Kaikenlaista pikkuasiaa - 6

Äsch, elvytän tämän ketjun ja kirjoitan tänne, kun en keksi minkä muun otsikon alle sopisi, enkä ole niin mahtipontisella tuulella, että aloittaisin asialle oman ketjunsa. Lisäksi tämä menee nyt vähän pohdiskeluksi sinne ja tänne, antakaa anteeksi.

"Hipin" määrittelyssä on jo aiemmin tainnut tulla mietityksi (näennäistä?) ristiriitaa psykedeelisten ja surrealististen elämysten etsinnän sekä "vihreän" luonnonmukaisen elämäntavan noudattamisen välillä. Hipeissä kun riittää molempia koulukuntia ja monesti vielä päällekkäin. Brändiketjussa taas lienee tullut pohdituksi, miten pintapuolisesti positiivisen kuvan antavat firmat ja/tai brändit ovatkin syvemmältä kaikkea muuta. En minä niistä brändeistä niin, mutta itse tuotteet... you know what I mean?

Höpsähtelen aika ajoin pahanpäiväisesti designtavaramaailman ihmeisiin. Iittalan Taika- ja Satumetsä-astiat ovat kalliita, mutta voih, kun se design. Menin sitten investoimaan Kodinykkösessä Satumetsä-mukiin. Siis come on: pelkällä työmarkkinatuella elävä hipinretku menee ja ostaa tarjouksessa 11,20 € maksavan mukin. Joopa joo... kaikki kotona... Molemmat mallistot on muuten suunnitellut Klaus Haapaniemi, jonka tyyli on aika samanlainen kuin Sanna Annukan, johon (tai siis jonka tyyliin... höh) olen iskenyt silmäni jo aiemmin Marimekon yhteydessä. Aika psykedeelistä designia minun silmääni. Marimekko puolestaan on lanseerannut Sukat makkaralla -nimiset juomalasit, jotka tosiaan näyttävät siltä kuin sukka olisi jalassa ja sen varteen tulisi makkaroita. Salvador Dali voisi tykätä. Ja minä.

Stockmannilla oli taas ne idioottisekoboltsi-päivät (piru periköön ne, sentään). Työnnyin taloustavaraosastolle (vai mikä lieneekään), jossa noita makkarasukkia oli näkösällä livenä. Samalla huomasin, kun muuan naisihminen katseli ja tunnusteli kertakaikkisen ihastuksissaan Arabian Paratiisi-sarjan astioita, jotka Iittala on lanseerannut uudelleen. Ei siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta kun itselläni on kaapissa 90-luvulla Anttilasta ostettu englantilainen halpisastiasto, jonka design on mielenkiintoisen samanlainen. Sen seurauksena omat vanhat astiat saivat pääni sisällä niin sanotusti uuden elämän. Ei tarvitse ostaa uusia, kun "uusia" tulee vanhoista. Siinä ainakin ovat molemmat klassiset hippinäkökulmat tasapainossa.

(En ole niin hölmö, että väheksyisin ekologisia näkökohtia. Minulle vain noissa psykedeelisiä fiiliksiä tuovissa jutuissa on jotain enemmän, jonkin suuren oivalluksen avaimet. Jotain.)

Yrittänyt löytää jostain tahoa, josta saisi ostaa kahvia isoissa erissä.. Haluaisin yhden (tai useamman) ison pakkauksen kahvia noiden peruspakettien sijasta. Kun en oikein tiedä mitä niillä tyhjillä tekisin. Kasseja en virkkaa eikä kirpparilta tai huutiksesta ole aiemmin menneet.  Jossain sanottiin, että kahvipaketit voisi polttaa, mutta en ole kyllä sitä alkanut tehdä vaan sekajätteeseen ne on menneet.
Valaisua asiaan kellään? Joko pakettien polttamiseen tai "irtokahvin" ostamiseen ??

Jos olemme ikuinen energia joka aika ajoin luomme uuden maailmankaikkeuden ikuisesta jo olemassa olevasta energiastamme, niin silloin kyse on sisäisestä luomisesta ajatuksen voimalla.

Nyt voimme luoda ihmisinä ulkoa käsin ajatuksemme voimalla.

Saamme kehomme liikkumaan ajatuksemme voimalla jolla annamme käskyjä lihaksillemme.

Olisiko aivot ikuisen energian ajatusten vastaanotin joka siirtää käskyt lihaksillemme?

