Hippeyteen usein viitataan termillä vastakulttuuri, mutta onko se sitä? Ja oliko hippeys koskaan oikeastaan kapinallista tai radikaalia?
Elämme nykyään radikaalimmassa kapitalismissa kuin koskaan aiemmin. Oletettavan ironista on se että nykyään kapitalistisen järjestyksen johtajina on juuri niitä ihmisiä jotka 60-luvulla olivat nuoria ja elivät kaikkein radikaaleimman "hippiajan". Monet yritysjohtajat ja huippupoliitikot lienevät marssineen 60-luvun opiskelijaradikaalien sekä hippien mielenosoituksissa. Eikä sovi unohtaa USA:n nykyisen ulkoministerin, John Kerryn, historiaa Vietnamin sotaa vastustaneessa liikkeessä. Nykyäänhän sama tyyppi uhkailee Syyria sotatoimilla ja hänen kaudellaan on USA syyllistynyt useisiin sotarikoksiin. Joku voisi ihmetellä että miten sukupolvi joka vannoi nuoruudessaan vasemmistolaisuuden nimeen (Suomessa Björn Wahlroos) ja vastusti sotaa sekä ympäristön tuhoamista, voi nykyään kannattaa radikaalia, väkivaltaista kapitalismia.
Vastaus tuohon on tietenkin se, että hippeys ei koskaan ollut radikaalia. Alkuperäinen hippiliike lienee ollut pääosin vain vanhempiensa porvarilliseen elämään kyllästyneiden, keskiluokkaisten perheiden lapsien pari vuotta kestänyt hedonistinen kapina. Ja kun nuo lapset tajusivat sitten ettei hedonismia voi jatkaa ilman rahaa, päättivät he keskittyä sen tekemiseen. Samalla he siirtyivät vasemmistolaisuudesta kapitalismiin. 1980-luvulla sitten äärikapitalistiset Ronald Reagan ja Margaret Thatcher toteuttivat vallankumouksensa, synnyttäen nykyisen uusliberaalin kapitalismin (jossa ei kyllä todellisuudessa ole mitään liberaalia).
Jos tuo on hippeyden historia ja tulos, niin voiko hippeys olla jatkossakaan mitään muuta? Onko hippeydessä ainesta maailman muuttamiseen?
Mikäli jonkinlainen hippeys voisi muuttaa maailmaa, niin tulisi sen olla jotain enemmän kuin vain kapitalistiseen elämäntapaan sovitettavissa olevaa new agea. Sen tulisi olla radikaalimpaa ja hakea suurempaa muutosta kuin vain luomuruuan saatavuuden helpottamista. Hippeyden tulisi todella vaatia jotakin, kuten kapitalistisen järjestyksen täydellistä poistamista ja siirtymistä omavaraistalouteen. Mutta tässä on taas se ongelma, että olisiko tuon seurauksena muuta kuin ekofasismi, mikä päättyisi natsismia vastaaviin olosuhteisiin? En tiedä, mutta jos hippiliike nykyään haluaa olla radikaali, tulee sen muuttaa paljon tapojaan. Toverit, hylätkää viherpipertely, sitokaa itsenne puihin ja kieltäytykää töistä!
