Tänään - 132

Pitäskö meän lyödä päät yhteen ja tehä jotai yhessä talvella kevättä ootellessa? Juoda toistemme luona kuppi kuumaa teetä, olla hipisti, tehä jotain hyvää ruokaa porukalla jne. Aika kuluis vähä nopeempaa, eikä tarttis pitkistyä himassa, ku vois lähtä kyläileen vaik ^_^

Tai sit vaan suosiolla kasata kaikki rahat ja lähteä vaikka Indonesiaan?

Nii no ei se mikään mahdoton idea ole, mutta se vaatis itsekuria että sais rahat kasaan. Intia on kiinnostanu mua hyvin pitkälti hyvin pitkään Että jos joskus jonnekki lähtisin niin sinne varmaan ekana.
Toisaalta sillä paikalla lopulta ole suurta merkitystä, kunhan on mukavaa ja lämmintä.
 (: Tiiä sit mitä täsä talvella tekee. :x

talvet ovat ihania, pääsee luistelemaan, voi pitää kaulaliinoja ja pipoja, tuntea pakkasen poskilla, katsella lumisadetta, hengittää höyryä... lämmintä vaan päälle niin homma luistaa kuin voideltu suksi  maat, säät ja vuodenajat ovat yhtä kaikki asennekysymyksiä, ne voi ottaa vastaan haasteina, mutta myös mahdollisuuksina 

Mulla on vaan se ongelma että tykkään pitkistä aurinkoisista päivistä ja pakkanen kirvelee kasvoja ja mun sormista menee nopeasti tunto... Totta kai se on asennekysymys, mutta joitakin realiteettejä on vaikea sivuuttaa.

Tulipa oltua monta tuntia veneilemässä, mukavaa puuhaa

Ruumini on vajavainen, rikkoinen ja joskus rujo, mutta se ei ole minä. Minä olen ikuinen, osa tätä kaikkeutta. Vaikka ruumis hajoaisi, minä pysyn paikallani. En koskaan katoa, voit aina minut tuntea tuulessa joka kaduilla puhaltaa. Olen elossa!

Onneksi olkoon, kuulosta todella upealta! Valokuvaus on varmaankin melkoisen haastavaa, mutta onnistuessaan kuvat kertovat paljon.

Tänään täällä, aamu alkoi vedellä ja oksentamisella, maha pesi ilmeisesti ihtensä, raskausajan ihanuuksia. Mulla oli heti kasilta ensineuvolakäynti, ja tää väsymys ja kaikki pahoinvointi kylläkin sai aikaan sen että oli tarkoitus puhua abortista, mutta se sitten jäi. Kuulin sikiön sydämen ja liikkeitä, tuli jännän avaruudellinen olo, se olento tosiaan majailee ja elää tuolla ihan omalla sykkeellä. Nyt olo on taas aika seis, mä en yhtään tiedä mitä tehdä, raskausviikkoja jo ainakin 15 ja muutaman päivän päälle, en voi tietää varmasti että onko laskut oikein, kamala huoli ja suru ja loputon hiljaisuus, kuin tämmöst kukaan jaksaa miettiä..päiväst toiseen ja viikosta toiseen...mut mul ei vain ole vastauksia.

Kävin tänään Kajaanissa Versokaupassa (paikallinen ekokauppa) sekä Prismassa vegeruokaostoksilla, sekä kirppiksellä, josta löysin ihanat vihreät retro-juomalasit, sekä katsomassa pesisottelun. Nyt juon olutta.