Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Avautumista - 10

Auroravalon

  • Hipahtava
  • ***
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 113
Vs: Avautumista
« Vastaus #135 : 30. Marraskuuta 2011 klo 20:18 »
  • Tykkää (0)

  • Tuo kuulostaa tutulta. Ei se varmaan lohduta yhtään, mutta minulla on ollut samalainen tilanne aika pitkään n. 10 vuotta sitten. Oli vaikeaa ja vaikea suhde, joka aiheutti lisää murhetta. Aina silloin kun TODELLA olisin tarvinnut kuuntelijaa tai juttukaveria, ei ollut ketään, kenelle jutella. Ainoa ystävänikään ei juuri silloin vastannut puhelimeen. Silloin ajattelin, että ehkä nämä ovat nyt sellaisia juttuja, jotka pitää käsitellä ihan itse. Eikä se helppoa ollut, mutta kun aikansa rypee, niin jotenkin niistä vain selviää. Sitä huomaa selviävänsä paljon vaikeammista paikoista kuin ikina voisi kuvitellakaan! Mutta onhan siinä vaara muuttua kovaksi ja kylmäksi. Paitsi että en usko että sitä vaaraa on sinun kohdalla! :D
    Tsempppiä kamppailuusi! Sauna muuten auttaa, jos sinulla sellainen on?
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #136 : 30. Marraskuuta 2011 klo 20:30 »

    Orgidealle (anna anteeksi sävyni, hyväähän sinä tarkoitat):

    Olen itsekin kokenut saman kuvion jo aivan liian monta kertaa tässä samassa elämässä. Olen joutunut käsittelemään asiat niin monta kertaa ja niin ehdoitta "ihan itse", että olen ihan siitä johtuen näin yksin, kun käännyin sisäänpäin etsiessäni valoa elämääni. Nykyinen elämänkokemukseni antaa ymmärtää, mitkä asiat liittyvät toisiinsa ja missä suhteessa, niinpä tiedän että yhtään pidemmälle pois muiden ihmisten luota en voi mennä etääntymättä niin kauas ettei paluuta ole.

    Onko ihmiselämä sen arvoista, että se kannattaa elää täysin yksin? Tällä hetkellä vastaan "ei". Ihmiselämässä "se olennainen" on nimenomaan yhteyden muodostuminen toiseen ihmiseen/toisiin ihmisiin.

    Saunavuoro on vasta perjantaina kello 19.
    Kirjattu

    Auroravalon

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 113
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #137 : 30. Marraskuuta 2011 klo 20:54 »
  • Tykkää (0)

  • Saat anteeksi! :D Enhän tosiaan ole ollut sinun saappaissasi!

    Nykyinen elämänkokemukseni antaa ymmärtää, mitkä asiat liittyvät toisiinsa ja missä suhteessa, niinpä tiedän että yhtään pidemmälle pois muiden ihmisten luota en voi mennä etääntymättä niin kauas ettei paluuta ole.

    Onko ihmiselämä sen arvoista, että se kannattaa elää täysin yksin? Tällä hetkellä vastaan "ei". Ihmiselämässä "se olennainen" on nimenomaan yhteyden muodostuminen toiseen ihmiseen/toisiin ihmisiin.

    Saunavuoro on vasta perjantaina kello 19.

    Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en! Itse olen huono ystävystymään, enkä usein haluakaan, minulla toisaalta on perhettä, joka välillä vaatii liikakin minulta, mutta ongelma onkin, että itse en saa tarvitsemaani (tukea, seuraa, rauhaa, mitä milloinkin) Mutta eihän se ilman kumppania eläminen tarkoita että on "maailmassa aivan yksin"?

    .....Tästä päästäänkin taas sitten sellaiseen asiaan, että erilaisia kommuuneja todella tarvittaisiin, jotta eri ikäiset ihmiset saisivat seuraa ja yhteyden toisiin ihmisiin. Mutta ei niin, että eläkeläiset yhdessä, lapsiperheet toisessa ja sinkut kolmannessa yhteisössä!

    Mä taidan olla niin väsy, että ajatus mutkittelee turhia mutkia.... sorry!
     :sydamia
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #138 : 30. Marraskuuta 2011 klo 21:02 »

    Mutta eihän se ilman kumppania eläminen tarkoita että on "maailmassa aivan yksin"?

