Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Avautumista - 30

maailmasen

  • Vieras
Vs: Avautumista
« Vastaus #435 : 05. Elokuuta 2013 klo 20:36 »

hmm, mä olen kans käyttäytynyt kuin hirviö (toki tää on semmonne suhteellinen käsite, että en tiiä mitä tarkoittaa kellekin subjektiivisesti, oon aika herkkä arvostelemaan itseäni), ilman alkoholia ja ilman mitään päihteitä, joten mulla ei ole mitään tuommost syytä käytökselle, paitsi väsymys ja stressi, ehkä on kyse addiktiosta. Ehkä on kyse kontrollin tarpeesta ja siitä että odottaa toisilta suhtees itseensä jotain, ja sitten pettyy. Must tuntuu että mä olen läheisriippuvainen, ja se ei toimi, yksinkertaisesti.

Tavallaan olen silti enemmän kuin onnekas, koska mulla on edelleen avopuoliso, jonka kanssa on hyvä olla ja vakaa elämä, mutta sen lisäks oon hakenut huomiota muualta. Tavallaan jokin nettikirjoittaminenkin voi muuttua addiktioksi, jos ei tajua käytöstään... on kokemusta.

Yks juttu jota ei välttämättä kannata sanoa netissä tai ihmiselle jota ei tunne, tai muutenkaan, mutta sanompa silti. Viime keväänä oli hetken aikaa ryhmä facebookissa joka liittyi kansalaisaloitteeseen kannabiksen käytön rangaistavudesta luopumisesta. Siellä ihmiset kertoivat tarinoitaan ja perusteitaan ja yks tyyppi oli aika vakuuttava. Hän kertoi syyksi päihderiippuvuuden ja sen että pilvi on pehmeempi hänen kohdallaan, tietyl tavalla ns. vaarattomampi. Päihderiippuvuus oli hänellä ihan perinnöllinen, eli henkilön isä oli alkoholisti, mutta alkoholi teki tän ihmisen aggressiiviseksi ja sen takia hän käyttää pilveä ja avoimesti. En suosittele oikeesti vaihtamaan addiktiota toiseen ja jokainen on aina vastuussa käytöksestään ja elämänsä hallinnasta, mutta oikeesti olis hyvä saada keskustelua aikaan, että voisko pilvi tms. oikeesti olla joskus jopa apu haitallisemman päihteen sijalle tai portiksi pois koko touhulle kun saa kenties perspektiiviä. Kuitenkin käyttö ja vaikutukset ovat yksilölliset, ! enkä tiedä että miten paljon haitallisempi pilvi mahdollisesti voi olla pitkällä aikavälillä aivoille ja ajattelulle jne.. (? tai että onko) Mutta joo, jokainen on vastuussa valinnoistaan, minäkin jopa, ja ne valinnat ja seuraukset kyllä kertovat milloin meni pieleen.

Omaan käytökseen saa kiinnittää huomiota ja elämän suuntaa saa vaihtaa ja joskus muutokset voivat tosiaan vaikuttaa myös lähipiiriin tai siihen kenen kanssa vielä on tekemistä. Vaan, en mä tiedä, mä olen niin pois jo kaikest sosiaalisesta meiningistä. Kuulostaa ikävältä, jos tuntuu ettei voi laajentaa omaa elämää, joka on ehkä ajan saatossa löytynyt, vahvistunut, kasvanut tai syventynyt, tai jos ei löydy ihmisiä jakamaan asioita jotka merkitsevät. Mut onhan meil kaikilla tää netti, jotka löytävät ja ehkä niist urautuneist rooleistaankin voi joskus tehä poikkeuksia.

///tjuuh, ehkä taas huolimaton kirjoitus, heräsin keskel yötä painajaiseen ja päätin tehdä jälkikirjoituksen, + tajusin jotain taas manipuloinnista ja siitä miten ajattelu...jostain syystä. hyvää yötä maailma.
« Viimeksi muokattu: 06. Elokuuta 2013 klo 01:40 kirjoittanut maailmasen »
Kirjattu

siili

  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 10
Vs: Avautumista
« Vastaus #436 : 07. Elokuuta 2013 klo 18:10 »
  • Tykkää (0)

  • Lämpimiä halauksia sulle maailmasen! Halauksen lisäksi voisin myös rapsuttaa päätäsi (toivottavasti pidät siitä) ja ojentaa kukkasen.

