oon aina kärsinyt unettomuudesta joitain viikkoja lukuunottamatta elämästäni. armeijassa taisin myös nukkua ihan hyvin kun siellä oli ohjelma niin ohjattua ja uuvuttavaa ettei tarvinnut turhia miettiä.
ei ole väliä, olenko itselleni suotuisassa työsuhteessa, vai huonossa työsuhteessa.
itseasiassa en saa unta öisin edes työttömänä.
ei auta, vaikka karsisin elämästäni kaiken sisällön pois, ja eläisin selibaattiin ja askeesiin vannoutuneena.
ei auta, vaikka jättäisin kaiken hoitamatta ja olisin "tyhjä" päästäni.
kun alan hoitamaan elämääni liittyviä asioita, toisinsanoen kun alan hankkimaan elämään sitä sisältöä jota haluan, elääkseni kuin ihminen, niin se ei auta.
unettomana öisin pyöriessä, tuntuu siltä kuin pinna olisi kireällä, ohimoissa nahka puristaa ja on kireällä.
jonkun aikaa saatan sitkeänä kieriä, ja olla meditatiivinen, katsella ajatuksiani ja palautella huomiotani hengitykseen.
mutta ennemmin tai myöhemmin kyllästyn, ja/tai alkaa suututtamaan. meditointi ei tässäkään auta, koska
en halua meditoida. kyse on jostain syvemmästä.
ongelma on siinä että koko unettomuus on kidutusta. mikään tekeminen ei tarjoa pakoa, pinnaa kiristää, suututtaa, meditointi kyllästyttää.
millä pääsee siihen mielentilaan, että osaa antaa olla, kuitenkaan mitenkään väkisin hampaat irvessä itseään ja ajatuksiaan patoamatta?
jonkunlainen asennemuutos täytyy olla ratkaisu, sikäli jos ratkaisua onkaan.
täytyy olla joku kolmas tie asenteissa.
täydellisyyden tavoittelu aiheuttaa unettomuutta, elämän hallinnasta luopuminen aiheuttaa unettomuutta.
miten olla sängyssä niin, ettei tavoittele täydellisyyttä, mutta kuitenkin säilyttää elämän hallinnan? eikö tämmösen
balanssin säilyttely aktiivisesti ole itsessään jo aika täydellisyyden tavoittelua?
ja kun alkaa suututtaa. harvassa on ne yöt kun en heittele tavaroita seinään ja raivoa täällä yksinäni.
hermoni ei vaan mitenkään kestä sitä joka öistä rumbaa. en jaksa pyöriä sängyssä tuntikaupalla aina.
onks kellään mitään näkemyksiä tähän?
tokihan voisin viettää kaikki illat niin, että tuijottaisin seinää, en avaisi tietokonetta. mutta eihän siinä ole mitään mieltä.
tietokone varmaan jollain tavalla vie unen saantia pois, samoin kaikki tekemisen keksiminen ja itsekuri, elämänsä ohjailu.
mutta jos en tee noita asioita ja istun tuolilla 8 tuntia illassa odottamassa nukkumaanmenoa, niin onko sellaisessa elämässä enää mitään syytä elää?
sekin on ongelma, että jos tekisin aktiivisia asioita, jotka sitten mukamas väsymyksen kautta toisivat unen, niin pitäähän mun suunnitella ne aktiiviset asiat, tämä tarkoittaa itsekuria, pitää ajatella että "huomenna menen sinne pyörälenkille" jo se aiheuttaa stressiä, koska se on itsekurin ylläpitämistä, juuri tämä oli se mitä armeijassa auttoi unettomuuteen, että siellä joku muu sanoi että mennään lenkille ja sit vaan aivot narikassa mentiin.
eli jos yritän ohjelmoida itselleni tekemistä joka auttaa unettomuuteen, se aiheuttaa unettomuutta..