    Ei tarkoitakaan. Valitettavasti olen itse siinä toisessakin mielessä tosi yksinäinen.
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #139 : 30. Marraskuuta 2011 klo 21:02 »
  • Tykkää (0)

  • CF, selititkin asiaa asiaa, mutta onko sinulla ideaa miten voisit saada ystäviä, tai miksi ystävien saaminen tuntuu niin vaikealta? Ja en tässä halua sanoa että itse olisin Pekkaa pahempi.

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #140 : 30. Marraskuuta 2011 klo 21:15 »

    ^En minä tiedä! Parhaiten olen tavannut ihmisiä loppujen lopuksi tämän foorumin kautta. :peukku

    Minusta jotenkin tuntuisi nurinkuriselta, jos esim. menisin mukaan johonkin harrastusryhmään, jonka sisältö ei oikeasti kiinnosta, vain tutustuakseni uusiin ihmisiin. Puhumattakaan, että lähtisin sen tähden opiskelemaan jotain tai menisin sen tähden töihin johonkin. Sitä paitsi viime kevään järjestöduunista en saanut kuin hyvänpäiväntuttuja, eikä taannoisista opiskelukavereistakaan ole jäänyt kuin yksi sellainen tuttu, jonka kanssa on nyttemmin pidetty yhteyttä. En ole mitenkään sulkeutunut tyyppi, juttelen kaupankassojen ja kirjastovirkailijoidenkin kanssa ja tuntuu, että moni satunnainen juttukumppani pitää minua oikein mukavana. Ja onhan minulla muutama ystävä, joiden kanssa tavataan sattuneista syistä tosi harvoin, mutta kun tavataan, onkin tosi pitkät, hedelmälliset ja luottamukselliset keskustelut. Jotenkin vain tämmöisinä kriisihetkinä tuntuu tosi vaihtoehdottomalta, siinä se.
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #141 : 30. Marraskuuta 2011 klo 21:30 »
  • Tykkää (0)

  • ^En minä tiedä! Parhaiten olen tavannut ihmisiä loppujen lopuksi tämän foorumin kautta. :peukku

    Minusta jotenkin tuntuisi nurinkuriselta, jos esim. menisin mukaan johonkin harrastusryhmään, jonka sisältö ei oikeasti kiinnosta, vain tutustuakseni uusiin ihmisiin. Puhumattakaan, että lähtisin sen tähden opiskelemaan jotain tai menisin sen tähden töihin johonkin. Sitä paitsi viime kevään järjestöduunista en saanut kuin hyvänpäiväntuttuja, eikä taannoisista opiskelukavereistakaan ole jäänyt kuin yksi sellainen tuttu, jonka kanssa on nyttemmin pidetty yhteyttä. En ole mitenkään sulkeutunut tyyppi, juttelen kaupankassojen ja kirjastovirkailijoidenkin kanssa ja tuntuu, että moni satunnainen juttukumppani pitää minua oikein mukavana. Ja onhan minulla muutama ystävä, joiden kanssa tavataan sattuneista syistä tosi harvoin, mutta kun tavataan, onkin tosi pitkät, hedelmälliset ja luottamukselliset keskustelut. Jotenkin vain tämmöisinä kriisihetkinä tuntuu tosi vaihtoehdottomalta, siinä se.

    Joo! En usko että harrastusryhmistä, koulusta tai töistä edes välttämättä löytää kovin helposti ystäviä... Itse olen ollut koulussa nyt neljättä vuotta, josta on yksi kaveri, mutta ystävä hän ei ole. Useasti ainoa asia joka ihmisiä yhdistää kyseisissä tilanteissa, on vain asia mitä he ovat tekemässä. Ainakin itse huomaan koulussa etten edes ole kiinnostunut tutustumaan ihmisiin. Tahdon sanoa että olen samaa mieltä kanssasi siitä mitä sanoit.

    Tuosta kauppajonosta jne., oletko koskaan pyytänyt ihmisiä kahville, pyytänyt yhteystietoja tai ehdottanut jotain jota voisi mennä tekemään, tai että teellä saa tulla käymään tms.? Itselläni tähän ei pokkaa ole, mutta toisaalta olen ymmärtänyt että ihmiset yleisesti ottaen suhtautuvat positiivisesti siihen, jos joku haluaa tutustua, kuin myös itsekin. Mutta näin nopeissa tilanteissa yleensä ihmiset eivät tätä ehdota, koska pelkäävät mitä toinen heistä ajattelee.

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #142 : 30. Marraskuuta 2011 klo 21:36 »

    Tuosta kauppajonosta jne., oletko koskaan pyytänyt ihmisiä kahville, pyytänyt yhteystietoja tai ehdottanut jotain jota voisi mennä tekemään, tai että teellä saa tulla käymään tms.?