    Tajusin tänään, kuinka epävarma mä pohjimmiltani olenkin. Epävarma itsestäni. Hippityylisessä seurassa mä tunnen olevani oma itseni ja uskon itseeni, on hyvä olo. Välillä taas kaupungilla hengaillessa iskee se tosi epävarma olo, en tunne sulautuvani mihinkään, alan inhota itseäni, haluan kuulua samaan porukkaan "mihin kaikki muutkin", vaikka en haluakaan. Mä oon pitkään ajatellut olevani tosi itsevarma ja et mulla olisi hyvä itsetunto, vaikka huonoja hetkiä on tullut, oon vaan kaivanut kuopan ja heittänyt ne hetket sinne. Nyt kuoppa täyttyy ja kaikki ne ajatukset kaivautuu ulos. Elävältä hautaaminen ei toimi.
      Tulin tietokoneelle ja aukaisin Youtuben, koska Spotifyssa ei ole aikaa enää. Youtube ehdotti mulle Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen-nimistä biisiä. Jotenkin se kolahti, vaikka en sanoja kuullutkaan, parinkymmenen sekunnin päästä mä jo itkin. Haluaisin itkeä paljon, se auttaisi, joskus on vain itkutarve, mutta kyyneleitä ei tule paljon. Harmittaa.

    Kaunis pieni ihminen
    Sä olet ainutlaatuinen
    Mitä vastaan tuleekaan,
    toista sua ei milloinkaan


    Tähän yritän uskoa. Ahdistaa monet asiat nytkin, en vain osaa pukea niitä sanoiksi. Keitän teetä, laitan pitkät villasukat jalkaan ja istun pöydän alle.
    Johanna Kurkela (2010): Ainutlaatuinen +Lyrics Small | Large
    Kirjattu

    maailmasen

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #437 : 08. Elokuuta 2013 klo 18:16 »

    <3 kiitos siili, halauksia, rapsutuksia ja kukkasia myös sinulle. Ne tulivat tarpeeseen, sillä päivä oli rankka ja  ilta itkuinen. Yöllä alkoivat rankkasateet ja lähdin metsään salamoiden ja kaatosateen keskelle, sit eksyin tuolla pururadoilla ja päädyin tielle, jonka yli vipelsi pienen pieni siili :) Kävin myös vielä aamulla metsässä istumassa puun juuressa vehreässä metsässä kun sateli nätisti ja oli valoisan usvaista, ja kotimatkalla tien vierestä metsäpuiston laitamilta lähti juoksemaan jokin kummallinen otus, josta en osaa kyllä sanoa mikä se oli, pyöreä ja tanakka nelijalkainen.

    Epävarmat hetket voivat joskus olla myös hyvin kauniita, voi kuulla oman hengityksen ja sisäisen äänen, huomata ja löytää itseä hälyn keskeltä, rauhoittua ja rauhoittaa. Sillai samanarvoisiahan me kaikki kuitenkin jotenkin, tilanteet osiensa summa. Toivottavasti sitä löytää sitä itsevarmuutta juurikin luottaen siihen miten jokainen sykkii samaa kaikkeutta.

    Vaikka olen joskus tai useinkin omissa oloissani, niin mua on lohduttanut se että ei viihtymiseen tai iloon tai onneen välttämättä tarvitse heijastuspintaa,  toki hetkiä on erilaisia ja yksinäisyys voi joskus tuntua vaikealta. Kuitenkin on hienoa että on tilaa myös ihan vain olla ja vaikeus haastaa luottamaan. Joskus mä aattelen että ihmiset vaan elävät semmosissa ekolokeroissaan, kaikilla on tilansa ja paikkansa ja on ihan sallittua myös matkustella ja kulkea :)
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #438 : 08. Elokuuta 2013 klo 18:25 »
  • Tykkää (0)

