Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Mielenterveys ongelmat - 2

v-i-p

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1680
Vs: Mielenterveys ongelmat
« Vastaus #15 : 23. Helmikuuta 2011 klo 22:43 »
  • Tykkää (0)

  • Jos yhteiskuntamme ei olisi niin vinksahtanut ja vonksahtanut kuin se nykyisin on, se ymmärtäisi ja myöntäisi, miten valtava osa masennustapauksista ja muistakin miel.terv.ongelmista on sosiaalista tai sosiokulttuurista perua.
    Tänään ajattelin tyttöjen ja nuorten naisten ulkonäköpaineita.
    ... Pointti tässä on, että syömishäiriöitä olisi tuskin ollenkaan, elleivät yhteiskunta ja kulttuuri olisi häiriintyneet. Laihuus- ja timmiysihannetta ylläpitäviä tyttöjä syyllistetään, kun todellisuudessa he ovat vain tarpeeksi heikkoja ja epävarmoja heijastamaan laajamittaista asennevirhettä. ...
    Tässä mielessä voi tosiaan katsoa, että mielenterveysongelmat ovat harvinaisen inhimillinen asia tuotteistavassa ja esineellistävässä nykymaailmassa.

    Koko cf:n teksti olisi ollut hyvä lainata, mutta otin nyt nuo kohdat. Valitettava asia on, että suurimmalla osalla syömishäiriöisistä syömisen kontrolli on ainoa kontrolli elämässään. Kaikki muu on kuin liukas saippua, josta ei saa otetta.  Siirtymä lapsuudesta aikuisuuteen tapahtuu ylinopeudella, eikä kehittyvä mieli kykene omaksumaan kaikkea vastuuta mitä yhteiskunta sysää niskaan. Muut kuormittavat tekijät tietysti vaikuttavat myös, kyse ei tarvitse olla nuoren ihmisen psyykkisestä kehittymättömyydestä. Näin se vain on, että oravanpyörään hoputetaan. Hukassa oleva ihminen tarttuu niihin ihanteisiin tai normeihin, mitä hänelle joka tuutista suolletaan, sisäinen tyhjyys verhotaan kauniisiin asioihin (tai päinvastoin kovuuteen ja kylmyyteen). Tai ainakin yritetään; jossakin vaiheessa raja ylittyy ja se sisäinen tyhjyys rikkoo kaikki kuoretkin.
    Kirjattu

    stone cold Juihis

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 129
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #16 : 01. Maaliskuuta 2011 klo 19:08 »
  • Tykkää (0)

  • Te olette hienoja ajattelijoita, tsemppiä kaikille ja jaksamista. Täs on itekki miettiny että onko tää mun vika, kun yhteiskunta painostaa yksilöä syyllistämään itseään jos se ei ole tehokas tuotannollinen muurahainen koneistossa, vaan ajattelee omia ajatuksiaan jotka voivat olla ristiriidassa yleisen käytännön kanssa. Päivä kerrallaan :)
    Kirjattu
    Älä luota hippiin, just joo....

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #17 : 01. Maaliskuuta 2011 klo 21:08 »
  • Tykkää (0)

  • Sairastin vaikea-asteista masennusta (myös kaikenmoisia muitakin diagnooseja) monta vuotta. Aluksi häpeilin, olin epävarma ja poliklinikka tunki pään täyteen mielialalääkkeitä, psyykelääkkeitä ja muita jotka muuttivat minua huomattavasti. Aika oli kasvattava, mutta myös koetteleva. En olisi sama ihminen ilman masennustani, vaikka toisinaan tuntuisikin että ne vuodet menivät hukkaan kun en kyennyt mitään tekemään.

