Samaan tapaan kuin Konnallla ja Aurakkalla, jutut kuulostavat hyvin tutuilta.

Ehkä on hyötyä, jos kerron miten asian ratkaisin:
Välillä henkinen spedeily ei ole tuntunut kiinnostavan yhtään, vaan on tullut sekoiltua ympäriinsä tehden sitä sun tätä. Jälkikäteen tarkasteltuna, se ei tunnu johtavan mihinkään. Siinä ei ole uutta tasoa, jonka jälkeen olisi jollakin tavalla tyytyväisempi tai onnellisempi kuin nyt. Tuntuu, että se polku ei vie pidemmälle.
Henkinen tallailu tuntuu johdattavan eteenpäin. Ainoa hankaluus siinä on ollut, että se ei aina kiinnosta, eikä sitä väkisin jaksa tehdä. Itselläni henkisen aiheen epäkiinnostavuus johtuu pitkälle siitä, että mieleni ajautuu pois henkisen kasvun ilmapiiristä. Sen sijaan, alan katsomaan hassuja tuupivideoita tai tekemään jotakin muuta. Innostun, ja hukun siihen olotilaan. Olen ymmärtänyt, että kuitenkin olen todella kiinnostunut myös henkisistä asioista, jos vain saan sopivia virikkeitä. Ja näitä virikkeitä saa sopivasta seurasta.
Niinpä tietoisesti, ehkä noin vuoden, olen rakentanut elämääni sellaiseksi, että joudun altistumaan henkisyydestä kiinnostuneille ihmisille ja asioille mitä enenevissä määrin. Näin en pääse koskaan liiaksi hukkumaan epäolennaiseen kuukausiksi, vaan vähintään nuo viikottaiset henkisyysmenot palauttavat ajatusmaailman, ainakin hetkeksi, olennaisen äärelle.
Nyt huomaan, että painopiste on muuttunut. Sen sijaan, että taistelisin sitä vastaan, että yritän pitää henkisyyden elämässäni, kiinnostuksenkohteeni on ennemminkin henkisissä jutuissa, kuin itseni viihdyttämisessä. Vaaka on kallistunut, ja nyt muut asiat tuntuvut vähemmän merkityksellisiltä.
Edelleen kaikenlaiset muut asiat myös kiinnostavat, mutta ne eivät kaappaa mukaansa samanlaisella intensiteetillä. Osittain myös siksi, että meditaation kautta omaa mieltään tuntuu paremmin hallitsevan impulssien edessä.
Ehkä suurin vaikeus itselläni on juuri ollut, miten suhtautua juurikin ihmissuhdekuvioihin, mistä Aurakaskin mainitsi. Mielestäni paras lähestymistapa tähän on, että tekee kun tekee valintoja, painaa mieleensä oman motivaation valinnan taustalla. Tämän jälkeen kun teon on tehnyt, tarkastelee jälkikäteen, tai siinä hetkessä, miltä tämän mukaan toimiminen tuntui.

Ideana on, että alkaa hahmottamaan, millaiset ovat omien tekojensa vaikutukset ja seuraukset omaan ajattelu- ja tunnemaailmaan.
Tätä tarkoitin sillä, että ehkä nämä kaksi maailmaa voi yhdistää. Edelleen voi vaikkapa suhteilla neppailla haluamansa mukaan, mutta yrittää samaan aikaan tehdä muistiinpanoja siitä, miten omat valinnat vaikuttavat onnellisuuteen, ja miltä ne vaikuttavat jälkikäteen. Millaisten motiivien perusteella tehdyt ratkaisut tuntuvat jälkikäteen typeriltä? Entä mitkä järkeviltä?
...ja tästä syystä itselläni on noussut aiemmassa viestissäni mainitsema harmistus.

Kun hieman paremmin ymmärtää, mikä on oleellista ja mikä ei, epäoleellisten asioiden tekeminen harmittaa enemmän. Mikä on mukava juttu!
