ajoin sitten auton ojaan. hitto! nyt ärsyttää. itse selvisin ehjänä, mutta auto... se ei ihan pienillä vahingoilla hommasta selvinnytkään. tässä ojassa kun sattui olemaan tosi jyrkkä reuna ja auto kaatui kyljelleen. äääääärh! miks mun pitää olla tämmönen hutilo ja holtiton hullu? tässä taloudellisessa tilanteessa tää oli just sitä mitä tarvittiinkin. Just sitä! toivottavasti vakuutusyhtiö nyt korvaa, mut menee siinä sitten kuitenkin puolisoni pitkään ja hartaasti keräämät bonukset, hän kun tuppaa yleensä ajelemaan hyvin ja taitavasti, eikä mitään tapahdu. mut mulle, mulle tuntuu sattuvan koko ajan. ja nyt sitten vielä puolison autolla, niin! olis ollut edes valmiiksi vähän ruttuinen kottero, mutta ei, Ei! Ei sentään.
äääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää!
no niin. ehkä vähän helpotti.
nyt meen juomaan rommitoteja.
niin joo. piti vielä se lisätä, että tämän hösellyksen takia piti perua näytelmän esitys ja pitkään odotettu vapaailta kaupungilla ystävien seurassa. olen perheellinen ja lapsukainen on pitkästä aikaa mummilassa hoidossa ja avopuoliso reissussa. en muista milloin ois viimeks ollu tämmöinen ilta. ja niin. ei sitä sitten tartte mihinkään lähteä, ei ei. koti-iltahan on tähän saumaan just niin sopiva. ei oo ees sipsejä, kun niitä piti ostaa vasta huomisen krapulasyömisiksi leffaillan ratoksi.
ääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää!
mä olin ansainnut tän. niin se vaan on.
tekis mieli hypätä kaivoon.