    Masennuksesta parantuminen alkoi minusta itsestäni, terapia-istunnot olivat erittäin antavia kokemuksia, joissa itse ymmärsin hiljalleen missä mennään ja miksi näin on. Kotona pohdiskelin, aloin havainnoida ympärilläni olevaa kauneutta, ihmisten hymyjä, ihania ystäviä. Viime kesästä muistan kaksi minua muuttanutta kokemusta (höpsöä sellaista tosin), Taking Woodstock -elokuva ja eräs auringonlasku, jossa näin meren, saaren ja kaukaiset rannat täynnä valoja satamissaan. Kun itseään tavallaan puhuttelee parempaan suuntaan ja kokee jonkin suuren positiivisen elämyksen, parannus alkaa olla käsinkosketeltavaa. :)

    Nuo vuodet myös lamaannuttivat minua, eristivät yhteiskunnasta. Masennus sinällään ei ollut minulle niin lamaannuttava, mutta jälkikäteen olen ymmärtänyt kuinka paljon lääkkeitä minulle syötettiin. 18-vuotiaana ei oikein ymmärrä muuta kuin "hei lääkkeitä, näillähän se olo paranee!". Ja paskat sanon minä! Joihinkin parantumattomiin sairauksiin se voi olla ok, ellei vaihtoehtoiset hoitomuodot toimi, mutta pidän mieliala- ja ETENKIN psyykelääkkeitä viimeisenä oljenkortena. En missään vaiheessa kokenut niistä olevan oikeaa apua, sillä eihän mömmöissä kykene edes puhumaan terapiassa mitään järkevää. Ne muuttivat persoonallisuuttani, enkä ole samanlainen kuin ennen. Toki olen tyytyväinen siitä millainen olen ja yritän muistaa sen myös vaikean hetken tullen. Mutta lääkkeet muuttivat asioita oikeastaan vain pahempaan suuntaan.

    Me kaikki olemme arvokkaita ja ihania :) Jokainen omalla tavallaan, eivätkä kaikki persoonat sovi yhteen. Mutta kunhan itse muistaa sen, on jo aika pitkällä.

    Voimia ja haleja kaikille jotka vielä pohjalla vaeltavat! Selviytyminen ei ole mahdotonta.
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Miffy

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 250
    • so mothafuckin' zen
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #18 : 02. Maaliskuuta 2011 klo 11:13 »
  • Tykkää (0)

  • mutta pidän mieliala- ja ETENKIN psyykelääkkeitä viimeisenä oljenkortena. En missään vaiheessa kokenut niistä olevan oikeaa apua, sillä eihän mömmöissä kykene edes puhumaan terapiassa mitään järkevää. Ne muuttivat persoonallisuuttani, enkä ole samanlainen kuin ennen. Toki olen tyytyväinen siitä millainen olen ja yritän muistaa sen myös vaikean hetken tullen. Mutta lääkkeet muuttivat asioita oikeastaan vain pahempaan suuntaan.

    Jokainen ahdistus syntyy jostakin mitä ihminen kieltäytyy ottamasta vastaan, oli se sitten henkilökohtaisen elämän ikävä muisto tai vaikka se fakta että ei ole tyytyväinen yhteiskuntaan ympärillään. Kun tunnistaa mistä ahdistus kumpuaa (mikä voi olla todella pelottavaa myöntää itselleen) niin ahdistuksen kärki katkeaa ja olon paraneminen alkaa. Mielialalääkkeet pyrkivät estämään tätä luonnollisen paranemisen ja ymmärtämisen prosessia, mikä ei ole ihmekään. Ahdistuksen lisääntyminen korreloi niin hyvin yhteiskunnan jatkuvan huonontamisen kanssa että näyttää selvältä minkä asian torjumisesta on kyse. Ihmisiä kuormitetaan jatkuvasti suuremmalla painolastilla jonka keskellä heidän olisi edelleen pidettävä kiinni ajatuksesta "yhteiskunta on kansalaisiaan varten" tai "yhteiskunta toimii ihmisten parhaaksi". Kun myöntää että näin ei todellakaan ole vaan elämme monin tavoin kuin Kafkan painajaisessa, itseen kohdistuva negatiivisuus "minä olen huono, en sovi yhteiskuntaan" poistuu ja paraneminen voi alkaa. Tämä ei olisi kovin hyväksi lääkäreiden ja lääkefirmojen liikevaihdolle.

    Masennus ei ole sairaus, se on oire, ja sairaassa yhteiskunnassa on oltava todella ignorantti pystyäkseen olemaan masentumatta. Avain pahan olon voittamiseen on jokaisella itsellään, kunhan vaan päättää ottaa sen käyttöönsä ja lakkaa luovuttamasta kontrollin lääkäreille. Sekin kun on aktiivinen päätös olla paranematta, vaikkei sitä itse välttämättä tajua.
    Kirjattu
    meditoi mun kaa, beibe

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #19 : 02. Maaliskuuta 2011 klo 20:34 »

    Valitettavasti monelle ihmiselle myös tuo "masennus on sairaus" on se, mistä pidetään kiinni vaikka viimeiseen asti. Muutenhan ei pystyttäisi hyväksymään sitä, että siihen mutustellaan lääkkeitä.

