tulevaisuus, miten siihen näkisi
Mä muistan mun puoleni joka kokee maailmanloppua ihan samoin kuin muumien siinä pyrstötästi-jaksossa se piisamirotta, nihilistinen riippumatossa sadepilven kanssa makoilija. Mut sitten opiskelin, tai aloitin jokunen vuosi sitten opiskelut ympäristöjutuissa yliopistolla, ja miten paljon on semmosta yhteyttä ja takoa sekä luonnossa että ihmisissä, joka pyrkii vaikuttamaan hyvään ja näkemään selkeästi. On mahdollista nähdä että luonnon osaset kommunikoivat ja tekevät yhteistyötä,, ehkä meille on ohjelmoitu vääriä ajatuksia, vääriä tulevaisuusnäkemyksiä, jotka imaisevat syvyyksiin mukamas realismina.
Mä koin konkreettisesti että mut tapettiin ja murskattiin ja vietiin pimeyteen, kun jouduin psykiatriselle n. kolmeksi yöksi, kun mun vanhemmat ylireagoivat poikaystävän tekstiviestiin. Siellä mut pakkolääkittiin koska en suostunut antamaan verikokeita, he epäilivät tietenkin ilmiselvästi huumeista, sillä olen rastapää ja vegaani, ja eläinoikeusaktivisti ja mitä kaikkea siel vastaanottopapereissa luki, joita en edes välttämättä koe olevani. Ja päihteitä en ollut käyttänyt vuosiin, elin luomusti ja se kehon rakentaminen luonnonläheisen tuotannon varaan oli mun tärkeä elämänlanka ja se ikään kuin katkesi. Mä koin pari kuukautta että olen tuhoutunut sisältä, että mun aivot on rikottu ja sielu viety ja yritin kahdesti itsemurhaa, kolmannella kerralla keho teki vastareaktion ja alkoi taistelemaan taas elämästä.
Nyt olen raskaana ihmiselle joka uhkailee pakkohoidolla ja puhuu musta pahaa ystävilleen. Toki hänen jutuillaan on pohjaa, mä olen kanavoinut paljon sitä pahaa oloa, jonka kevät mulle tuotti, mutta en kestä että se syyttely ja vasten kasvoja lyöminen jatkuu kokoajan. Silti mun on pakko mennä itseeni monessa kohtaa, ja nöyrtyä, vaikka sekävisi omassa hiljaisuudessa, sillekin on mahdollisuus, antaa aikaa itselleen, ei se ole keneltäkään pois. Mä haluan aika ajoin lopettaa raskauden, koska mulla ei tunnu olevan sen ihmisen tukea, jonka kanssa olen ikään kuin sidoksissa raskauden myötä. Mun elämänkatsomus taistelee vastaan, en pidä mistään tappamiseen johtavasta toiminnasta, mutta kun tuntuu että se ihminen tiesi asian ja käytti hyväkseen...mun itsetunto on tällöin riekaleina, lapsi vaikuttaisi todella syvästi kaikkeen enkä pidä adoptiotakaan varteenotettavana. Joten koen olevani todella vaikeassa tilanteessa ja uhattuna jatkuvasti, mutta on ne pari ihmistä, jotka rakstavat koko olemuksellaan ja tukevat kaikessa - miten mä voisin tehdä esimerkisi itsemurhaa, en mä voisi. Toivottavasti sä myös huomaat sen miten paljon susta välitetään.
Olen tehnyt muutoksia elämässä, en näe enää ihmisiä, jotka kohtelevat mua huonosti tai epäsopivasti, pidän itsestäni parempaa huolta vaikka joskus yksinäisyys on todella raskkasta ja elämässä on vielä paljon käsiteltävää. Mutta maailmasta löytyy niin paljon ihmeitä. On bakteereja jotka käyttävät niitä Anttilan muovipusseja ravinnokseen, jotka olivat joskus kriisi, että ei ne hajoa koskaan.. Luontoäidin rakkaus ja myötätuuli hoivaa ja parantaa lapsensa, siihen mä toivoni nojaan ja sitoudun itse. Paljon ajatuksia on murskautunut ja joskus käy illuusio, että se mikä jäi jäljelle olisi mitätöntä, pientä, ettei se riitä, mutta että jotain? Vaikka se olisi tyhjyys, niin jokin tuntu/epätuntu, oleminen, eikö se ole ollut myös niiden aiempien aikojen pohjalla?
Paljon rakkautta ja myötätuntoa sulle Johnnyboy92. Kerran mua vanhempi ihminen totesi, että kun on ahdistus, ja kipu, on se merkki siitä että sielu on vielä elossa, sä koet. Ja kun halaa yhtä puuta, halaa niitä kaikkia, koska puut ovat yhteydessä toisiinsa, ehkä ihmisetkin, kaikkeus, yhdessä yksi suuri. Luonto herää eloonsa vaikeidenkin tapausten ja tuhojen jälkeen, pienessä siemenessä on koko elävän organismin sydän ja joskus vanhan rungon on kaaduttava että uusi voi versoa. Voimia ja versomista, valoa. Toivon että voit vielä paremmin, jos haluat keskustella yhtään mistään niin yv:t kulkevat, sussa on sydän ja kaikki voimavara vaikeissakin ajoissa, joskus murskaus on se paras paikka, koska siellä voi vain koota itseään ja hengittää edes sen yhden kerran puhtaasti luottaen.