    Huh! Kyllä sitä nyt näin pitkään yksin olleena (+aikanaan kiusattuna ja syrjittynä) jonkinlainen ujous on. :) Niinpä tuttavuus on jäänyt asteelle "jutellaan taas kun/jos tavataan".

    Tänään muuten oli hassu tilanne, kun itselleni lähes ventovieras mukava nainen mainitsi sivulauseessa olleensa kolme vuotta sinkkuna. Jäi harmittamaan (kun käväisi mielessäkin), etten kysynyt häneltä jotain... En minä siinä olisi mitään menettänyt! :(
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #143 : 30. Marraskuuta 2011 klo 21:51 »
  • Tykkää (0)

  • Huh! Kyllä sitä nyt näin pitkään yksin olleena (+aikanaan kiusattuna ja syrjittynä) jonkinlainen ujous on. :) Niinpä tuttavuus on jäänyt asteelle "jutellaan taas kun/jos tavataan".

    Tänään muuten oli hassu tilanne, kun itselleni lähes ventovieras mukava nainen mainitsi sivulauseessa olleensa kolme vuotta sinkkuna. Jäi harmittamaan (kun käväisi mielessäkin), etten kysynyt häneltä jotain... En minä siinä olisi mitään menettänyt! :(

    DII! Että heti tulee mieleen mielestäni aika suora vihjaus siitä, että ehkä toinen olisi mahdollisesti kiinnostunut tutustumaan. :D Ja eihä se mitää jos ujostuttaa, nii ujostuttaa suurinta osaa ihmisistä! Muuten kaikki olisivat kaduilla sopimassa treffejä ja vaihtamassa yhteystietoja kaiken aikaa. Sitten vain kysymään jos haluaa tutustua, ujostutti tai ei.

    Kysyin tuossa jokin aika sitten, kun vanha kaverini kysyi että nähäänkö kun hän tulee käymään Tampereella (emme olleet nähneet varmaan kymmeneen vuoteen tms.). Tapasimme, ja kysyin häneltä että miksi halusit nähdä. Hän sanoi vain että kun oli tulossa Tampereelle, hän sattui muistamaan että asuin Tampereella ja kysyi että haluaisnko nähdä. Koska hän on sosiaalinen tyyppi, kysyin häneltä millä tavalla hän yleensä pitää yhteyttä vanhoihin tai uusiin ystäviin. Hän sanoi, että kun tulee mieleen että jotakuta olisi kiva nähdä, hän vain pistää viestiä ja kysyy nähdäänkö. Jos siihen toinen ei vastaa mitään, hän ei siitä sen kummempia murehdi, ihmisillä on oikeus valita seuransa. Mutta hänen kokemuksensa oli, että häneen päin yhteyttä pidetään jokseenkin niukasti, hän on se kenen pitää pitää yllä ihmissuhteita ja yleensä kysellä haluavatko ihmiset nähdä (tämä siitä huolimatta että hän on mielestäni oikein mukava ja sosiaalinen tapaus). En siis ihmettele, että joskus itse luulee olevansa jotenkin tyhmä tyyppi kun harva pitää yhteyttä, vaikka itse tosiasiassa ei pidä myöskään paljoa yhteyttä. :(

    Itse meinaan uudelle paikkakunnalle muuttaessani muuttaa toimintatapojani niin, että aion pyytää ihmisiä käymään heppoisin perustein ja katsoa mitä tapahtuu. :)

    Konna

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #144 : 30. Marraskuuta 2011 klo 22:10 »

    Itse meinaan uudelle paikkakunnalle muuttaessani muuttaa toimintatapojani niin, että aion pyytää ihmisiä käymään heppoisin perustein ja katsoa mitä tapahtuu. :)
    Hyvä idea! Maisemanvaihdos on aina hyvä sauma kokeilla uusia juttuja.

