Seksuaalisuutesi - 9

En usko, että rakkaus on sidottu sukupuoleen, eikä sieluilla sukupuolta ole. Ja uskon, että jos vaimoni olisi ollut mies, olisin varmasti rakastunut häneen silti. Outoa se olisi varmasti minulle ollut, mutta ei ylitsepääsemätöntä.

Musta on kans väärin olettaa, että muka kaikki ihmiset ovat seksuaalista vetovoimaa tuntevia olentoja. Musta olis epärealistisempaa, että kaikki tuntis seksuaalista vetovoimaa yhtä paljon.

Onko teillä ollu ikinä sellaista, että omassa turvallisessa makuhuoneessa ei haluta ikinä niin paljon, kuin jossain jännemmässä paikassa poissa kotoa? Poikaystäväni sano joskus vähän vitsillään, et oon pervo tän takii.

Nainen olen ja miehet mua kiinnnostaa. En oo tuntenut vetoo saman sukupuolen edustajiin tai saman sukupuolen kanssa puuhasteluihin koskaan.

Itse olen kuluvan vuoden aikana ymmärtänyt olevani jonkinasteinen transihminen. Tosin ehkä ei kuulu ihan tähän keskusteluun, koska asia ei vaikuta seksuaaliseen suuntautumiseeni, vaan muuhun identiteettiin. Kyseessä on myös henkinen ja sielullinen asia, koen usein että minussa on kaksi vahvasti eri puolta, joista toinen on naisellinen ja toinen maskuliininen.

En kuitenkaan haluaisi vaihtaa sukupuoltani ainakaan pysyvästi. Haluaisin tosin joskus elää vaikka päivän tai pari naisena. Tai sitten elää jossain sukupuolten välillä, määrittelemättömällä alueella. Harmi vaan että ei taida ainakaan Suomessa olla sellainen mahdollista kun on mahdollista päästä vain täydelliseen sukupuolenkorjausprosessiin.

Onko näin? Eikö saa korjauttaa ulkomuotoaan andogyyniksi? Esim. rinnat pois ja hormoneja, mutta sukupuolielimiä ei leikata? no, naisen klitoris kasvaa hormonien myötä mutta muuten jättää sukupuolielimet ennalleen.

Kyllähän jotkut miehet pystyy laittamaan itsensä naisen näköiseksi ilman leikkauksiakin. aina voi hankkia asusteita. Itse mietin miltä näyttisin jos hankkisin binderin. En ainakaan niin muhkealta. särmikkäät muodot on aina viehättäny enemmän kuin pyöreät.

Suomessa tarvitsee hankkia jonkinlainen trans-diagnoosi että pääsee leikkauksiin ja saa hormonivalmisteita. Jos ei diagnoosia saa, niin sitten ainoa vaihtoehto on jättää homma sikseen tai mennä ulkomaille ja hankkia hormonit vähemmän laillisin keinoin.

Saan itse kyllä hyvällä meikillä ja asuvalinnoilla ihmeitä aikaan Ja en oo mikään kovin raavas mies rakenteeltani, joten ajoittaiset muodonmuutokset on mahdollisia.

Oon viime päivinä ajatellut että itselle sopii oikeastaan parhaiten vaihtelu. Joskus sitä on naisellisempi ja joskus taas miehekkäämpi

JohnnyBoy ja RauhanToveri:
Kyllä Suomessa voi hankkia ja saada transsukupuolisen diagnoosin vetämättä prosessia kokonaan läpi, siis jos tätä tarkoititte? Mulla on tosin tiedossa vaan FtoM (naisesta mieheksi) korjauttajia, jotka ovat vaihtaneet nimen, sotun ja teetättäneetkin vain rinta-amputaation, mutta eivät ole halunneet lähteä esim alapäätä leikkauttamaan, mutta olettaisin ett on myös toisinkin päin. Se on kuitenkin aika iso ja työläs prosessi nuo leikkaukset, aika kivulias eikä ne vehkeet oo kuitenkaan ihan 100%. Joillekin ihmisille riittää jokin välimuoto ja toisille ei. Lääkärien kanssa on ollut ehkä vähän jotain veivaamista, mutta tosiaan on se ihan mahdollista.
Ja joo, translaki on Suomessa tällä hetkellä sellainen, että muutosleikkauksien ehtona on sterilaatio (tätä lakia ollaan tosin nyt muuttamassa). Tiedän noita korjaustapauksia, joissa on lykätty leikkausprosessia sen verran että on saatu oma biologinen jälkeläinen ja sitten tiedä niitäkin, joilla inho syntymäkropan sukupuolta kohtaan on ollut niin perustavanlaatuinen, ettei todellakaan mitään väliä voiko saada lapsia enää vai ei. Joitakin korjauttajia tunnen enkä kyl oo kyllä törmännyt ajatukseen että kokisivat olevansa kohduttomina jotenkin vain esim puolittaisia naisia tms, mut enpä kyllä ole asiasta keneltkään koskaan udellut.

Jako tiukasti kahteen sukupuoleen on välillä vähän tarpeettoman jäykkä. Mulla itsellä ei oo sinänsä hätää, sen verran hyvä tuuri käynyt että olen ollut aika tyytyväisesti nainen naisen kropassa. Mutta paljon oon nähnyt tilanteita, missä vaan toivois että kategoriat mies/nainen ei ois aina niin tiukat. Ainahan ongelma ei oo se, että sinänsä kokisi kroppansa vääräksi, mutta yhteiskunnan asettamat odotukset sen syntymäkropan perusteella ahdistavat kybällä. Kyllä edelleenkin odotetaan, että erityisesti miehen pitää pukeutua tietyllä, mieheksi tunnistettavalla tavalla ja olla kiinnostunut vain jostain uusimmista teknisistä vimputtimista yms vaikka oikeasti olisi kiinnostunut jostain "naismaisiksi" koetuista seikoista. En tiedä, mutta voisiko JohnnyBoy sunkin kohdalla olla kyse enemmän siitä, että aina ei vaan tunnu olevan tilaa olla rauhassa oma itsensä, jotain miehen ja naisen välistä eikä tarttisi yrittää väkisin olla joko-tai?

Itse olen taas tällainen suht normaali herkkä ja taiteellinen mieshenkilö, jolla on feminiinisiä/androgyynisiä piirteitä. Joskus vähän hämmästelen noita piirteitäni enkä oikein tiedä miten itseeni suhtautuisin vaikka miehet eivät tippaakaan värähdytä viisariani. Olen tavallaan älyllisesti looginen kuin mies, mutta ajattelen ehkä tunteellisesti kuten nainen. Joskus mietin, että minun pitäisi olla "miehekkäämpi", koska olen mies tai poika, mutta sekin on tosiaan vain itsetuntojuttu. Kun on tarpeeksi kauan taottu päähän, että pojat on poikia ja tytöt tyttöjä niin onhan se vähän hämmentävää. Voi olla tyttömäisiä poikia ja poikamaisia tyttöjä. Nauratti kun joku tyyppi joskus kuvaili itseään lesboksi miehen ruumiissa, joskus tuntuu tutulta. No, sielulla ei kuitenkaan ole sukupuolta toisinkuin tällä maallisella avatarilla.