    Allekirjoitan siis jälleen Miffyn kirjoituksen sanasta sanaan. 8)
    Kirjattu

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #20 : 11. Maaliskuuta 2011 klo 14:36 »
  • Tykkää (0)

  • Jokakeväinen alavireisyys iskee jälleen päälle. Tämä on miun kohdalla todellakin joka vuotista, keväällä masentaa ja loppukesästä/alkusyksystä olen taas onnellisimmillani ja luovimmillani.
    Olen yrittänyt muistaa ottaa vitamiineja ja tyyneyden tippoja joka päivä, ulkoilla ja syödä suhteellisen terveellisesti (ja mitenköhän se onnistuisi jos en viitsi tehdä itselleni ruokaa!!) sekä nähdä kavereita. Silti mieliala on melko matalalla, väsyttää, ahdistaa ja huomaan helpommin ihmisten negatiivisuuden tarttuvan minuun. Muiden ihmisten vaikutus omaan hyvinvointiini on kyllä melkoisen suuri. En ole ollenkaan yksinelävää tyyppiä (mutten myöskään tahtoisi kämppistä) joten heijastan muiden tunteita melko hyvin. Yritän olla hyppäämättä muiden negatiivisiin tunteisiin mukaan, joskin toisinaan se on hankalaa. Lisäksi on paha tapa, jos joku sanoo minulle jotakin edes vähänkin loukkaavaa, otan niin pahasti nokkiini etten kykene sitä ihmistä enää katsomaan samalla tavalla..  ::) Hah!

    Olen yrittänyt päästä jyvälle mistä tämä kevätmasennus johtuisi. Olen miettinyt sitä yhteisön, (patistamiset esim töihin, kouluvalinnat ym) sosiaalisen (seurusteluasiat, jotka tulevat monen mieleen aina keväisin, esim. kevättä rinnassa) ja luonnon muutosten kannalta. Nyt viime aikoina olen myös alkanut miettiä sitä rauhallisuuden loppumisen ja energioiden lisääntymisen kannalta. Sosiaalisen paineen huomaan aina lisääntyvän ja lopulta lamaannuttavan. En tosiaan ole millään tasolla yksinelävä ihminen ja nyt olen ollut yksin jo melko pitkään. Keväällä siitä aina muistutetaan.
    Masennuskausiini liittyy aina heikko itseluottamus ja minäkuva. Silloin olen maailman paskin, alhaisin, rumin ja surkein ihminen.

    Hohhoi, kesä, tule nopeasti takaisin! Kevät saa huonolle mielelle!  :'(
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #21 : 12. Maaliskuuta 2011 klo 00:00 »

    Itse uskon ihmisten tyypillisen kevätmasennuksen johtuvan useimmiten siitä, että edellisvuoden kesäkautena (laveasti ottaen – käytännössä siihen kuuluu myös loppukevättä ja alkusyksyä) varastoidut energiat alkavat loppua. Talven yli niillä on jaksettu sinnitellä, mutta vielä on kevät välissä ennen uutta kesää. Ja vaikka kevät onkin luonnossa hurjasti energisempi vuodenaika kuin talvi, sekään ei aina riitä. Tarvittaisiin kovaa energia"boostia" ja tarjolla on toistaiseksi vain kevytversio.

    Moni ihminen syyttää tästä ilmiöstä kevättä, vaikka todellinen syypää on talven (ja loppusyksyn) energiatyhjyys. Minulle keväällä onkin selvästi "väärinymmärretyn vuodenajan" leima. (Ja minähän tietysti puolustan väärinymmärrettyä ja samastun siihen.)

