Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Itsetutkiskelua - 2

luna

  • Hippiäinen
  • *
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 41
Vs: Itsetutkiskelua
« Vastaus #15 : 28. Huhtikuuta 2012 klo 23:09 »
  • Tykkää (0)

  • ^ Hei, aarrematkailija.. Mul on ollu ihan sama juttu. Tosin toi ulkonäkö paineitte kasaamine tais olla enemmä sillon varhaismurrosiässä ku piti pukeutua mustii ja sotkea silmät kajaalilla :D että tässä kyseisessä menneisyyden tilanteessani ymmärrän äitini häpeän, tai miksi ikinä sitä voisi kutsua. Vaikka se kuullostaakin ikävältä, häpeä.. Tänäpäivänä äiti on kummallista kyllä jopa auttanut takuttamaan ja pyörittelemään takkujani ja innostunut kirpputoreilusta, vaikka äitini on hahmona edustaa enemmänkin "täydelliseen perheen naishahmoa". Toisaalta olen kyllä saanut kuulla häneltä siitä etten meikkaa tarpeeksi! :D Häh. aikamoista eikö? äiti kannustaa minua sotkemaan naamani maaleilla.. Jotenki, vähä kummallista, kurjaa ja jotain. "enkö oo tarpeeksi nätti näin?"
    Nuorempana sain kuulla monelta taholtani olevani outo. jopa omilta kavereiltani. Ja se oli vieläpä silloin kun tahtoin sulautua massaan! saada hyväksyntää. Se oli aika ikävää eikä niiden epämääräiset perustelut parantaneet asiaa mitenkään. Koin itseni tästä kaikesta hyvin erilaiseksi ja oudoksi, kun kaikki vielä korostivat sitä kohdallani. Melkin jokainen silloin kohtaamani henkilö.
    Nykyään pidän sitä piirrettä enemmänkin voimana. Uskallan enemmän. ja hei, onhan lähes kaikki suuret muusikot ja taiteilijatkin olleet outolintuja! (ja miellän itseni taiteilijaksi ja siksi "outous" antaa minulle ehkä jotain lisää? toivottavasti ei egoa!!) :D
    Kirjattu

    Ankkadaami

    • Vieras
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #16 : 29. Huhtikuuta 2012 klo 00:42 »

    Ymmärrän kyllä niitä vanhempia jotenkuten, jotka lapsilleen tällaisia vaatimuksia laittavat. Yksinkertaisesti syynä on se, että he eivät halua lapsen vetävän vääränlaista huomiota itseensä. Ikävän kuuloiselta tuo kuulostaa, mutta massaan sopeutumalla välttää paremmin kiusaamista, onhan monia esimerkkejä siitä, kuinka joukosta eroaminen tarkoittaa monesti myös ihmisten paheksuntaa. Helpompaa siis opettaa lapsi massaa seuraamaan, kuin opettaa kestämään se kaikki mahdollinen negatiivisuus ja syrjintä, jota ympäristössä joutuu ehkä kohtaamaan erilaisuuden vuoksi. Eihän se mikään varma tapa ole estää kiusaamista, eikä kaikki joukosta erottuvat tuota joudu kokemaan, mutta yleistäen kyllä. Hyväthän ne tarkoitusperät siis monilla vanhemmilla on, jotka tuota tekevät, vaikka onhan se tavallaan myös "väärin".

    Itse kuulun siihen harvaan porukkaan, ainakin itse tunnen vähän tämänkaltaisia, jossa vanhemmat eivät ole yrittäneet niin paljon opettaa lasta välttämään vääränlaisten katseiden keräämistä, vaan enemmänkin sitä, että jos sitä kohtaa, niin miten sen kestää. Tämän takia olen myös hoksannut niinä harvoina kertoina, kun olin lähdössä ihan hirveän nuhjuisissa vaatteissa kouluun, miksi vanhempani ärähtivät siitä kunnolla. He eivät halunneet, että antaisin koulussa ihmisille syytä nauraa tai ivata olemustani. Tiedän, että olen sellainen lapsi vanhemmilleni, että he saavat pelätä monesti sitä, että olenko joutunut kiusatuksi. Koulukiusatun perikuva, kuten joskus vitsillä sanottiin. Tiedän myös sen, että he eivät halua minun muuttavan itseäni muiden takia, jonka takia minut ollaan opetettu omasta mielestäni aika vahvaksi luonteeltani. Osa tulee luonnostaan, härkäpäinen ihminen kun olen, mutta epäilen suuresti, että kulkisinko näin itsevarmana ilman vanhempieni sanoja ja opetuksia.