    Meillä saavat muuten myös pistäytyä kaikki juttuseuraa kaipaavat. :) Nyt on vähän pitkä matka, mutta keväällä ollaan taas Tampereella!
    Kirjattu

    Auroravalon

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 113
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #145 : 30. Marraskuuta 2011 klo 22:13 »
  • Tykkää (0)


  • Itse meinaan uudelle paikkakunnalle muuttaessani muuttaa toimintatapojani niin, että aion pyytää ihmisiä käymään heppoisin perustein ja katsoa mitä tapahtuu. :)

    Hienoa, upeeta!!!  :sydamia

    Minä olen aloittanut sellaisen, että kun menen jonnekin työ-tai muun matkan takia, otan yhteyttä tuttuihin, (vaikka en ystäväksi laskisikaan) ja tapaamme ja vaihdamme kuulumisia. Se on hienoa, koska näihin "reissuihin" tulee aivan eri fiilis, kun ne ei ole pelkkiä "työ" tai muita matkoja, vaan myös tuttujen/ystävien/kaverien tapaamisia! Näin olen tapaillut entisiä kurssikavereita, sukulaisia jne.... (muuten, koko 12-vuotisesta kouluajasta on jäänyt tasan yksi ystävä, johon pidän yhteyttä. Hän on vaan siitä hauska tuttavuus, että vaikka olisimme vuosia tapaamatta, juttu jatkuu aivan kuin ei taukoa olisi ollutkaan - paitsi että on kauheasti kuulumisia!)
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #146 : 30. Marraskuuta 2011 klo 23:01 »
  • Tykkää (0)

  • Ja vielä tähän, eräs ihminen kertoi että kerran hänen tapaamansa ihminen alkoi ehdottaa kahville menoa jne., ja vaikka tälle ihmisille tulikin tästä toisesta osapuolesta kylmä ensivaikutelma, hän silti kävi kahvilla ja niin edelleen. Kun he enemmän tutustuivat, heistä tuli parhaat ystävät. :)

    Ja myös Espooseen/Helsinkiin ovat kaikki tervetulleita vierailulle, teeseuraksi, juttuseuraksi tai muuten vaan!

    Patata

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #147 : 01. Joulukuuta 2011 klo 20:31 »

    Yksinäisyys on kauheeta, ihan kuin olisi ulkopuolelta lukitussa, äänivaimennetussa huoneessa. Itseltä pahin, fyysinen vaihe toistaiseksi ohi ja yksinäisyys puraisee lähinnä ulkopuolisuudentunteena. Ennen olin sitä mieltä, että parempi yksin kuin huonossa seurassa, nykyään ajattelen että seura on kuin ruokaa, eikä pahasti nälkiintyneellä ole varaa nirsoilla. Siinä missä tapasin joskus olla todella kriittinen tuntemiani ja tapaamiani ihmisiä kohtaan, rakastan tänä päivänä koiramaisesti ketä tahansa, joka osoittaa vähänkään ystävällisyyttä tai kiintymystä. Katson typeriä tv-ohjelmia ja nauran tylsille jutuille, kunhan saan vastarakkautta. Säälittävää.
    Mutta ihan tosissaan, kyllä joskus, hamassa tulevaisuudessa, kun olen saanut asioita järjestykseen tai jotain, niin etsin samalla tai ainakin läheisellä aaltopituudella olevia ihmisiä  :ow

    Paljon tsemppiä kaikille näiden juttujen kanssa painiville!  :)
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #148 : 01. Joulukuuta 2011 klo 23:42 »

    ^ Olipas Patatalla ajatteluttava viesti! Tunnistan tuon kaiken omasta elämästäni, ainakin joistakin elämänvaiheistani. KAIKEN.
    Kirjattu

    Patata

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #149 : 03. Joulukuuta 2011 klo 21:08 »

    Jotenkin masentavaa, tavallaan lohdullista, miten paljon yksinäisiä ihmisiä maailmasta löytyy. Netti kuhisee väkeä vailla seuraa, mutta jotenkin näyttää, ettei kovin usealla ole napannut kaverikala koukkuun. Mielestäni pitäisi olla enemmän sivustoja kontaktien luomiseen ja näillä erilaisia miittejä yksinäisyyttä kokeville. Kaikkia yritelmiä ja viritelmiä tuntuukin olevan, mutta jotenkin ne näyttäisivät kaatuneen tai jääneen keskitiehen. Yksinäisten ykseistäminen taitaa olla siinä mielessä vaikea ajatus, että koko yksinäisyys on niin absurdi ja jostain ihmeen syystä hävettävä ongelma, ja siihen suhtaudutaan kuin tarttuvaan sairauteen - eli yksinäinen yleensä karttaa yksinäistä. Ihan typerää ja turhauttavaa. Yhtälön (yksinäinen + yksinäinen = ei enää yksinäisiä) pitäisi olla helposti ratkottavissa, mutta jokin siinä on ilmeisen ylivoimaista.
    Kirjattu