  • Oon jotenkin itse alkanut viime aikoina tajuta että ei elämän ole tarkoituskaan olla mitään hienoa. Ei kukaan ole koskaan luvannut mulle että elämäni olisi jotain ihmeellistä ja hienoa. Elämä on monesti silkkaa kärsimystä ja pettymyksiä. Vaikeuksista selviää vain olemalla rehellinen itselleen, eikä asettaa mitään epärealistisia odotuksia sen suhteen miten "asioiden pitäisi mennä". Ei ne mene koskaan niin, oon itse sen huomannut. On oikeastaan turha alkaa rakentaa elämäänsä haaveitten päälle. Parempi myöntää että eletään melko vihamielisessä maailmassa jossa parasta on hetkellinen rauha ja nautinto.

    Tuli erään sukulaisen kanssa juteltua suvun mielenterveysongelmista ja on selvinnyt että aika monia onnettomia tarinoita löytyy. Niistä ei vaan ole puhuttu kun ihmiset on halunneet pitää kiinni kulisseista. Taitaa olla niin että usein ihmiset vaan valehtelee elävänsä ihanaa ja onnellista elämää.

    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Peacemaker

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 383
      • Valokuvat
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #439 : 08. Elokuuta 2013 klo 19:44 »
  • Tykkää (0)

  • Itellä ainakin unelmat ja haaveet pitää elämän mielekkäänä. Tärkeitä asioita. On jotakin mitä tavotella.
    Kirjattu
    The clock is running. Make the most of today. Time waits for no man. Yesterday is history. Tomorrow is a mystery. Today is a gift. That's why it is called the present.

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #440 : 08. Elokuuta 2013 klo 19:55 »
  • Tykkää (0)

  • Itellä ainakin unelmat ja haaveet pitää elämän mielekkäänä. Tärkeitä asioita. On jotakin mitä tavotella.

    Oon itse alkanut huomailla että omalla kohdalla asia ei ehkä ole niin... On mulla ollut kaikenlaisia unelmia, mutta se mitä enemmän koen elävää elämää, niin sitä epätodennäköisemmilta ne vaikuttaa. Kun maailma ei toimi kuten unelmat. Ja usein huomaa että kun alkaa unelmaa tavoitella, että siellä sateenkaaren päässä ei ole ruukullista kultaa.

    Ja unelmointi on onnen tavoittelua ja sen siirtämistä johonkin hamaan tulevaisuuteen. Omasta mielestäni on vaan parempi elää nykyhetkessä ja ajatella että mistä NYT on iloinen, eikä rakentaa jotain pilvilinnoja epävarmaan tulevaisuuteen, jota ei koskaan ehkä saa. Liian usein olen itse huomannut että unelmat siirtyy aina vaan kauemmas. Ratkaisu tähän on vaan se että luopuu niistä kokonaan.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Peacemaker

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 383
      • Valokuvat
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #441 : 08. Elokuuta 2013 klo 20:10 »
  • Tykkää (0)

  • Eihän niiden tarvitse mitään suuria olla. Olkoot vaikka etappeja elämän varrella jne. pieniä asioita. Ja itsekin elän hetkessä, mutta unelmointia en lopeta. Pieniä iloja elämässä. Ei sillä ole väliä saavuttaako niitä koskaan, se on vain jokseenkin tärkeää itselleni.
    Kirjattu
    The clock is running. Make the most of today. Time waits for no man. Yesterday is history. Tomorrow is a mystery. Today is a gift. That's why it is called the present.

    maailmasen

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #442 : 09. Elokuuta 2013 klo 08:49 »