     Mielestäni siis monet vanhemmat velvoittavat lapsiaan tuollaiseen siistiin ja massaan sopeutuvaan pukeutumiseen ja muuhuun ihan vain siksi, että haluavat lapsensa mahdollisesti turhalta kärsimykseltä säästää. Ei ehkä paras keino, mutta se on ihmiskohtainen kysymys, että mikä katsotaan parhaaksi tavaksi tuollaisessa. Onhan myös vanhempia, jotka vaativat joistain muistakin syystä noita asioita, mutta ihmisen käyttäytymiseen liittyvät asiat eivät mene minkään tarkan säännön mukaan kaikilla.
     
    luna, minäkin olen joutunut tuon kohteeksi, että melkein kaikki kohtaamani ihmiset ovat kutsuneet erilaiseksi tai oudoksi. Mutta mielestäni on niin, ettei voi olla outo, jos on kuitenkin kuten kaikki muutkin ilmaa hengittävä ihmisolento. Ns. oudot ihmiset yleensä vain tuovat itseään esille vähän normista poikkeavammalla tavalla, oli se sitten pukeutuminen, keskustelun aiheet jne. Loppupeleissä ovat yhtä normaaleja kuin muut. Itkevät, nauravat ja juttelevat, mutta vain vähän erilaisimmista asioista.
    Kirjattu

    luna

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 41
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #17 : 29. Huhtikuuta 2012 klo 12:45 »
  • Tykkää (0)

  • ^ niin totta! Oliskohan se ollu Tolle joka kirjotti että me kaikki ihmiset kävelemme täällä kerran, me tulemme tänne kerran ja lähdemme kerran, maatuen maahan. Mikä voisi meitä enää enempää yhdistää? Monet ihmiset vetää hirveitä luokituksia ihmisten välille, enkä pysty rehellisesti oikein ymmärätämään mikä tämän takana on? Ego, oman paikan haku maailmassa, huono itsetunto? Mikä ihmiset saa ylipäätä ajattelemaan että olisimme jotenkin eri arvoisia? I don't get it. Don't make any sense
    Kirjattu

    kodin_hengetaer

    • Vieras
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #18 : 29. Huhtikuuta 2012 klo 15:31 »

    Ns. oudot ihmiset yleensä vain tuovat itseään esille vähän normista poikkeavammalla tavalla, oli se sitten pukeutuminen, keskustelun aiheet jne. Loppupeleissä ovat yhtä normaaleja kuin muut. Itkevät, nauravat ja juttelevat, mutta vain vähän erilaisimmista asioista.
    Musta tuntuu että koen tän usein niin päin, ettei kaikki välttämättä kykene näkemään tai jaksa ymmärtää syitä sulautua laumaan, kun kerta se ei ole tarpeellista. Suomessa saat olla niin kummallinen kuin haluat jos sen verta jaksat keskittyä että sossusta rahaa saat. Eipä sitä lauman hyväksyntää enää ihmiseläin sen enempää tarvi, kunhan elossa pysyminen ja suojaisa oleskelupaikka hoituu.

    Mulla on usein sellanen fiilis, että oon jotenki vaan ajautunut sellaseen tilanteeseen, etten sulaudu joukkoon koska en yritä yhtä paljon kuin ne muut. Ei niin päin, että toisin itseäni jotenki kummallisesti esille tai mitään, vaan että muut näkee enemmän vaivaa piilotellakseen omituisuuksiaan ja kummallisuuksiaan. Toisaalta ihmisethän tekee tota myös alitajuisesti, ei kai kaikki koe välttämättä ikinä yrittävänsä sulautua tai olla sulautumatta massaan.
    Kirjattu

    Aarrematkailija

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 139
    • Maailma on kaunis
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #19 : 03. Toukokuuta 2012 klo 19:08 »
  • Tykkää (0)

  • Oletteko koskaan huomioineet, että miten erilaista palvelua saatte jos asioitte siististipukeutuneena "normaalin" näköisenä ihmisenä, kuin että kulkisitte hipihtävissä vaatteissa ?

    Järkytyin siitä, kun menin junaan pitkästä aikaa ja konnari oli aivan kamalan törkeä minua kohtaan. Ei se uskonut että minulla oli oma opiskelijakorttini, ei se uskonut että olin ostanut lipun. Luulen että konduktööri piti minua jotenkin epämääräisenä, kun oli takut päässä, löysät kangashousut ja letkeä paita ylläni. Palvelu olisi voinut olla aivan toista jos pukeutuisin normeihin sulautuen.. luulisin.. tai voi olla että sillä ihmisellä oli vaan joku käpy p**seessään. Anteeksi nyt vain.

