Harielin ajatukset kuulostaa hyville.. Sinä aikana kun oon tätä foorumia lueskellut, sä oot yksi niistä, joka tosiaan tuntuu pääsevän jotenkin henkisesti eteenpäin. Itellä taas tosiaan on takunnut ihan kaikki, kun on sattunut paljon ja varsin ikäviä asioita.
Tuo osittainen mediapaasto on kyllä kokeilemisen arvoinen asia. Valtamediahan pyörii nimenomaan niin, että vain negatiivinen ja "kamala" uutinen ylittää uutiskynnyksen... Mutta mutta, koko ajanhan tapahtuu isoja ja pieniä hienoja, kauniita ja ystävällisiä tekoja ja asioita.. Ne vaan ei ole "uutisia", ehkä pelko ja kauhu ja epävarmuus myy enemmän.
Ruoka, lepo, rentoutuminen, raikas ilma on ihan perusasioita. Sekä stressin välttäminen. Oon omakohtaisesti nyt nähnyt miten huonoon kuntoon äärimmäisessä stressissä menee ja olenkin koittanut luoda otolliset olosuhteet, että kortisoli ja adrenaliinitasot laskis, ruuansulatus toimis ja pikkuhiljaa vointi kohenis ja tää tässä pikkuhiljaa eteneekin.
Hariel, kirjotitko jossain tryptofaanin käytöstä unettomuudessa ym? Onko se toiminut odotetusti? Mulle tuli melatoniinivalmisteen jälkeen vähän paha olo, tosin en tiedä oliko syynä se vai joku muu seikka. Käytin tässä 5-HTP valmistetta (joka siis on välimuoto L-tryptofaanin ja serotoniinin välissä) ja jotenkin tuntuu, että se parantaa sekä unta, että mielialaa.
Kävelymeditaatio on tuntunut hyvälle. Askel askeleelta saa etäisyyttä henkiseen kipuun ja tapahtuneisiin raskaisiin asioihin. Sää kuin sää, niin sopivat varusteet vaan ja kävelemään. Ajatukset virtaa, ohimennen tekee havaintoja ympäristöstä ja askelten monotoninen rytmi rauhoittaa. Ei ole sattumaa, että suuret ajattelijat on harrastanu kävelemistä.
Lopulta mulla toimii kaikkein parhaiten nimenomaan sateessa tai muuten huonona pidetyssä kelissä kävely ja sen jälkeen on sopivan uupunut ja kuuma tee tuntuu niin ihanalta.
Lukeminen on myös hyvä tapa ohjata jumiutuneita ajatuksia; eräänlainen pako hetkeksi itsestään. Lukeminen on mulla toimivampi ja rauhoittavampi kuin vaikka telkku, jota en juurikaan kato.