    Oiskohan tuo kuitenkin jotenkin kulttuurista saagaa että elämä on kärsimystä ja onnellinen virnestelijä on vain hukannut järkensä tai että asioiastaan kiinni pitävä on psykoottinen hirviö eikä tajua parastaan. Mä muistan aikoja jolloin oon vihastunut mistä tahansa hyvästä fiiliksestä, kun kipu on ollut mukamas todellisempaa. Se on ollut kai silloin vähän kuin pelkoa ja ripustautumista johonkin "totuuteen" "oikeampaan"  - todelliseen, joka sulkee ulos, just siihen oikean ja väärän jakautuneisuuteen. Entä jos meil nyt vaan on havainto, eikä iloisuus ja onnellisuus välttämättä ole sen valheellisempaa tai tavattomampaa kuin masentuneisuus ja ahdistuneisuus ja kärsimys, kaikes voi nähdä kiinnittymisen ja ripustautumisen ja tarpeen piirteitä. Mutsiis, ei mul tavallaan ole vastaan sanomista, mua vaan vituttaa kun itel oli hyvät fiilikset, ja sit ne vietiin jollain helvetinruiskeella, että tiputetaan hapannaamojen tietoisuuteen ilman että annetaan mahollisuutta selviytyä kokemuksesta omillaan ja hyvillään. Entä sit jos onkin valhetta joogata tai mantrata ja esim. harjoittaa buddhalaisuutta, tai Krsna-tietoisuutta ja sillai rakentaa se arki johonkin semmoseen tietynlaiseen palvelemiseen ja ideaan, tapoihin, tai etsimiseen, tai mitä kaikkea onkaan, vähän kuin aika moni syö aamupalaa ja joku ei..mut kuka mihinkään on sanomaan että mikä ikinä oleminen ois esim. psykoosia sen enempää kuin oman mielen näkemä maailma oisi. Entä jos me vaan ollaan eri tasoilla ja sitä voi oppia kunnioittamaan ja hyväksymään. Mua niin nihkeyttää että puhutaan mielensairauksista ilman että huomataan silloin leimattavan myös itseä mielensairauksien piiriin, on niin helvetin helppo ottaa jokin totuuspohja ja kirjoittaa normeja, ja sit repiä ihmisiä väkivalloin ehkä hänelle paremmasta alas ja sanoa että tää on kuule se miten asiat oikeasti ovat. Sori paasaus ja paino, ei henkilökohtasta, sori asiaan kuulumattomuus, olen vahvasti subjektiivisia kokemuksia aiheesta nähnyt ja elänyt ja jutut menevät ehkä siksi vähän holtittoman värittyneesti ja vääräl ymmärryksel (vihaisuus aiheesta).
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #443 : 09. Elokuuta 2013 klo 10:43 »
  • Tykkää (0)

  • Oiskohan tuo kuitenkin jotenkin kulttuurista saagaa että elämä on kärsimystä ja onnellinen virnestelijä on vain hukannut järkensä tai että asioiastaan kiinni pitävä on psykoottinen hirviö eikä tajua parastaan. Mä muistan aikoja jolloin oon vihastunut mistä tahansa hyvästä fiiliksestä, kun kipu on ollut mukamas todellisempaa. Se on ollut kai silloin vähän kuin pelkoa ja ripustautumista johonkin "totuuteen" "oikeampaan"  - todelliseen, joka sulkee ulos, just siihen oikean ja väärän jakautuneisuuteen. Entä jos meil nyt vaan on havainto, eikä iloisuus ja onnellisuus välttämättä ole sen valheellisempaa tai tavattomampaa kuin masentuneisuus ja ahdistuneisuus ja kärsimys, kaikes voi nähdä kiinnittymisen ja ripustautumisen ja tarpeen piirteitä. Mutsiis, ei mul tavallaan ole vastaan sanomista, mua vaan vituttaa kun itel oli hyvät fiilikset, ja sit ne vietiin jollain helvetinruiskeella, että tiputetaan hapannaamojen tietoisuuteen ilman että annetaan mahollisuutta selviytyä kokemuksesta omillaan ja hyvillään. Entä sit jos onkin valhetta joogata tai mantrata ja esim. harjoittaa buddhalaisuutta, tai Krsna-tietoisuutta ja sillai rakentaa se arki johonkin semmoseen tietynlaiseen palvelemiseen ja ideaan, tapoihin, tai etsimiseen, tai mitä kaikkea onkaan, vähän kuin aika moni syö aamupalaa ja joku ei..mut kuka mihinkään on sanomaan että mikä ikinä oleminen ois esim. psykoosia sen enempää kuin oman mielen näkemä maailma oisi. Entä jos me vaan ollaan eri tasoilla ja sitä voi oppia kunnioittamaan ja hyväksymään. Mua niin nihkeyttää että puhutaan mielensairauksista ilman että huomataan silloin leimattavan myös itseä mielensairauksien piiriin, on niin helvetin helppo ottaa jokin totuuspohja ja kirjoittaa normeja, ja sit repiä ihmisiä väkivalloin ehkä hänelle paremmasta alas ja sanoa että tää on kuule se miten asiat oikeasti ovat. Sori paasaus ja paino, ei henkilökohtasta, sori asiaan kuulumattomuus, olen vahvasti subjektiivisia kokemuksia aiheesta nähnyt ja elänyt ja jutut menevät ehkä siksi vähän holtittoman värittyneesti ja vääräl ymmärryksel (vihaisuus aiheesta).

