Ulkoinen olemukseni on tainnut olla jo useamman vuoden yksi tämän pienen kylän ihmettelyn aiheista, varsinkin nuoren sukupolven keskuudessa, johon itse kuulun.
Lienen ikäisistäni täällä niitä ainuita, joiden ulkonäöstä kuvastuu aika hyvin ulkonäön toisarvoisena pito. Pukeutumiseni lienee ulkonäköni suhteen ainut asia johon voin sanoa näkeväni vaivaa joskus. Minussa on kuitenkin se pieni osa, joka saa nautintoa visuaalisista asioista. Värit ja tietynlaiset kuviot saavat silmäni huutamaan hallelujaata. Ne ovat myös asioita, jotka kiinnittävät toisten ihmisten huomion. Se on joko tai. Joko pukeudun niin, että ihmiset huomioivat homssuisuuteni tai pukeudun niin, että ihmiset huomioivat homssuisuuteni ja värikkyyteni.
Vaatteeni ilmestyvät huomaani monia eri reittejä pitkin. Jos itse hommaan, niin käytettynä kirpparilta. Uutena ostettuna ainoastaan silloin, jos joku on katsonut tehtäväkseen tällaista pukeutumisen suhteen harhatielle joutunutta avustaa, enkä minä viitsi hyvää vaatetta heittämään pois. Sitten osa vaatteistani ilmestyy vain jonkun kyllästyttyä tai kasvettua vaatteestaan eroon, ja koska minä olen tällainen "jos se on käyttökelpoista ja mukavantuntuinen, sitä voi käyttää" ihminen, niin ne vaatteet päätyvät monesti minulle.
Olen havainnut sen mielenkiintoisen ilmiön, minkä pukeutumiseni on aiheuttanut. Monesti kun tähän malliin pukeutuvat ihmiset saavat epämieluisan huomion kuulla pilkkaamisena heidän silmiensä edessä, minulla kaikki ikävät huomiot ja muut huomioidaan selkäni takana, eikä kukaan ole huomauttanut siitä minulle päin naamaa. Olettaisin, että tämä johtuu siitä, että minusta näkee niin selkeästi, että en välitä ulkonäköön liittyvistä kommenteista, jolloin se on katsottu turhaksi haukkua niistä asioista, ja kiinnitetään huomiota sitten sellaisiin asioihin, joihin reagoin enemmän.