    Kirjattu

    tuulitukka

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 158
      • Burning in Water Drowning in Flame
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #20 : 03. Toukokuuta 2012 klo 19:12 »
  • Tykkää (0)

  • Mielestäni siis monet vanhemmat velvoittavat lapsiaan tuollaiseen siistiin ja massaan sopeutuvaan pukeutumiseen ja muuhuun ihan vain siksi, että haluavat lapsensa mahdollisesti turhalta kärsimykseltä säästää.
    Omalla kohdallani vanhempani antoivat minun kyllä tehdä kaikenmaailman mokat pukeutumisen kanssa. Vaikkakin kyllä sitten koulukuviin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin laitettiin siistit, persoonattomat ja ahdistavat vaatteet. Itse en esimerkiksi lapsena suostunut käyttämään lainkaan farkkuja, koin ne epämukavina, hankalina ja jäykkinä. Enkä ole niitä äitini pettymykseksi oppinut vieläkään käyttämään. Mutta suoraan sanottua monia lapsuuden ja nuoruuden asujani miettiessä mielessä käy, että mikseivät vanhempani sanoneet mitään. Mutta ehkäpä heidän kantansa oli antaa kokemuksen opettaa.
    Muuten tuosta vanhempien pyrkimyksestä säästää lapsensa kärsimykseltä ja myöhemmältä harmilta, äitini taisi toteuttaa samaa kertomalla usein ala-aste ikäiselle itselleni, että minun pitää varoa painoni kanssa, laihduttaa tms. Olen myöhemmin ymmärtänyt, että hän oli itse tyytymätön omaan ylipainoonsa ja halusi säästää minut samalta. Mutta samanlainen painostus johti kohdallani lähinnä vuosien ongelmiin oman kehon ja itsetunnon kanssa.
    Ymmärrän siis periaatteen, että lapsi halutaan pitää turvassa ja onnellisena, mutta millä kustannuksella se on oikeutettua tehdä?
    Pitääkö se jälkikasvu tunkea muottiin, johon se ei mahdu? ???


    Nuorempana sain kuulla monelta taholtani olevani outo. jopa omilta kavereiltani. Ja se oli vieläpä silloin kun tahtoin sulautua massaan! saada hyväksyntää. Se oli aika ikävää eikä niiden epämääräiset perustelut parantaneet asiaa mitenkään. Koin itseni tästä kaikesta hyvin erilaiseksi ja oudoksi, kun kaikki vielä korostivat sitä kohdallani. Melkin jokainen silloin kohtaamani henkilö.
    Nykyään pidän sitä piirrettä enemmänkin voimana.

    Itse olen oppinut pitämään määritelmästä outo, se antaa vapautta.  ;) Omasta mielestänihän ihmisten vertaaminen normiin on vain rajoittavaa ja epämukavaa, mutta koska se nyt vain on käytäntö, niin olen ihan mieluusti outo jos siltä tuntuu. Toisaalta omistan tällä hetkellä ystäväpiirin, joka saattaa kyseenalaistaa ryhmän jäsenten ulkonäön tai käytöksen, keskustella siitä aidon kiinnostuneesti ja hyväksyä sen joka tapauksessa. Ja tämä ystäväpiiri on kasvattanut minua valtavasti, sillä muiden kyseenalaistamana sitä tulee itsekkin mietittyä omaa persoonaansa ja syitä käyttäytymisensä takana. Eräällä tavalla varmasti etsin vielä persoonaani, mutta olen ihan tyytyväinen sen vielä muuttuessa mielialojen ja kausien mukaan.
    Eikä mielestäni kenenkään tarvitse koskaan olla ihmisenä valmis, vaan aina saa ja pitääkin kehittyä ja oppia.

    Oletteko koskaan huomioineet, että miten erilaista palvelua saatte jos asioitte siististipukeutuneena "normaalin" näköisenä ihmisenä, kuin että kulkisitte hipihtävissä vaatteissa ?

    Olen itse huomannut tämän lähinnä kaupoissa, joissa siistissä ns. babyloniin sopivassa vaatetuksessa saa yleensä parempaa palvelua.
    Kirjattu
    “Normality is a paved road: It’s comfortable to walk, but no flowers grow on it.”

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #21 : 03. Toukokuuta 2012 klo 19:17 »

    Oletteko koskaan huomioineet, että miten erilaista palvelua saatte jos asioitte siististipukeutuneena "normaalin" näköisenä ihmisenä, kuin että kulkisitte hipihtävissä vaatteissa ?

