Avautumista - 27

Nyt kyllä pitää avautua hiukan, kun ärsyttää niin paljon! Ärsyttää keskimääräisyys ja se miten ihmiset koitetaan alistaa siihen ja kuinka kaikki on vain sitä. Kun avaan tv:n, tulee sieltä jotain keskimääräistä. Tulee show keskimääräisen lihavista keskiluokkaisista ihmisistä joilla on keskimääräisiä syömisongelmia. Tai sistusohjelma, jossa keskimääräisestä asunnosta tehdään keskimääräisellä tavalla tyylikäs. TV-sarjojen hahmotkin on ärsyttävän keksimääräisiä ja tylsiä. Tuotteita mainostetaan keskimääräisyyksillä ja normaaliudella. Kaikki päättyy aina tavalla toisella keskimääräisesti ja "onnellisesti".

Keskiluokkaisessa ja keskimääräisessä elämässä ärsyttää se että se ei tuo muuta kuin keskivertoa onnellisuutta ja iloa. On ihan kivaa. Mutta samalla seinät kaatuu joka yö päälle. Häkki tuntuu aina vaan pienemmältä. Oon joutunut kestämään sitä paskaa koko ikäni kun olen kasvanut keskimääräisten ihmisten keskellä keskimääräisessä perheessä. Joskus on sattuman kautta ollut mahdollisuus tutustua ihmisiin jotka edustaa jotain mitä haluan. Heitä kadehdin eniten; en siksi että he olisivat rikkaampia tai koska heillä olisi helpompaa, vaan yksinkertaisesti sen vuoksi etteivät he joudu elämään sitä keskimääräistä matti/maija meikäläis-elämää...

Koko elämän ajan mulle on iskostettu päähän keskimääräisiä arvoja. Ei liikaa sitä, ei liika tätä. Perkele sentään, haluan LIIKAA! Jumalauta kun se tekisi hyvää. Jos menen niin menen kyllä!

Nyt mulla on onneksi tulossa mahdollisuus edes kuukaudeksi johonkin muuhun, lähden Eurooppaan heinäkuuksi. Oon kuullut että Barcelonan klubeilla myydään halpaa kokaiinia, Amsterdamista saa psykedeelisiä tryffeleitä ja viini on Ranskassa halvempaa. Kumpa vielä kävisi hyvä tuuri myös muutenkin...

Paskat keskimääräisyyksistä, tämä on minun elämäni ja elän sen juuri niin liiallisesti ja överisti kuin haluan! En pelkää kuolemaakaan, niin mikäs tässä?


Ja onnea niille joille keskimääräisyys riittää. Elämänne on ainakin jossakin suhteessa helpompaa!

Hei Johnnyboy! Feelaan sun ärsytystä ihmisiä kohtaan, muakin joskus ärsytti (tai välillä vieläkin). Kummasti kuitenkin helpottaa kun muistaa, ettei ole vastuussa muusta kuin omasta kasvustaan ja antaa kaikille mahdollisuuden edetä polullaan omaa tahtiaan. En usko sattumaan, mutta uskon että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet tehdä elämässään just niinkuin tahtoo (en nyt tarkota kokan vetämistä barcassa), vaan sen sydämen äänen kuuntelu tässä on se juju, jolloin oikeesti teet niitä juttuja joita tahdot tai sun on tarkoitettu tekevän. Egoperäisillä valinnoilla ja uhriuteen jäämällä tilaat vain lisää karmaa itsellesi.. Tähän jos johonkin sopii lausahdus, jonka luin jostain aikaisemmasta ketjusta: "Be the change you want to see in the World"<3

Viva la revolution of LOVE <3

Ihmisillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tehdä haluamiaan asioita. Monet elävät niin paskassa jamassa, ettei vaan mitään mahdollisuuksia ole. Itse en onneksi ole tällä hetkellä siinä tilassa. Tai no periaatteessa olen kun elän tälläisessä systeemissä mikä säännöstään alistaa ihmiset keskimääräisyyteen ja harmauteen.

Enkä usko että mut on tarkoitettu tekemään yhtään mitään, muuta kuin elämään ja kuolemaan. En usko Jumalaan, Saatanaan, karmaan tai mihinkään muuhunkaan. Kaiken takana on vain ääretön tyhjyys ja hiljaisuus. Kaikki muu on vain väliaikaista, kuolevaa ja ehdonvaraista.

Jos minä olisin haluamani muutos maailmassa, jäisi elämäni aika lyhyeksi. Se olisi käytännössä katsoen itsemurha. En ole vielä ihan saanut rohkeutta toteuttaa sitä... Mutta ehkä tämä vuosi tuo muutoksen? Toivon niin! En vaan jaksa teeskennellä.

Mutta kuitenkin kuoleman jälkeen alkaa vain uusi elämä, niin väliäkös sillä? Jokainen elämä on vain kuten uni, ei mitään sen enempää. Se on vain peliä. Miksi sitten elää se jollain muulla kuin haluamallaan tavalla?

