Tälle nyt olisi voinut perustaa oman ketjunsakin, mahdollisesti kynttilän valoon, mutta en viitsi olla niin mahtipontinen, kun tämä postaus on todennäköisesti sitä ihan muutenkin.
Tapasin menneenä päivänä pitkästä aikaa vanhan tuttuni, joka on kotikaupungissaan vihreiden kulttuurilautakuntajäsen. Pyysin jo tavattaessa, ettei puhuttaisi politiikkaa, sillä keskusteluistamme on yleensä tullut pelkkää vihaista jahnausta. Kaikki menikin hyvin noin keskiyöhön asti. Siinä vaiheessa oli joukkoon liittynyt eräs keski-ikäinen nainen, joka niin ikään on vihreiden mandaatilla samaisessa lautakunnassa.
Vaikka toisin toivottiin, keskustelu kääntyi politiikkaan. Jossain vaiheessa olimme tilanteessa, jossa vanha tuttavani puolusti härkäpäisesti USA:n harjoittamaa imperialismia. Hän oli törmännyt artikkeliin, joka perusteli, että USA:n imperialismin tarkoitus on
hyvä: se pyrkii luomaan järjestystä keskelle muun maailman kaaosta. Vanhempi vihreä oli tästä ihan kauhuissaan. Hän oli kuulemma reissannut monet kerrat Latinalaisessa Amerikassa ja todennut, miten koko kyseinen maailmankolkka on täysin poissa tolaltaan nimenomaan USA:n jatkuvasta, omaa etuaan ajavasta väliintunkemisesta johtuen. Tuttavaani tämä näkemys ei kiinnostanut. Hänestä oli yksinomaan myönteistä, että yksi maailmanpoliittinen toimija pyrkii saamaan aikaan järjestystä – riippumatta siitä, kuinka kyseinen "järjestys" ylenkatsoo noiden maiden asukkaiden omia näkemyksiä.
Tässä vaiheessa olin jo ilmoittanut, etten puhu enää sanaakaan politiikkaa vaan osallistun jutusteluun vasta, kun aiheesta on irtauduttu. Tämä ei mitenkään hillinnyt tuttavaani, joka jatkoi kuin papupata omaa imperialisti-ideologian puolusteluaan. Koko tilaisuus päättyi ilmiriitaan. Minä ja vanhempi vihreä emme saattaneet sietää tuttavani näkemystä, eikä vanhempi vihreä saattanut sietää havaittavissa ollutta vanhojen "ystävien" välirikkoa asiakysymyksistä johtuen. Poistuimme eri suuntiin.
Vihreillä on "hippi"piireissä myönteinen maine. Tämä on perusteltua siltä osin niin kuin kuvaamani vanhempi vihreä naishenkilö osoittaa. Hänen maailmankuvansa on ekologis-humanistinen. Samaa ei voi sanoa tuttavastani. Kyse voisi muutoin olla yhdestä henkilöstä, jonka kanssa minulla on henkilökohtainen ongelma. Mutta hupsista: ei tarvitse kuin vilkaista "Terhoforumia", kun törmää samaan asiaan: nuorvihreät ovat USA-johtoisen maailmankuvan ehdottomimpia ja innokkaimpia puolustelijoita heti kokoomuslaisten jälkeen – eivätkä välttämättä edes sen jälkeen, jos SAFKAan eli Suomen antifasistiseen komiteaan on uskominen. En yleisesti ottaen myötäile sen näkemyksiä, mutta kyllä ne sentään
jotakin kertovat.
Niinpä uskallan varoittaa, kenties mahtipontisesti, mutta vilpittömän omakohtaisesti, lähtemisestä uuden polven vihreiden näkemysten kelkkaan. He eivät ole ihmisystäviä eivätkä edes luonnonystäviä. He edustavat globaalia uusliberalismia ja länsimaista imperialismia. Sitä kauemmas hipahtavista ihanteista tuskin pääsevät nyky-Suomessa muut kuin perussuomalaisten "Suomen Sisu" -koulukunta.