    En tarkoita yllä olevalla, että masis johtuisi kaikilla tuosta ilmiöstä. Yksilöt ovat erilaisia. Mutta uskoisin, että tuo on yleisin syy.
    Kirjattu

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #22 : 12. Maaliskuuta 2011 klo 09:32 »
  • Tykkää (0)

  • Voimia ja haleja Nefi-lle! :)

    v-i-p

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1680
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #23 : 12. Maaliskuuta 2011 klo 09:37 »
  • Tykkää (0)

  • Juuri luin jostain kevätväsymyksen johtuvan siitä, että lisääntyvä valo hämmentää sisäistä kelloa siten, että nukkumaanmeno viivästyy ja univajetta alkaa kertyä.
    Itse olen Colorflowerin kanssa samoilla linjoilla siitä, että paukut vain yksinkertaisesti loppuu talviajan jäljiltä. Siitä sitten hiljaiseen nousuun taas  :D
    Itse koen kevään varsin voimaannuttavana aikana. Pian ei mene päivääkään etteikö jotakin jokavuotista ihmettä tapahdu. Nurmen kulma tai ojanpientare sieltä täältä tulee näkyviin, mullan haju, aurinko ihan tosissaan lämmittää kasvoilla, muuttolintuja alkaa palailla, ensimmäinen pörriäinen lentelee laiskasti pihalla jne.  ;D
    Kirjattu

    tassu

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 6
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #24 : 13. Toukokuuta 2011 klo 16:13 »
  • Tykkää (0)

  • Itse oon käynyt psykologilla 13 vuotiaasta lähtien, elikkäs hmm.. sen 4 vuotta. 3 vuotta kävin kotikonnuilla, sitten kun lähdin opiskelemaan vaihtu psykologi, ja miulle diagnisoitiin keskivaikea masennus (tosin emmie tiiä mitä ne miusta ajattelee kun jonkun ajan päästä epäiltiin vaikeaa masennusta) ja masennuslääkkeet on ollut melkein vuoden.
    Kirjattu
    We all love someone.

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #25 : 14. Toukokuuta 2011 klo 00:05 »

    masennuslääkkeet on ollut melkein vuoden.

    Toivottavasti ei enää toista vuotta.

    Tämä nyt saattaa vaikuttaa tylyltä kommentilta sellaiselle, joka tuntee niiden osittaisella avulla pysyvänsä elämästä kiinni. Mutta kaikki minulle vastaan tullut kokemus kertoo, että ne ajavat pidemmän päälle ojasta allikkoon.
    Kirjattu

    Nefi-

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 252
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #26 : 14. Toukokuuta 2011 klo 11:34 »
  • Tykkää (0)

  • masennuslääkkeet on ollut melkein vuoden.

    Toivottavasti ei enää toista vuotta.

    Tämä nyt saattaa vaikuttaa tylyltä kommentilta sellaiselle, joka tuntee niiden osittaisella avulla pysyvänsä elämästä kiinni. Mutta kaikki minulle vastaan tullut kokemus kertoo, että ne ajavat pidemmän päälle ojasta allikkoon.

    Todellakin. En toivo kenenkään nuoren tai vanhankaan pilaavan elämäänsä mielialalääkkeiden (varsinkaan psyykelääkkeiden!!!) avulla. Se onnistuu nimittäin helposti. Ne joille se jollain tasolla "auttaa", menettävät jotain muuta kuten seksuaaliset halut, tulevat välinpitämättömiksi, kylmiksi tms. Ihminen ei itse sitä välttämättä huomaa.  Ja lääkkeidensyöjien tulisi muistaa että ne eivät korjaa ongelmaa, vain oireita. Ja ongelman korjaaminen hankaloituu kun tajunta hämärtyy lääkkeiden ansiosta, sen sijaan ongelmia saattaa syntyä uusiakin.

    Parantuminen lähtee itsestä, tsemppiä tassu! Muista kuitenkin että diagnoosit ovat vain lääketieteen sanahelinää, jolla ei saavuta muuta kuin leiman otsaansa, ehkä saikkua jos se on tarpeen :) Toivon mukaan löydät hyvän keskusteluhoitsun, itselläni se oli tärkein lähtökohta sillä opin lukemaan itseäni. Muista että lääkärit eivät ole älykkäämpiä vaan ihmisiä siinä missä muutkin.

