Apua kannattaa pyytää aina kun tuntuu ettei yksin jaksa. Läheisiltä ihmisiltä, terveydenhuollolta, mistä vain. Yksin ei kannata jäädä.
Toinen asia myös voi olla, että päihteet vievät omaan maailmaan, jolloin eristäytyy ja sulkeutuu pois muista ihmisistä ja sosiaalisesta maailmasta.
Kirjoitit että päihteet eristävät omaan maailmaansa, ja että apua kannattaa hakea, ettei jäisi yksin. En ole eri mieltä, mutta samaan eristäytyneisyyteen on monta tietä. "it´ s all illusory, it´ s ill and it´ s for losers".
Päihteiden kohdalla puhutaan tripeistä tai matkoista, jonka ymmärretään viittaavaan jonkunlaiseen harhaisuuteen tai mielikuvitusmaailmaan siirtymiseen. Moni on arvellut myös aiemmin keskustelussa että päihteiden käytön motiivina voisi olla pako pahalta ololta, jonka vuoksi voisi arvella että liikunta tai ulkoilu luonnossa toimisi korvikkeena päihteille, ja veisi sen tarpeen niiden käytöltä. Oma näkemykseni on että päihteet ovat monelle nuorelle ainoa oljenkorsi, ainoa pakotie ulos yhteiskunnasta.
Miksi he haluavat paeta!
Eristäytyminen alkaa valheista. Samalla tavalla kuin merkitys on kaksisuuntainen suhde ihmisen ja todellisuuden välillä on myös totuus. Eli ihminen kokee olonsa juuri niin merkitykselliseksi, kuin hän pystyy merkitystä näkemään maailmassa. Lisäksi maailma ja todellisuus paljastuu hänelle juuri saman verran kuin hän paljastaa aidon itsensä maailmalle.
Acintya bheda abheda, yhtäaikainen samuus ja erillisyys johon synnymme, ja josta eristäydymme erilaisiin kulttuureihin, kultteihin, heimoihin, yhteisöihin, pienyhteisöihin. Lapset näkevät toisensa, tuntevat toisensa, mutta aikuiset eivät näe eivätkä tunne toisiaan, heille ovat tuttuja ne roolihahmot joiksi me olemme pukeutuneet, koska he eivät paljasta itseään oman roolinsa alta, he eivät totuudesta muuta näe. Ja tämä roolihahmoihin ja valheisiin verhoutuminen ja niiden perrusteella tapahtuva yhteisöllistyminen alkaa nuorena. Sinä olet siinä yhteisessä tilassa, alastomuudessa, paljaudessa, ilmestyksessä, mutta sinä olet siinä yksin koska kaikki muut pukeutuvat naamiaisasuihin, ja nämä asut alkavatt hallita heitä. Ja nämä naamiaisasut ovat keskenään sodassa, koska lopulta kaikki valhe romahtaa oman painonsa alla. Joku voi olla naamioitunut pelkästään suomalaiseksi mieheksi, ja sen tähden hänelle ovat tärkeitä miehen ja suomalaisen kategoriat. Samaan aikaan hän on suomalainen mies joka tukehtuu omaan suomalaisen miehen valepukuunsa. Koska se on jumala ja totuus josta hän on eristäytynyt. Monet jotka ovat alkaneet huumeita käyttää ovat perustelleet valintaansa, että se antaa ainoan mahdollisuuden olla oma itsensä. Ja vuoden päästä sekin mahdollisuus on mennyt, hän on pukeutunut huumeidenkäyttäjäksi, ja hänen identiteettinsä. kulttuurinen vaatteensa alkaa hallita häntä.