    Onnellisuus ja ilo eivät ole valheita, mutta joskus niiden aktiivinen tavoittelu johtaa onnettomuuteen. Ja olen itse tietyssä mielessä buddhalainen, minkä vuoksi pidän totena että ainoa mikä on totta, on jatkuva muutos. Sen vuoksi yritykset hallita maailmaa ja muokata siitä egon halujen mukainen ovat tuhoontuomittuja. Ei ole mitään mieltä taistella virtaa vastaan, parasta on vaan mennä virran mukana. Go whit the flow, kuten sanotaan.

    Ja mitä tulee mielen sairauksiin, niin ne ovat vain ihmisten (ja lääketeollisuuden!) keksintö. Psykoosikin on oikeastaan vaan tila, jossa ihminen käsittää maailman ratkaisevan eri tavalla kuin useimmat muut. Tämä toki aiheuttaa valtavaa ahdistusta ihmisessä itsessään, joka opetettu uskomaan tietynlaiseen maailmankuvaan.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    maailmasen

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #444 : 09. Elokuuta 2013 klo 14:49 »

    hm, itseasias toi psykoosijuttu on aika monimutkaist mielstäni, koska koen että se on todella suhteellinen käsite, ja voi olla että eräät ihmiset aiheuttavat sen vain projisoiden.

    Esimerkki: tokavikana päivänä suljetul tapasin eka psykologin, jonka kanssa olin jotain pari tuntia, kuuntelin ja sanoin jotain asioita, sit sen jälkeen, en ehtinyt syyä tai mitään, tapasin hoitajan ja lääkärin, joita olin tavannut ennemmin, he alkoivat tyyliin solvata ja huutaa ja syytellä, koska en ollut heidän mielestään nukkunut enkä ollut syönyt heidän ruokiaan. Mul oli oma tapani levätä öisin ja söin omia ruokia, joita olin saanut sinne. Kerroin heille vain asioita joita tiesin lukeneeni, mutta lääkäris nousi semmone intohimonen ja pilkkaava ilme, kun kirjoitti sitä raporttiaan. Psykologi sanoi tapaamisellamme että toivottavasti mä saan puhuttua lääkärin ympäri lääkkeistä, mut se lääkäri oli ihan vitun kiireinen narsistinen ja joka tavalla oikeesti sekasin. Sen tajuaa täysin kun lukee sen kirjoittamia juttuja, ja sillä ihmisellä oli päätäntävalta siitä että ketä pidetään sisällä, ja hänen sanallaan mut pakkolääkittiin johkin helvettiin joka ahdistaa vieläkin. Sit vikana päivänä tapaamises oli kasa hoitajia, lääkäri, sekä psykologi, sain kerrankin puolustettua itseeni ja ihmisiä tuli mun puolelle, mua edelleen yritettiin syyttää riuhumisesta sen helvetin lääkkeen alaisena. Toki jokainen on vastuus reagoinnistaan, mut vitut, mul oli monen viikon pimeys ja ahdistus päällä ja yritin tappaa itseni kahdesti, kiitos hoidon. Lääkäri kirjoitti vikana päivänä diagnoosiin että potilas on nyt koostunut ja nukkunut ja yhteistyökykyisempi, vaikka just silloin mä vaan heitin helppoja juttuja niille, että pääsisin pois sieltä. Mä olin enemmän hajalla mitä koskaan, mutta nyt lääkärin silmis sit terveempi, musertuneena?! Mitä vittua?!!