    En. :) Itse tosin olen vain verraten pitkähiuksinen, en muuta sen paheksuttavampaa. Mutta päälläni on kyllä aina ihan samankaltaista, tilanteesta riippumatta. Usein hymyilen asiakaspalvelutyöntekijöille ja saatan sanoa jotain kevyttä kivaa. Jotkut reagoivat samalla mitalla ja ovat hirmuisen mukavia. Toiset jäävät lähinnä tuijottamaan ihmeissään. ;)
    Kirjattu

    Ketoneilikka

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 351
    • Dianthus deltoides
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #22 : 04. Toukokuuta 2012 klo 09:38 »
  • Tykkää (0)

  • Kyllä vaatetuksella saapi aikalail erilaista huomiota. Mulla on olemassa vaatekaapissa muutama "pue tästä varteenotettavan businesnaisen outfit" -jakkupuku, niitä kertoja varten kun täytyy koettaa olla jotenkin tosi varteenotettava ja myyvä (usch). Niissä vaatteissa, naama siististi ehostettuna ja saapikkaat kiilotettuina ku pyörähtää jossain stockmannin tiskillä ni jopas on sujuvaa ja innokasta palvelua  :o

    Tosin mä en oo huomannu, et hipahtavana tms palvelu ois erityisen huonoa, enemmänkin  koen et aina kun olen muistanut katsoa peiliin (oli tyyli mikä tahansa :)) palvelu on ollut ainakin asiallista. Ne muutamat kerrat kun olen erehtynyt pääkaupunkiseudun myymälöihin "terve, tulinkin suoraan kasvimaalta" -kamppeissa, saappaat jalassa ja virttyyneessä t-paidassa meikittömänä ja yleisestikin nukkavieruna... Silloin se palvelu on kyllä olllut aika hidasta ja tahmeaa  ;D ;D ;D.

    Lapsetkin ovat kyl oppineet, että stadiin puetaan siistimmät vaatteet ja käytöskin tarvii olla ihan toista kun kotipelloilla hilluessa.
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #23 : 09. Heinäkuuta 2012 klo 20:21 »

    Lainasin viime viikolla kirjastosta Erlend Loen romaanin Volvon kuorma-autot, jonka olen lukenut kahdesti aiemmin. En lainannut sitä itseäni, vaan rakastani varten, kun hän halusi lukea kirjan eikä ollut löytänyt sitä Vaasan kaupunginkirjastosta. Kun rakkaani oli lukenut kirjan, päätin lukea sen itsekin taas uudelleen.

    Viime viikon puolimaissa sain voimakkaan impulssin, että olen ollut aivan liian pitkään fiksu. Elämäni tarvitsee heittäytymistä, ajattelemattomuutta, irrationaalisuutta, silkkoja ylilyöntejä ja typeryyksiäkin – ainakin inspiraation tähden, ellei muuten (perustelujen vaatiminen joka asiaan on muuten välillä ihan syvältä). Samoja asioita tarvitsee myös maailman parantaminen ja muuttaminen. Ne ihmiset, jotka muuten olisivat valmiita heittäytymään maailman parantamiseen, ovat liian usein aivan liian fiksuja tehdäkseen niin.

    Sitten luin sen Loen kirjan. En muistanutkaan, että siinäkin ollaan ihan kyllästyneitä fiksuna olemiseen. Onpas niin mukava "sattuma" (huom. en usko sattumiin, en ole koskaan uskonut – edes fiksuimmillani), että näen tässä nyt jonkin kutsumuksen. En usko, että minusta täysin epäfiksua tulee, mutta saatan silti olla nyt hieman aiempaa vähemmän fiksu, ja aloitan sen omahyväisesti ilmoittamalla teidän rakkaiden hippitovereitteni elävän minun silmääni keskimäärin aivan liian fiksusti.

    (Älkääkä jumalauta nyt vastatko, että hyvä hyvä, aina silloin tällöin on hyvä osata päästää irti paineista ja blaa blaa. Ei tämä ole nyt sellaista fiksua irti päästämistä, joka on silloin tällöin hyvä tehdä, vaan voimassa tästä alkaen toistaiseksi ilman aikomusta palata tätä fiksumpien kirjoihin. Ja kaikilta fiksuilta kanteilta katsoen arveluttavaa ja epäilyttävää. Vaarallista.)
    Kirjattu

    fårad

    • Vieras
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #24 : 08. Toukokuuta 2017 klo 20:08 »

     Kurren innoittamana itselläkin oli tänään pieni hetki itseni kesken. Pälkähti ajatus, että tässä sielussa ja maailmassa ja elämässä minä elän ja minä olen aika pieni kaikkea katselemassa.
    Kirjattu

