Vierailimme ystävättäreni kanssa Gatheringissa tiistaina 3.8. noin kello 18.00–19.30. Paikka löytyi verrattain helposti, sillä tienhaarassa oli hipahtavaa väkeä liftaamassa etelään. Kävelymatka 5-tieltä varsinaiselle leirille oli pidempi kuin olin odottanut, mutta toisaalta se toimi hyvänä viivytyksenä, sillä vaikka olimmekin matkustelleet oikein hyvissä fiiliksissä, tuntui silti että energioiden oli annettava hiukan puhdistua. Päivystyksessä oli kyllä porukkaa ja lisää lampsi polulla vastaan. Totesin ystävättärelle, että vaikka meistä kumpikin oli pukeutunut tavanomaista katukuvaa ajatellen tosi hipisti, näytimme sen yhteisön keskellä silti kahdelta vierailemaan tulleelta tavikselta.
(Tosin asiassa on toinenkin puoli. Yhteisön pukeutuminen näytti olevan aika lailla yhteisöpukeutumista.)
Savinen polku läpi savannimaisen niityn oli kokemuksena kuin toisesta maailmasta: ajatella, että suomalainen luonto taipuu tällaiseksi! Sitten alkoikin näkyä jo telttoja ja kuulua rummunpauketta, joka lumosi varsinkin ystävättäreni. Toinen hänen intoilunaiheensa oli inkkarityyliset teltat perimmäisellä leirialueella (minähän en tiipiitä ja wigwamia erota toisistaan...?). Tunnelma ei ollut paratiisimainen, mutta silti kokemus oli aika yksipuolisen myönteinen. Varsinkin naispuoliset vastaantulijat hymyilivät ja tervehtivät, miehet olivat useammin totisia torvensoittajia (vaikkei torvensoittoa kuulunutkaan. Olisi voinut vielä piristää tunnelmaa).
Päivä oli helteinen, joten väki oli varsin vähäpukeista. Yksi naispuolinen ja muutama miespuolinen oli täysin alasti, yläosattomia oli sitten paljon enemmän. Toivottavasti tietoisuus siitä, että media on puhunut nimenomaan alastomuudesta, ei ole saanut väkeä luopumaan vapaudestaan. Tuon otoksemme perusteella alastomuuspuhe oli kyllä täysin kuplaa. Päihteettömyydestä on myös puhuttu, mutta tapasin ainakin yhden pilvenpolttajan ja yhden tyypin oluttölkki kädessä. Lisäksi pääsin/jouduin (tarpeeton yliviivataan) kuuntelemaan muutaman ihmisen äänekästä enkunkielistä väittelyä marihuanasta. En osallistunut keskusteluun.
Visiitin lopputulos: ystävätär ilmoitti, että haluaisi jäädä Gatheringiin yöksi/toistaiseksi. Minä totesin siihen, että niin minäkin periaatteessa, vaan kun ei ollut telttaa eikä muutakaan valmistelua sinne jäämiseen, koska nimenomaan hän oli ollut tapahtumaa kohtaan skeptinen eikä välttämättä edes erityisen kiinnostunut.
Hieman haikein mielin jatkoimme kohti etelää. Ei Gathering ole mikään täydellisyys, mutta silti sekä kiehtova että miellyttävä rinnakkaistodellisuus.
