Mun seksuaalisuuteni on ihan surkeen huono juttu sinänsä. En mä tiiä oonko vaan jotenkin seksuaalisesti lukkiutunut vai oonko aidosti aseksuaali, mutta ei kertakaikkiaan tunnu siltä että, ja semmost on ollut jo vuosia. Ne ovat tosi katoavia hetkiä, kun on ollut toiveita tai haluja,, niin viittaisko se sitten että en olis aseksuaali..ehkä semmonenkin voi vaihdella.. Ja jotkut traumat just saattaa vaikuttaa, mutta en mä sitten siitäkään tiiä. Oman kullankaan kanssa ei ole niin kultaista, tai meillä elämä sujuu tällee muuten, mutta ei semmost tapahdu että oltais yhtäaikaa lempeinä ja hempeinä,, mutta ei se sillee haittaakaan. Ja kun on lapsikin vaikka jossain päin samaa asuntoa niin en mä jotenkaan pysty vaan sit tulee jotenkin häpeän ja epäsovinnaisuuden tunteita.
Sit toisaalta, joku säännöllinen kehonhuolto, jooga ja semmonen itsensä huomaaminen saattais sit kuitenkin kasvattaa siihen suuntaan että olis helpompi olla kehossaan ja vaikka tuntea itsensä paremmin, kun must tuntuu että se on just ollut ongelma etten edes uskalla tuntea kaikkii tuntemuksia tai osiani. Hamppu joskus jelppi siinä ja meditaatio saattais auttaa myös. Ehkä seksuaalisuus on semmonen elettävä juttu, ja jotenkin haluan kieltää iteltäni sen.