Enkä usko rakkauteenkaan, jos sillä tarkoitetaan sovinnaisuutta, laiskuutta ja sitä että antaa tämänkin elämän mennä ohi. Todellinen rakkaus on vallankumousta, mistä meidät kehoitetaan luopumaan. On muka paras vaan tyytyä kompromisseihin siinäkin asiassa. Jos tuntee liikaa, on nykyisen näkemyksen mukaan hullu. Mutta rakkaus on juuri sitä että tuntee "liikaa"!

whou.. odotin vähän tietoisempaa porukkaa liikkuvan tällä saitilla. En voi muuta, kuin lähettää sulle paljon rakkautta Johnnyboy!<3

Miten niin tietoisempaa? Koen olevani paljon tietoisempi kuin koskaan aiemmin. Onko tietoisuus jotain uskoa johonkin kauniisiin sanoihin?

Älä tee sitä. Muista, että sulla on ikuisuus aikaa olla kuollu, pyri nauttimaan tästä, vaikka se kuin paskaa olis. Jos ei muuten, niin ainakin sulla on yks kokemus enemmän
 - Kalle

En tarkoittanut suoranaista itsemurhaa, mutta paremminkin käytöstä mikä johtaisi melko lyhyessä ajassa ainakin omalla kohdallani kuolemaan.

Miten niin tietoisempaa? Koen olevani paljon tietoisempi kuin koskaan aiemmin. Onko tietoisuus jotain uskoa johonkin kauniisiin sanoihin?

Hmm me jaamme selkeesti aivan erilaisen elämänkatsomuksen.. Mutta jos oot kiinnostunut mun ajattelutavasta lue vaikka tää: http://www.adonai.fi/182] [url]http://www.adonai.fi/182[/url] ja tuollakin oli ihan hyviä juttuja http://tietoisuudenlaajentuminen.wordpress.com/heraaminen-tietoisuuden-laajentuminen/

oho mokasin ton toisen linkin: http://www.adonai.fi/182

En kyllä näe mitään syytä pitää tuon sivun juttuja totena. Ei mulla ole mitään sokeaa uskoa, mitä voisin tuolle antaa. Jos joku uskoo, niin hyvä jos se tuo mielihyvää.

Elämät ovat minulle unta, minkä taustalla on vain käsittämätön, kaikkeuden kattava ikuisuus ja tietoisuus, mikä synnyttää kaiken tämän jostain tuntemattomasta syystä tai ilman syytä. Ei loppujen lopuksi ole mitään muutakaan. Miksi olisi?

Tai kuten Timanttisutra sanoo (en ole buddhalainen sen enempää kuin muukaan):

Kuin tähdet, näköharha, lampunsydän,
taikurin esitys, kastepisara tai kupla
uni, salaman välähdys tai pilvi:
nähdä sellaisena kaikki ehdonvarainen

Eli kaikki on hetkellistä ja katoavaa. Kaikki teoriat, uskonnot, uskomukset, sadut, myytit ja muut on syytä unohtaa. Ne eivät ole sen pysyvämpiä tai todellisempia kuin taikatemput tai salaman välähdys. Mutta on todella helppoa tulla "uskovaiseksi" tai alkaa pitää pysymätöntä pysyvänä. On helppo sitoutua oman aikansa henkeen ja kuvitella sen olevan lopullista. Mutta viimeistään silloin kun kuolee, niin tajuaa kuin turhaa ja valheellista se oli.

Jätin katsomatta yllä (ja edellisellä sivulla) olevat linkit. Oma elämän- ja maailmankatsomukseni on ihan selkeä, ellen rasita sitä selityksillä, joita en ymmärrä, koska olen epäkypsä ymmärtämään sellaisia selityksiä jotka enemmän hämärtävät kuin selkeyttävät näkemystäni. Mikäli kuulen sellaisia selityksiä ihmisiltä, jotka tunnen hyvää tarkoittaviksi itseäni kohtaan, enkä epäile heitä pätemisestä ymmärrykseni kustannuksella, otan tietysti ne ihan eri tavalla vastaan.

Tietoisuus on erittäin hankala asia määriteltäväksi yksiselitteisesti. Itselläni esimerkiksi sosiaalinen, kulttuurinen, yhteiskunnallinen ja jopa poliittinen tietoisuus kulkevat käsi kädessä universaalin ja myös spirituaalisen tietoisuuden kanssa, mikäli en anna sen seikan hämärtää omaa kokonaistietoisuuttani, että useimmat ihmiset luokittelevat nämä tietoisuuden "alalajit" (joita ne siis eivät ymmärtääkseni edes oikeasti ole) toisistaan erilleen.

Yhteiskunnallisesti, poliittisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti tiedostava ihminen: älä halveksi spirituaalista tiedostamista.

Spirituaalisesti, universaalisti tiedostava ihminen: älä halveksi yhteiskunnallista ja poliittista tiedostamista.

Ykseys. Se on kaiken maali. Ei suoranaisena yksiselitteisenä määränpäänä sovellettuna kaikkeen sinänsä, mutta silti kuitenkin.