Vastaanotin eli aivot välittäisivät kokemuksen toiseen ulottuvuuteen jota kautta me hän koemme ja näin ollen kaiken?

Ihminen siinä välissä olisi 100%:sesti erillinen ihminen joka eläisi elämänsä ymmärtämättä tuota toista ulottuvuutta jota kautta me hän kokisimme kaiken?

Hyvä kysymys tähän tietenkin että missä menee ihmisen raja... Ihminen voi muistaa olevansa pohjimmiltaan ikuinen luoja mutta vähän niinkuin hauki on kala vaikka kaikki kalat eivät ole haukia... Mihin loppuu se erillinen ihmisyys joka ei voi ymmärtää? Unohduksen raja on veteen piirretty viiva tai jotakin :S

Kaikenlaista määrittelyä ja vääntöä ollut mielessä näiden aiheiden parissa. Haluaisin kristallipallon josta näkee kuinka kauan vielä kestää tämä kokemus jähmeän matalan värähtelyn maailmassa missä ajatusten muuttuminen fyysiseksi todellisuudeksi kestää pienen ikuisuuden, ellei kaksikin.

Melkein viikko meni ylläolevasta, kun tauti iski päälle. Ehdin olla ihan varma että vaara on ohitettu. Kovin paljon positiivista en oksennustaudista löydä. Paitsi sen, kun se loppuu. En ole pitkään aikaan kokenut mitään niin kivuliasta kuin monen tunnin oksumaratoni. Itkukin taisi jossain vaiheessa päästä, en ole ihan varma kun olen kuumehoureissa yksinäni ollut.  Ruoansulatusjärjestelmä on tulessa vielä, mutta se on pientä kunhan oksentaa ei enää tarvitse.
Toivottavasti huomenna saisi jo mennä töihin 

Tämä on nyt "esittele itsesi" -ketjusta, johon puheenvuoroni ei tietysti sovi enää ollenkaan.

Päihteillä on toki eroa, ja tuntuu että suurimmalla osalla ihmisten käyttämistä huumeista ei ole mitään potentiaalia avata tajuntaa vaan ne jopa ehkäisevät ymmärryksen lisääntymistä.

Olen alkanut epäillä sitä ajatusta, että jollain tietyllä huumeella on jokin myönteinen ominaisuus ja toisella ei. Timothy Leary ainakin oli sitä mieltä, että alkoholi yksiselitteisesti taannuttaa ihmisen tietoisuutta. Minulla on kuitenkin asiasta täysin erilainen omaelämäkerrallinen havainto. Niinpä olen päätellyt, että vaikka kemiallisissa aineissa onkin eroa, ne eivät aiheuta mitään vaikutusta suoraan sinänsä. Sen sijaan vaikutuksen aiheuttaa ihmisen psykofysiologinen järjestelmä. Se on eräänlainen vaikutusten ja merkitysten verkko, jossa mistä hyvänsä mihin hyvänsä voi syntyä yhteys. Minun systeemissäni alkoholilla on täysin erilainen valikoima yhteyksiä kuin toisilla ihmisillä tuntuu olevan – siinä ei päde turruttava "aivot narikkaan" -funktio, vaan päinvastoin herkistävä, vapauttava, sekä ajattelua että tunteita (ja niiden yhteyttä) laajentava.

Eilisiltana nautin parit drinksut kotosalla musiikkia kuunnellen. Tunnelma oli: "Oi, miten hyvää musiikkia tämä on! Miten ihanaa on olla tässä nyt, elää ja kokea näin!" Kyyneleet olivat herkässä. Sitten lähdin pyöräilemään ns. puuhapullon kanssa. Kesän aistimukset – kasvien vihreä, kukkien tuoksu, tuulen lempeys – olivat koko ajan läsnä voimakkaasti. Asiaan kuuluu, että noissa fiiliksissä liikuskellessa saa päähänsä ideoita, joita on normaaliolotilaa herkempi toteuttamaan. Niinpä iltapyöräilystä tuli varsin pitkä ja rönsyilevä, ja elämysten ja kokemusten tili karttui hurjaa kyytiä.

^ Olikse sanonta niin, että mainostaja on aina oikeassa..  ps.siinä laita-älä-laita-hylsyä-pönttöön -versiossa on varmaankin biohajoamis-lisä..

Ensin tuotti hieman vaikeuksia se että pitäisi valita yksi vaihtoehdoista, mutta otin sitten ihanneminäni ja nykyminäni sekoituksen ja lopputulos oli kissamaki. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kissamaki