Vaikeaa selittää omaa asennettani päihteisiin. Otan niitä silloin kun tuntuu siltä, en pakene jotain tai muuta vastaavaa. Tuntuu, että elämä on ylipäätään virta ja monesti selvinkin päin tuntuu kuin olisin tripillä. Esimerkiksi musiikin vaikutuksesta näen monesti silmät kiinni -visuaaleja. Kokeilut erilaisten päihteiden kanssa on tietenkin muuttaneet mun elämää, mutta en sanoisi että huonoon suuntaan. Jos mun elämälläni nyt on suuntaa, niin ehkä ne on muuttaneet sitä avoimempaan päin.
On hyvin vaikeaa erottaa päihteet ns. "normaalista" elämästä. Saatan saada samankaltaisia kicksejä vaikkapa musiikista, inspiraation puuskasta kuin vaikka sokerihumalastakin..erona päihteisiin on että nuo on luokiteltu "normaaliksi" vaikka saamani olotilat näistä olisivat päihteenkaltaisia. Mun mielestä ei ratkaise se, että käyttääkö jotain päihteitä vai ei, vaan se miksi niitä käyttää.
Itselläni on erilaisia syitä käyttää niin alkoholia kuin muitakin, huumeiksi luokiteltuja, aineita. Esimerkiksi psykedeelejä on turha käyttää, jos pakenee jotain ajatuksia tai olotilaa, trippi tuo takuuvarmasti kaikki mielen möröt esille käsiteltäviksi. Siksi olen mieltynyt niihin, käytän niitä itsetutkiskeluun ja löydän itsestäni puolia, joiden olemassaolosta en tiennytkään. Alkoholi taas on enemmän sosiaalisen ulottuvuuden avaamiseen ja rentoutumiseen.
Mikä mua ärsyttää suunnattomasti, on se, että yleisin ajatus päihteidenkäytöstä tuntuu olevan juuri se, että niillä paetaan jotain tai haetaan vaan hyvän olon tunnetta. Yleensä näin sanovat ihmiset, joilla ei ole omaa kokemusta tai sitten kokemus on nimenomaan sellaisten päihteiden parissa, joita käytetään tähän tarkoitukseen (ja joista en itse niin välitä). Jos haluaisin pelkkää hyvän olon tunnetta, olisi paljon helpompaa vain hakea suklaapatukka lähikaupasta. Mutta se ei ole se juttu, tottakai hyvää oloa tulee sivutuotteena. Oon kiinnostunut siitä, mitä annettavaa erilaisilla päihteillä on mun omaan elämääni, siihen millaisena näen ja koen maailman.
Voin sanoa rehellisesti, että mua häiritsi olla Metsäfestiwaaleilla. Eniten häiritsi kännissä olevat ölisijät mutta myös muissa aineissa sekoilevat herättivät negatiivisia ajatuksia. Itse en pystyisi vaan vetään päätäni ihan sekaisin millä tahansa saatavilla olevalla aineella siksi että jaksaisin bilettää enemmän ja kauemmin tai että "on niin coolia olla sekaisin". Etsin syvempää kokemusta, bilettämään pystyn hyvin kauan ilman päihteitäkin. Ehkä suhteeni varsinkin psykedeeleihin on se, että näen ne pyhänä. Ne avaa mulle uusia portteja mieleeni ja näyttää mulle jotain, mitä en tajunnutkaan ajatella. Siksi haluan pyhittää trippihetken, en vain sekoilla jossain festivaalilla örveltävän ihmisjoukon keskellä. Ehkä siksi en koe, että mulla olis ongelmaa päihteiden suhteen..pyhitän niiden käytön enkä koe olevani riippuvainen niistä (lukuunottamatta röökiä..tosin varsinkin aamuinen röökihetki mieluiten kahvikupposen kanssa on erittäin pyhä.
)
Ja aiemmasta viestistäni huomasin, että ainakaan osa ihmisistä täällä ei ymmärtänyt mun näkemystä ihmisen persoonasta, joka mielestäni limittyy yhteen näkemykseeni päihteistä... ehkä palaan siihen myöhemmin jos jaksan. En koe, että mun tehtäväni tässä maailmassa olisi väen väkisin yrittää saada muut ihmiset ymmärtämään mun ajatuksen juoksua.
