Tasapainoinen elämä
Jos ajatellaan että on negatiivinen, positiivinen ja neutraali olotila ja neutraali on tasapainoinen tila johon pyritään niin mielestäni me tiedostamatta kuitenkin pyritään positiivisuuteen. Itse olin käsittääkseni neutraalista paljon negatiivisemmalla puolella ja lähin hakemaan positiivisuutta elämääni. Pääsin neutraaliin tasapainoiseen tilaan, mutta hukkasin sen, sillä jatkoin positiivisuuden havittelemista ja nousin neutraalin tason positiivisemmalle puolelle enkä tiedostanut enään negatiivisuutta ja täten en enään ollut tasapainossa. Liika positiivisuuden hakeminen ei ole hyväksi sillä tämä käsitys toimii samoin kuin esim. riippuvuus huumausaineisiin; Haetaan hyvän olon tunnetta todella paljon ja totutaan siihen olotilaan että hyvää oloa on paljon ja se on nousujohdannaista, mutta sitten tulee todellisuus vastaan eikä saadakkaan enään niin suuria määriä euforiaa mihin ollaan totuttu ns. laskut. Tunnemme mielemme todella negatiiviseksi kun ei saada enään sitä euforiaa mihin ollaan totuttu ja sen myötä mieli laskee positiivisuudesta hurjasti neutraalin tason alapuolelle, sitten taas mietiskellään mitä on tehnyt väärin kun olotila on tämä ja lähetään hakemaan positiivisuutta ja täten ollaan riippuvaisia positiivisuudesta. Jos pääseekin takaisin neutraaliin tilaan ei ymmärrä olevansa tasapainossa vaikka elämä hymyilee ja on hyvä olla, silti pitää saada lisää. Neutraaliin tasoon pääsyä ei mielestäni tarvitse tunnistaa, vaan siihen pääsee ymmärtämällä että tässä maailmassa on hyvyyttä ja pahuutta molempia ja niitä on molempia yhtälailla. Kaikissa asioissa on hyvää ja pahaa, ihan kaikessa, siihen ei pysty vaikuttamaan ja kun sen tiedostaa, voi itse päättää kumman puolen asiasta haluaa nähdä, silti tiedostamalla ja hyväksymällä molempien olemassaolon.
Ajatuksia?