    Enää mä en usko itseeni tai tähän todellisuuteen koska mul semmost pahaa oloa joka ei ole musta suoraan lähtösin. Se mikä nähtiin psykoosina, oli mun elämä ja luovuus ja onni ja inspiraatio. Mut he haluskin musertuneen ihmisen jota voidaan helposti koodata ja alistaa, hieno homma.

    En taaskaan vastaa mihinkään, piti kai vain purkautua edelleen. Joku Claes tyyppi on kirjoittanut kirjan: Psykoosistamme, psykoosistanne. Ainiin ja yks juttu minkä psykologi sanoi, oli, että mä olen siellä ja he ei voi päästää mua koska mun läheiset ovat mitä ovat. Eli "perhe" jota oon viimesten vuosien aikana tavannut muutaman kerran vuodessa saivat vallan yli mun mielen ja elämän ja terveyden. Siksi he ovat mulle kuolleita ikuisuuteen. Onneksi on toinen perhe. Hulluus on suhteellista ja se joka mulle vaikuttaa hullulta, voi olla jonkun toisen paras ystävä ja kaltainen.
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #445 : 16. Elokuuta 2013 klo 12:46 »
  • Tykkää (0)

  • Luin tälläisen lainauksen filosofi Soren Kierkegaardilta:

    "Valittakoot muut että aika on paha; minä valitan sitä, että se on mitäänsanomaton, sillä siitä puuttuu intohimo. Ihmisten ajatukset ovat ohuet kuin nyplätyt pitsit"

    Vaikka Kierkegaard eli 1800-luvulla, niin eipä taida asiat olla paljoa muuttuneet. Juuri sama juttu raivostuttaa itseä! Kaikki on niin helvetin porvarillista ja keskimääräistä. Kukaan ei oikein puhu enää intohimosta elämää ja kivusta, vaan lähinnä välttelee aiheitta. Mutta mitä ihmiselämä on ilman hullua intohimoa? Ei ainakaan itselle mitään! Paskat, en aio itse kyllä enää teeskennellä edes meneväni maltillisten mukana.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #446 : 16. Elokuuta 2013 klo 13:18 »
  • Tykkää (0)

  • Intohimoinen näkkee intohimoa ympärillään. Kierkegaard oli joku vitun käjet suorana tepasteleva laiska homo vässykkä joka ei saanu mittään aikaseks ja sitten analysoi muka muita ihimisiä omasta vitun norsunluutornistaan.



    Siis kato nyt vittu miltä se jätkä näytti. Tuonko filosofiaan nää luotat? Miksi vitussa?


    Luotan ainakin paremmin kuin sinun juttuihisi! En tiedä oliko hän homo, mutta entäs sitten jos oli? Olen itse biseksuaali, joten haistatan sinulle nyt vaan paskat kommenttisi johdosta, anteeksi vaan.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #447 : 16. Elokuuta 2013 klo 14:07 »
  • Tykkää (0)

  • Kerroppa muuten että miks?

    No miksiköhän? Kierkegaard on sentään yksi modernin, eksistentialistisen filosofian arvostetuin edustaja ja sinä olet yksittäinen nimimerkin takaa toisia haukkuva nettikirjoittelija.

    Lainaus
    Käytin sitä haukkumasanana, ei se liity mitenkään seksuaalisuuteen :D

    Siis käsityksesi seksuaalivähemmistöistä (ja sitä kautta myös minusta!) on niin halveksuva että homo on haukkumasana? Ja mielestäni homous liittyy seksuaalivähemmistöihin mitä keskeisimmin. Miltä sinusta tuntuisi jos joku käyttäisi omaan identiteettiisi liittyvää sanaa yleisenä herjauksena?!

    Ja heitä noi hymiöt hevon kuuseen, et ole hauska ja et saa aivopierujasi kumottua niillä! Sait minut tuntemaan sinua kohtaan puhdasta halveksuntaa.

