hän on se kenen pitää pitää yllä ihmissuhteita ja yleensä kysellä haluavatko ihmiset nähdä (tämä siitä huolimatta että hän on mielestäni oikein mukava ja sosiaalinen tapaus). En siis ihmettele, että joskus itse luulee olevansa jotenkin tyhmä tyyppi kun harva pitää yhteyttä, vaikka itse tosiasiassa ei pidä myöskään paljoa yhteyttä.
Itse meinaan uudelle paikkakunnalle muuttaessani muuttaa toimintatapojani niin, että aion pyytää ihmisiä käymään heppoisin perustein ja katsoa mitä tapahtuu.