    Toivottavasti suuntasi kääntyy parempaan!  :ow
    Kirjattu
    Saniaispuita ja sammakoita,
    peikkoja, keijuja, päivänkakkaroita.
    Sinun sydämestäsi pulppuilevat monet lähteet.

    v-i-p

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1680
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #27 : 14. Toukokuuta 2011 klo 14:48 »
  • Tykkää (0)

  • ^ Mielestäni ulkopuolisen, täysi-ikäisen, vastuullisen ihmisen ei missään tapauksessa tule kehottaa alaikäistä ihmistä, jonka elämäntilanteesta ei tiedä mitään, miettimään lääkityksen tarpeellisuutta. Näin niukin tiedoin, lähtökohtahan on ollut pitkä lääkkeetön hoitokontakti.
    Kyllä, mieliala- ja psyykenlääkkeillä on mahdollista "saavuttaa" ikäviäkin sivuvaikutusoireita, mutta kolikon kääntöpuolena ne myös saattavat olla se viimeinen oljenkorsi, jonka avulla selviydytään. Ainakin meilläpäin lääkitykset puretaan HETI kun tilanne antaa myöden. Asiat alkavat helpottaa, kun vaikeasti käsiteltäviä tunteita ja ajatuksia on valmis availemaan. Siihen saattaa olla valmis tänään, huomenna, tai viiden vuoden päästä. Ja sinne viidenkin vuoden päähän täytyy selvitä jotenkin, eikö?
    Lääkkeettömät hoitomuodot onnekseen lisääntyvät ja niitä tunnustetaan yhä laajemmin. Yhteisöllisyys, perusarjen sujuminen vuorokausirytmeineen, omien tunteiden ymmärtäminen ja käsittely, liikunta, fysioakustinen hoito, rentoutuminen, jne.
    Anteeksi paasaus.
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #28 : 14. Toukokuuta 2011 klo 16:36 »

    ^ Mielestäni ulkopuolisen, täysi-ikäisen, vastuullisen ihmisen ei missään tapauksessa tule kehottaa alaikäistä ihmistä, jonka elämäntilanteesta ei tiedä mitään, miettimään lääkityksen tarpeellisuutta.

    Täysin eri mieltä. Psyykenlääkkeet tulisi hävittää maapallolta, eikä suinkaan käyttämällä ne. Tosin siirtymäkaudeksi hyväksyttäköön se aika, jonka kuluessa mielenterveysongelmista ylipäänsä pyritään TOSISSAAN pääsemään eroon. Nykyäänhän näin ei missään tapauksessa tehdä. Ajatellaan vain, että "jaaha, nyt kävi tytön/pojan psyykelle hassusti, no lääkitäänpä se, ja taas jatkuu työ ja meininki".

    Kyllä, mieliala- ja psyykenlääkkeillä on mahdollista "saavuttaa" ikäviäkin sivuvaikutusoireita, mutta kolikon kääntöpuolena ne myös saattavat olla se viimeinen oljenkorsi, jonka avulla selviydytään.

    Näin on, mutta se oljenkorsi voisi olla mikä hyvänsä muukin yhtä "uskottava" ja "luotettava" tekijä. Elämme medikalisoituneessa yhteiskunnassa, jossa lääketieteellä on Jumalan asema. Jos eläisimme uskonnollisessa yhteiskunnassa, jossa Jumalalla olisi lääketieteen asema, oljenkortena toimisi rukous. Tällä en tietenkään pyri sanomaan, että lääkkeistä täytyisi palata rukouksiin, vaan että kyse on täysin mentaalisesta oljenkorresta. Ja silloin lääkkeiden myönteinen vaikutus sinänsä ei enää päde.

    Ainakin meilläpäin lääkitykset puretaan HETI kun tilanne antaa myöden.

    Minusta on ennenkin tuntunut, että sinä V-i-p puhut jostakin aivan erilaisesta hoitosysteemistä kuin mikä muilla paikkakunnilla vallitsee. Ainakin Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Pohjois-Pohjanmaalla on asiat toisin. Siis paskemmin.
    Kirjattu

    v-i-p

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1680
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #29 : 16. Toukokuuta 2011 klo 22:24 »
  • Tykkää (0)

