Jos meillä ei olisi demokratiaa, mitä meillä olisi? Vaihtoehdot ovat diktatuuri tai anarkia.
Eivätkä demokratia ja liberalismi ole synonyymejä.
Demokratia juontaa alkunsa jo antiikin Kreikasta. Parlamentaarinen demokratia alkoi kehittyä Englannissa varsinaisesti 1600-luvulla. Liberalismi aatteena alkoi muotoutua vasta 1700-luvulla.
Domenico Losurdon kirjan suomenkielinen nimi on sikäli harhaanjohtava, että siitä saa helposti sellaisen käsityksen, että kyseessä olisi Stéphane Courtois'n tunnetun teoksen Kommunismin mustan kirjan sisarteos, vaikka tosiasiassa näillä opuksilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kirjoittajien taustatkin ovat erilaiset: Courtois oli entinen maolainen, jonka silmät olivat avautuneet ihailemansa ideologian todelliselle luonteelle; Losurdo taas on aktiivinen kommunismi, joka kirjassaan purkaa ennen kaikkea Yhdysvaltoja kohtaan tuntemaansa kaunaa.
Käsitellessään ennen kaikkea 1800-luvun epäkohtia, kuten orjuutta ja köyhälistön oloja, Losurdo unohtaa historiallisen kontekstin, koska tulkitsee lähdeaineistoaan tarkoituksellisen yksisilmäisesti. Kun Losurdo toteaa, että orjuus saavutti huippunsa liberalismin kultaisena vuosisatana (1800-luvulla) ja liberaalin maailman ytimessä, tuo toteamus ei kerro mitään todellisista syy- ja seuraussuhteista. Ensinnäkin orjuutta on ollut olemassa niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin; orjuutta oli olemassa kauan ennen liberalismia; orjuutta ovat aina harjoittaneet muutkin kuin länsimaalaiset; ja kaikkien aikojen suurin orjayhteiskunta (Stalinin Neuvostoliitto) näki päivänvalonsa vasta 1900-luvulla. Kuitenkin juuri liberalismi oli se aate, joka enemmän kuin mikään muu ideologia vaikutti orjuuden lakkauttamiseen länsimaissa.
Olisi myös kohtuutonta olettaa, että maailma olisi ollut millään tavalla valmis vielä 1700- tai 1800-luvuilla. Eihän se ole sitä vielä tänäänkään. Mutta kauhistellessaan vaikkapa köyhien, orpojen ja rikollisten kohtelua parisataa vuotta sitten Losurdo ei ota huomioon, etteivät pakkotyölaitokset - niin kauhealta kohtalolta kuin ne nykyihmisestä kuulostaakin - olleet osoitus liberaalien julmuudesta ja ahneudesta, vaan ne olivat vaihtoehtoja ja sellaisina myös parannuksia vielä paljon kovemmalle kohtalolle. Niitä olivat noihin aikoihin mm. hirsipuu, orjakaleerit ja lasten heitteillejättö. Silloisissa mittasuhteissa ja silloisilla yhteiskuntataloudellisilla edellytyksillä liberaalit kehittelivät inhimillisempiä vaihtoehtoja, vaikka nykynäkökulmasta ne näyttäytyvätkin pakkotyönä ja mielivaltana.
Eikä itse demokratiakaan ollut vielä tuohon aikaan sellaista kuin nykyään. Nythän me länsimaissa tunnumme pitävän itsestään selvänä, että kaikki täysi-ikäiset saavat äänestää. Tosiasiassahan vasta reilut puolet maailman valtioista on demokratioita. Parisataa vuotta sitten vain kourallinen maailman valtioista oli parlamentaarisia demokratioita, ja niissäkin demokratia koski vain osaa kansasta. Jopa Englannissa, parlamentarismin kehdossa, 1800-luvun lopulla vasta noin 60 % aikuisesta miesväestöstä sai äänestää, ja vasta 1918 kaikki miehet ja pääosa naisista sai äänioikeuden. Suomi, kuten tiedämme, antoi kolmantena maana (Uuden-Seelannin ja Australian jälkeen) naisille äänioikeuden.
Sitten pitää vielä muistaa, että kaikkina aikoina ihmisten keskuudessa on esiintynyt ahneutta, omanvoitonpyyntiä ja pragmatismia, ja aatteita ja ideologioita on käytännössä käytetty perustelemaan vallitsevaa olotilaa. Libberalismiakin on usein käsitelty enemmänkin tarkoituksenmukaisesti kuin ihanteellisesti, ja niinpä liberalismi jakaantui jo 1800-luvulla eri asioita painottaviin puolueisiin ja suuntauksiin.
Nykyään liberalismin merkityssisältö on monessa suhteessa erilainen kuin parisataa vuotta sitten, ja eri kulttuuripiireissäkin sen merkitys vaihtelee (meillä Suomessa puhutaan oikeistolaisesta taloudellisesta liberalismista, kun taas Yhdysvalloissa liberaalista on arkipuheessa tullut vasemmistolaisen haukkumanimi.) Vaikka erilaisia yhteiskunnallisia ideologioita on tullut ja mennyt, vaikuttaa kuitenkin siltä, että länsimainen demokratia nousee poliittisten järjestelmien kilpailussa voittajaksi. Jopa kyynikko voisi todeta Winston Churchillin tavoin: "Demokratia on huonoin valtiomuoto lukuun ottamatta kaikkia muita, joita on kokeiltu."
