Avautumista - 13

Minun peruskoulun luokkakokoukseni oli jo 90-luvun puolella. Olin tosiaan kiusattu ynnä muuta, mutta kun luokkamme pysyi isolta osin samana vuodesta vuoteen, olin sitten jotenkin tyhmästi sellainen puolilemmikki. Että luokka tarvitsee kiusatun ongelmalapsen, sellaiselle on aina paikka ja tilaa, ja sellainen jää aina mieleen paremmin kuin hiljaiset ja värittömät luokkalaiset. Friikki asetelma... Luokkakokous olikin ihan mukava. Mutta kun kolme vuotta myöhemmin pidettiin uusi kokous, siinä välissä oli yhtäkkiä tapahtunut jokin mystinen hajaantuminen – ensiksi paikalle ei tullut kuin muutamia ihmisiä, lisäksi he olivat ajautuneet elämässään jo täysin eri suuntiin keskenään eikä minkäänlaisesta yhteenkuuluvuudesta ollut tietoakaan.

Nykyään, jos sen luokan kokous vielä päätettäisiin pitää, en varmasti menisi. Menneet kiusaavat nyky-minua sen verran, että olen esimerkiksi päättänyt väen vängällä ottaa puolison sukunimen jos joskus menen naimisiin. Facebookissakin kävin kääntymässä peitenimellä. En vain tykkää yhtään siitä ajatuksesta, että minua kohdellaan samana tyyppinä joka olin yli 20 vuotta sitten, ja olen ihan varma että niin siinä kävisi, ne tyypit tuntien. Ugh.

No, oli ihan hyvä kokous silti. 

Eikös sitä sanota et pidot paranee kun väki vähenee   

Hajottaa välillä tämä saksalainen byrokratia. Uskomatonta, miten monimutkaisiksi asiat voidaan tehdä. Tarvitsisin noin tunnin ajaksi käyttööni koneen, josta löytyy Adoben InDesign, jotta voisin taittaa yhden pienen kouluduunin.
[clip]...Onneksi InDesignista saa näköjään ladattua 30 päivän ilmaisversion. 

Tota, seuraavan kerran ku käypi noin niin tyrkkää kamat mailiin ja mulle taittoon? Ennenkuin hajoat liikaa . Graahvinen suunnistaja oisin niinku olevinani vaan eip oo nuita asiakkaita -> on aikaa ja ohjelmat millä tehdä. Eikä siis maks mittään .

Ongelma on se, että olen kyllä kohdannut asiat pääni sisällä ja olen itseni kanssa sujut. Mutta unohtuuko se, kun joudun taas samaan pöytään niiden ihmisten kanssa, jotka joskus kiusasivat mua? Eli en ole varma mikä mun reaktio on kun näen ne tyypit. Ja mitä niille sanoisin.

Mä aattelen niin, että jos mahdollisuus kohdata, kohtaa. Toisaalta jos tuntuu liian kipeältä, pitää antaa itsensä sulatella rauhassa. Sun reaktiohan tilanteen tultua on juuri se, kuinka hyvin oot käsitelly asian, eikö? Tsemppiä!

Ärsyttää ärsyttää ärsyttää... Tiedän että pitäisi olla vaan ymmärtäväinen ja vähemmän kireä ihminen, mutta en kestä yhtä ihmistä jonka kanssa joudun opiskelemaan.

Kuvitelkaa mielessänne nuori mies, sellainen kiiltokuvapojan näköinen pitkä testosteronikeräytymä. Tyhmä kuin ämpäri, mutta itsevarma kuin 5-vuotias joka on juuri löytänyt pippelinsä. Tämä jätkä ei ole ollenkaan kiinnostunut kirjoista (ja kirjastovirkailijoiksi tässä siis opiskellaan), ei osaa tehdä tietokoneella yhtään mitään eikä ole kiinnostunut oppimaan, puhuu lähes taukoamatta mutta puheesta ei saa mitään selvää (hänellä taitaa oikeasti olla joku puhevika, mikä ei sinällään toki ole ärsyyntymisen aihe, itsekin änkytän hermostuessani, mutta yhdistettynä kaikkeen muuhun... Räyh!!!) heittää typeriä kommentteja liittyen naisiin, homoihin, sivareihin jne. You know. Kun hänelle selvisi että olen kasvissyöjä, reaktio oli halveksuva naurahdus ja sitten kysymys: "Tajuutsä että kasviksista ei saa tarpeeks proteiineja?" YOU DON'T SAY?!?!?! Kai mä nyt olen asioista ottanut selvää ennen kuin monta vuotta sitten lihan jätin kokonaan pois.

Ei mene päivääkään, etten kuulisi jotain vastaavaa typerää jantterin suusta. Voi SUKUPUOLIELIN että ottaa päähän.

Nettitieto sanoo itse asiassa nyt alkuperäistäkin uutista myötäillen, että "pölypunkit ovat kadonneet Suomesta lähes kokonaan". Kuulemma niitä on pääasiassa vanhoissa navetoissa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Pölypunkki

Jännä. Hassua, että wiki käskee myös vähentään punkkeja toimenpitein. Näyttää ristiriitaiselta, mutta joo luin HS:n artikkelin. Aika jännä. En ois uskonu, mut läpyt sille!

Ärsyttää taas lähteä töihin viikon sairasloman jälkeen. pakko vaihtaa duunia kun ahdistaa joka päivä mennä töihin yritykseen, jossa työntekijöiden hyvinvoinnilla ei ole paskankaan väliä pääasia vain, että voittoa tulee. ARRG!!!