  • ^ Lähtökohtahan on, että olen lääkekielteinen. Siksi mahtaa tuntua hassulta että jätän kuitenkin varauksen lääkkeiden käyttöön. Tiedän varsin hyvin että SSRI-lääkkeiden käyttö kasvoi räjähdysmäisesti joitain vuosia sitten, eikä vähiten lääkefirmojen lobbauksen vuoksi. Tiedän myös, että psyykenlääkkeitä markkinoivat lääkefirmojen konsultit kiertävät ahkerasti ympäri maamme terveydenhuoltoa muistuttelemassa tuotteidensa erinomaisuudesta lahjakasseja heilutellen. Tiedän kaiken sen kielteisen, mitä näistä lääkkeistä voi ihmiselle koitua.
    Uskon täydestä sydämestäni, että ihmisillä on turhia lääkityksiä, päällekäisiä lääkityksiä, ja että näitä käytetään, koska terapia hoitomuotona on kallista. (Tämän vuoden alusta KELA kuitenkin on velvollinen kustantamaan terapian määrärahoista riippumatta, jos hoidon edellytykset ovat olemassa. Tämä tuonee lisää liikehdintää lääkkeettömyyteen päin.)
    Täytyy nyt kuitenkin huomauttaa, hoksasin nimittäin juuri, että katson asiaa hieman eri näkökulmasta kuin useimmat. Työni teen "siellä viimeisessä paikassa", kun mieli tekee tepposet. Kun puhun aiheesta, ja mielelläni puhunkin, puhun heidän puolestaan, jotka ovat/ovat olleet kertakaikkiaan hukassa. Avohoidon kontaktien turvin elämäänsä elävät ihmiset ovat niitä, joiden kannalta useimmat asiaa taitavat pohtia. Se, mitä lehdistä ja palstoilta saamme lukea, on lähes aina sitä, mikä mielenterveystyössä on mennyt vikaan. Muutenhan juttua ei saisikaan. Tällä alalla onnistumisia ovat ne, joista ei juttua tule. Tavallinen, toimiva ihminen ei ylitä uutiskynnystä tai ole yleinen juhlan aihe. Näitä onnistumisia onneksi tulee niin valtavan paljon enemmän kuin ns. epäonnistumisia. Yksinkertainen fakta on se, että lääkkeet auttavat osan näistä ihmisistä toimivaksi, kun muuten näin ei tapahtuisi. Hoidon pituuden tarve saattaa olla suoraan verrannollinen lääkkeen käyttöön. Kuten aiemmin kirjoitin, todellinen helpotus alkaa kun omia asioita pystyy käsittelemään. Siihen täytyy olla valmius, sekä olla valmis. Valmiutta voi estää vaikkapa psykoottistasoinen masennus. Realiteetti pettää jollain tai monella tasolla, ja sen korjaantumista voi odottaa vuoden, ja sitten ryhtyä tositoimiin. Lääkkeen avulla se voikin palautua nopeammin, ja siten päästään nopeammin tositoimiin. Jos se rinnastetaan vaikkapa vuodeksi poissaoloa kouluelämästä tai ystävyyssuhteista, tai muutamaksi kuukaudeksi poissaoloa em. asioista, kummalla on enemmän vaikutuksia pitkällä tähtäimellä? Näissä asioissa nuoren oma sana painaa myös paljon, ja sitä pyritään kunnioittamaan. Kun sanon vielä itseäni toistaen, että lääkkeitä määrätään varsin kriittisesti ja lääkitykset puretaan turhina varsin usein, perustuu se siihen käytännön työhön mitä teen päivittäin, eikä johonkin, mitä joku jossain sanoi. Ehkä se on paikkakunta-, sairaanhoitopiiri- tai lääkärikohtaista, tai ero avo- ja sairaalahoidon välillä, mutta näin meillä, eikä se siitä muuksi muutu. Tämän(kin) vuoksi olen ylpeä työstäni, jossa otetaan paskaa niskaan vuoden jokaisena päivänä  ;D

    Summa summarum, olen nähnyt paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet elämänsä hallintaan vaikeista mielenterveyden häiriöistä huolimatta, ja osassa näistä lääkkeet ovat näytelleet osaansa. En voi siis sanoa, että kaikki lääkkeet ovat kaikissa tilanteissa perkeleestä. En voi kuitenkaan sanoa pyhittäväni lääkettä jumaltasolle saakka. Päinvastoin, iloitsen kaikesta siitä lääkkeettömyydestä, jota työssäni kohtaan.
    « Viimeksi muokattu: 16. Toukokuuta 2011 klo 23:26 kirjoittanut v-i-p »
    Kirjattu