Historia itse on se foucaultin näkymätön käsi, joka rakentaa sosiaaliset lokerot, identiteetit joihin ihmiset sovittautuvat, ja joita historia itse hallitsee. Kuin unessa ihmiset kävelevät töihin ja kuluttamaan ja harrastukseensa eivätkä osaa unelmoida havahtumisesta. Se tarkottaisi samaa kuin sosiaalinen itsemurha, paljastuminen sen identiteetin alta jonka varjolla uskoo saavansa sen tarvitsemansa hyväksynnän. Mutta tätä hyväksyntää ei anneta heille. Natsin identiteetti antaa sen natsille ja punkkarin identiteetti antaa sen punkkarille. Eivätkä he tunne toisiaan, eivät näe eivätkä kuule. Nyt lapsista se joka ei verhoudu mihinkään sosiaaliseen kategoriaan jää yksin jonkinlaiseen tyylittömään junttiuteen, hän ei heidän silmissään ole mikään, jotka ovat ryhtyneet joksikin. Jotka viimekädessä jopa äärimmäisen väkivallan avulla suojautuvat nähdyksi tulemiselta ja paljastumiselta. Monet eivät käytä päihteitä lainkaan, koska pelkäävät menettävänsä kontrollinsa ja paljastuvansa niiden takia. Monet tulevat päihtyneinä agressiiviseksi, koska he pelkäävät ihmisyytensä paljastumista.
Kaiken tämän eristäytyneisyyden tuloksena on syntynyt pikkuporvarillinen luokaton yhteiskunta jossa ihmiskunta selviää lähinnä hedonismin voimalla. Kaikki jotka työskentelevät, työskentelevät vain oman elantonsa ja hyvinvointinsa eteen. Saadakseen itselleen etuuksia ja asemaa. Ihmisen näkökulmasta tämä ei motivoi, se on typeryyttä. Ihminen ei tarvitse muuta kuin vuoteen ja leivän ja rakkautta. Miten joku joka säilyttää oman ihmisyytensä voisi motivoitua hankkimaan ammatin ja koulutuksen. Yhteiskunta ja kulttuuri kokonaisuudessaan näyttää hänestä epäuskottavalta leikiltä, hän ei voi ottaa näitä roolihahmoja todesta, alkaa epäillä muiden ihmisten autenttisuutta ja aitoutta, koko elämä voi hetkellisesti tuntua pelkältä truman-showlta tai piilokameravitsiltä jonka kohteeksi hän on joutunut. Milloin ihmisuhreilla maailmaa pelastavien pappien ja milloin ilmastoahdistuksesta kärsimään käskevien tiedemiesten maailmaan.
Nyt tämä nuori ei tee valintaa. Hän kulkee päihteitä kohti koska yhteiskunta, jonka hän kokee vieraantuneeksi ja syrjäytyneeksi koko todellisuudesta, ei tarjoa muita ulospääsyjä itsestään. Kammottavaa olisi jos päihteet voitaisiin laillistaa, mistä ovesta hän sitten pääsisi pakoon?
Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, ne eivät ole aito ja oikea pakotie, oikeasti ne ovat osa yhteiskuntaa. Laskettu poikkeuksena mukaan, ala- tai yläpuolelle. Ne ovat jälleen uusi identiteetti, uusi sija yhteiskunnassa ja sama vanha lohikäärme. Päihteiden käyttö on irvokasta, häpeän teatteria. Usein piilosta leikitään siksi että halutaan tulla löydetyksi, mutta kuinka tästä piilopaikasta on tullut turva ja vankila, eikä siitä uskalla enää ulos. Tosiaan lopettamista yrittävä narkomaani on kuin koe-eläinkasvattamolta pelastettu koira. Tärisee pelosta kaikkialla turvallisen häkkinsä ulkopuolella. Mutta tämä sama koskee meitä kaikkia, meidän piilopaikkamme ovat hyväksyttyjä, meitä ei patisteta poistumaan. Ehkä koska me olemme piilossamme enemmän esillä. Tai kuka on me!!!
En mä saa enää edes selkeintä ajatusta esitettyä ymmärrettävästi. Tuntuu että voisi kirjoittaa vielä tämän tai tuon, mutta ei tästä ota enää eemelikään selvää.