    Olen aggressiivinen kirjoitustyyliltäni koska olen täysin kyllästynyt haukkumiseen, vittuiluun ja huumoriksi naamioituun suvaitsemattomuuteen.
    « Viimeksi muokattu: 16. Elokuuta 2013 klo 14:10 kirjoittanut Johnnyboy92 »
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Miracselad

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 189
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #448 : 16. Elokuuta 2013 klo 16:35 »
  • Tykkää (0)

  • Aikaansaamattomuus...
    Vaikka mitä tekisi mieli tehdä, ei vain saa sitä aikaiseksi... Ja se turhauttaa, kun tajuaa sen että jaa vain lahoamaan paikoilleen..
    Kirjattu

    Ketoneilikka

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 351
    • Dianthus deltoides
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #449 : 17. Elokuuta 2013 klo 12:15 »
  • Tykkää (0)

  • ^Tiedän tunteen, turhankin hyvin :(. Koeta olla itsellesi armollinen, se että on itselleen vihainen tms oikeastaan vaan pahentaa tilannetta. Tilapäisesti sitä voi jokainen olla vähän off ja aikaansaamaton, mut jos tilanne jatkuu / on jatkunut jo joitakin viikkoja niin lääkärissä käynti voisi olla hyväksi.

    JB:n ja ER:n keskusteluhkoon kommentoisin sen verran, et itseasiassa kyllä intohimoa ja vähemmän mitäänsanomatonta ajatteluakin on ja löytyy tässäkin ajassa ja paikassa. Riippuu vain ihan hirveästi missä ja keiden joukoissa kulkee. Halu nähdä syvää ja moniulotteista pohdintaa ja toimintaa on tarpeen sekin (ihminen näkee helposti kaiken tyhjänä jos on jo etukäteen päättänyt ettei ympärillä ole muuta kuin onttoja ja pinnallisia tyyppejä), mutta eipä se syvinkään halu nähdä toisin auta jos seura, jossa liikkuu on oikeasti pinnallista ja tympeää viihdeteollisuuskansaa.

    ...omaa napaa: Mutsi oli lopettanut lääkityksensä, ominpäin vetäissyt kylmät kalkkunat "kun voin niin paljon paremmin ilman" ja nyt sit selkeesti nosteli jo paranoia ja ties mikä päätään. Voi Q"W#€R%&TY/U( !!! Noilla jälkeläisilläkään ei mee ihan kauhean vahvasti ja nyt sit tarvee jonkun muorinkin ruveta hajoilemaan. Oon muutenkin vissiin käyttänyt kaikki vähäiset sosiaalisuuspisteeni tältä viikolta jo koululla (uusi opiskelupaikka on sinällään kyl ihku ja pop :)) enkä vaan mitenkään kykenis olemaan jotain frakkin mt-tukihenkilöä äidilleni(kin).
    Mä en oikeasti jaksaisi.
    (ja tässä kohtaa voisin myös kommentoida sivukautta nuita muissa threadeissä näkyneitä "mielenterveysongelmia ei oikeasti ole" -juttuja. Että ovat yhteiskunnan ja lääketeollisuuden propagandaa. Joo. Kokeilkaapa olla jk antennivikaisen lähiomainen, kattokee mitä käy kun ne lopettaa lääkityksensä "kun ovat myrkkyä ja lääketeollisuuden ahnetta huijausta vain", en tiedä, voi olla että mielipide vähän muuttuisi? Ei, mä en todellakaan väitä myöskään etteikö yhteiskunnassa ois vikaa ja todellakin lääketeollisuus piilottelee dataa sivuvaikutuksista ja ajaa omia myynti-intressejään häikäilemättömästi, mut oikeasti mieli voi olla todella, todella sairas eikä oo ihan hirveän hyvä juttu jos kipeisiin ihmisiin valetaan uskoa siitä, miten lääkärit on väärässä ja niitä lääkityksiä lopetetaan sit ominpäin.)

    Onneksi sentään ihmissuhteet ovat hyvin. Mulla on ihania ja erikoisia ihmisiä ympärilläni <3
    « Viimeksi muokattu: 17. Elokuuta 2013 klo 16:46 kirjoittanut Ketoneilikka »
    Kirjattu