Mielenterveys ongelmat - 1

Ohhoh, tuli nyt vahingossa tää ensimmäinen keskustelu otsikoitua aika pitkälle keskustelualueen nimeä mukaillen.

Itselläkin masennusta ollut, mutta nykyisin en mielestäni enää sitä pode... Joskus tosin kolkuttelee ovelle, mutta nyt huomaa oireet: ei huvita, ei jaksa, suruttaa... Silloin havahtuu, katsoo ympärilleen ja tajuaa kuinka hyvin asiat ovat. On kavereita, on ruokaa, on koulutuspaikka, on monia asioita mistä iloita. Se miten elää nyt, olisi ollut vielä muutamia satoja vuosia sitten vain kuninkaiden etuoikeus.

Ja silloin kun tulee paha olo, muistan tämän:

Ensin tuntuu hyvältä
sitten pahalta
sitten hyvältä

Tämä toistuu loputtomiin, mutta jokaisen vaiheen pituuteen voi itse vaikuttaa. Mutta silti on väistämätöntä että aina seuraava vaihe tulee. Silloinkin, kun tuntuu todella pahalta, tai silloin kun tuntuu todella hyvältä. Silloin kun tuntuu hyvältä, osaa kiittää toisaalta tästä hetkestä, että voi nauttia, koska tietää jossain vaiheessa taas tuntuvan jollain tavalla pahalta. Mutta kun tuntuu pahalta, tietää ettei sitä kestä loputtomiin.

Tein yhden työn rentoutusohjaajakoulutukseen viime vuonna, jonka pääsanoma ja -otsikko oli

______KAIKILLA ON OIKEUS HYVÄÄN OLOON______

Joskus meille käy niin että unohdamme itsemme tuosta kaikille itsestäänselvästä totuudesta. On hyvä muistutella itseään että myös MINÄ olen oikeutettu hyviin asioihin

Tein yhden työn rentoutusohjaajakoulutukseen viime vuonna, jonka pääsanoma ja -otsikko oli

______KAIKILLA ON OIKEUS HYVÄÄN OLOON______

Joskus meille käy niin että unohdamme itsemme tuosta kaikille itsestäänselvästä totuudesta. On hyvä muistutella itseään että myös MINÄ olen oikeutettu hyviin asioihin

Tää pitäis kyllä aina muistaa.

Äidilläni on kaksisuuntainen, ja kun ollaan mielenlaadultamme hyvin samanlaisia ja onhan tuo jossain määrin periytyvääkin, niin olen jo pari vuotta henkisesti valmistautunut ko. sairauteen. Eihän se varmaa tietysti ole, että mulle sitä tulee, mutta eipä tässä valmistautumisessa mitään häviäkään. Olen kuitenkin varsin masentuvaa sorttia muutenkin, joten ei ole edes kovin epätodennäköinen sairaus mulla.

Ja onhan tässä viitisen vuotta kärsitty jonkin asteisesta syömishäiriöstä, kausittain enemmän ja vähemmän. Joskus sitä tuntee olevansa ihan hyvä, mutta aina taustalla pyörii sellainen "läski, läski!" -huuto, ja joskus ei sitten muuta kuin ruokaa ja laihtumista voi ajatellakaan. Nyt kun ajattelee kuluneita muutamaa vuotta niin mun elämäni olis voinut olla huomattavasti sisältörikkaampaa ilman kaikkea ruoalla ja liikunnalla pelleilyä.

Voimia ja jaksamisia kaikille joilla ei ole päässä aina kaikki palikat kohdallaan! *halauksia*

Onko täällä yhtään selväjärkistä hippiä paikalla?

En mä selväjärkisestä tiedä mutta ei mulla oo diagnoosia

Kun maailma on sairas, on masennus vain luonnollinen ja terve reaktio vaikka sairaus ympärillämme osoittelee sormella ja huutaa ITTE OOT SAIRAS ja tarjoaa sitten myrkkyä lääkkeeksi

Jos yhteiskuntamme ei olisi niin vinksahtanut ja vonksahtanut kuin se nykyisin on, se ymmärtäisi ja myöntäisi, miten valtava osa masennustapauksista ja muistakin miel.terv.ongelmista on sosiaalista tai sosiokulttuurista perua.

Tänään ajattelin tyttöjen ja nuorten naisten ulkonäköpaineita. Erään uutisen mukaan (en jaksa etsiä linkkiä) joka kymmenennellä peruskoulun ylimpien luokkien tytöllä on syömishäiriöksi luokiteltavia oireita. Se oli uutisen laatijan mielestä "yllättävän paljon", mutta itse uskon lukeman vähättelevän. Ja tämä 10 % tai enemmän tarkoittaa siis niitä tapauksia, joissa psyykkiset oireet heijastuvat fyysiseen olomuotoon. Kuinka paljon on sellaisia tapauksia, joissa psyykkiset oireet eivät ilmene syömishäiriönä, mutta silti niitä on? Ehkä 50 %:lla tytöistä? Ei mahdotonta. Pointti tässä on, että syömishäiriöitä olisi tuskin ollenkaan, elleivät yhteiskunta ja kulttuuri olisi häiriintyneet. Laihuus- ja timmiysihannetta ylläpitäviä tyttöjä syyllistetään, kun todellisuudessa he ovat vain tarpeeksi heikkoja ja epävarmoja heijastamaan laajamittaista asennevirhettä. Sen ydin on, että ihmisestä on tehty tuotantoesine, joka hyväksytään tai hylätään ulkokohtaisten ominaisuuksiensa – tyttöjen ja nuorten naisten kohdalla usein ulkonäön – perusteella.

Tässä mielessä voi tosiaan katsoa, että mielenterveysongelmat ovat harvinaisen inhimillinen asia tuotteistavassa ja esineellistävässä nykymaailmassa.