    Auringon

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 474
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #25 : 09. Toukokuuta 2017 klo 01:25 »
  • Tykkää (0)

  • Olen tutkiskellut itseäni :) joo sitähän me ihmiset tehdään..... joo noh siis olen siis tutkiskellut myös toisiä ja huomannut tavallaan sellasen jutun että vahetessa ihminen menee vähän "turtaksi" ja voi tavallaan systemaattisesti tehdä "mitä vaan". Ehkä se teilläkin / joillakin on sitä tulevaa hällä väliä. Sellaset joo skarpit asiaihmiset saattaa omata ihan sairaan todellisuuden jossa suunnilleen tehdään liukuhihnarutiinilla jotakin ihan sairasta. Osittain siksi auon päätäni jotta voin paremmin seurata sitä ulosantia siinä valossa miten voin seurata sitä miten toimin.

    Yhden tohtorin kanssa juteltuani hän paino silloin hyvin alas: ei ole rehellistä ihmistä - jos kysyt joltakin oletko rehellinen ja saat vastaukseksi "kyllä" niin siinä tuli ensimmäinen vale ... oikea vastaus menee vähän tähän tyyliin: riippuu missä asiassa. Ei ole ihmistä joka ei olisi "väkivaltainen" tai tekisi "oikein" ... miksi siis v...tussa yrittää mitään toisille kun itsensä kanssa on tarpeeksi tekemistä häh? ihan sama mitä sanoo, kunhan pitää sovitusta kiinni(et muuten pysty pysymään sovitussa). Sopia ei kannata, mutta on hyvä ymmärtää että paljon sovittua menee tietenkin pieleen.

    Minusta rehellinen ihminen tekee niin ettei hän kuollessaan jätä mitään vastuuta kenellekkään ja tästä syystä minun pitää alkaa hävittämään sitä mitä minulla on / järjestämään niin että se jää ilman vastuuta jonnekkin eikö? Kaikella omistamallani pitäisi olla myös toinenkin omistaja eikö? .. siis sellainen omistaja joka oikeasti omistaa myös tahdon ja tietoisuuden olla jonkin omistaja. Mielestäni sitä pitäisi opettaa ihmisille, etteivät he lukitse oviaan tai arvostaisi omaisuuttaan siten ettei joku tietäisi sen olevan olemassa silloin kun sinä et ole. Surullista olen epäonnistunut ja vaikeuksissa koska ketään ei ole kiinnostunut minusta vaikka minulla olisi puolimiljoonaa paitsi kun minun rikkomismielessä pääasiassa. Olen huomannut jos annan kaikiille vähän niin kovin usein toiset eivät anna ja meillä on tässä lähellä täällä sellainen riistäväkansallispsykoosi päällä joka tavallaan käy raadolle , jos syötät kädestä se alkaa syömään kättä vaikka tarvetta ei olisi... Miksi emme voi olla ystäviä en ymmärää. Sain hienon opetuksen isoisältä aikoinaan kun söin hänen ravintolassa, sain tuoda kaverit mukana ja kaikki sai syödä samaa parasta mitä halusimme ja sen lisäksi isoisä ihan omaaloitteisesti saattoi tulla pyytämään menkää linnanmäelle tässä jokaiselle kolmekymppiä jne jne - se sai riidattoman päivän ystävyksille mutta minä en tajunnut sitä että maailma voisi olla toisenlainen kaikki viedään. Joku linkkasi herättävän videon heitä avaimet kaikki omistamasi pois nyt tällä hetkellä niin olet ihminen (en nyt muista meniklö se just näin ) - minä asuin skidinä kadulla ja ennen sitä kun jätin koulu kirjan kotiin ja opettaja pakotti hakemaan niin en uskaltanut, hakkasin abloy kotiavaimen kivellä katki ja näytin opettajalle "se poikkesi lukossa kun käänsin sitä" ?? taisi olla "helvetin tyhmä" opettaja kun ei kyseenalaistanut sitä mutta tiesin että kadulla on parempi jonne menin en kouluun.

    Tiedän että tämä elämä tulee olemaan vaikeaa, vielä vaikeampaa kun nyt. Miksi en kuole koska en kuulu tänne? Luulin lapsena että minusta tulee kala isona koska en halunnut tulle ihmiseksi. Miksi ei ole hyväksyttävää että haluan olla jotakin muuta kuin olen jos en halua olla transseksuaali tms ... miksi en saisi esim vaihtaa aivoissa koeniallista toimintaa koska haluan olla kala niin haluaisin löytää aivoihini kalamaisia aisteja ja tahtoisin että joku siinä minua auttaa ... miksi kaikki ei ole vapaata ja luulen että juuri siksi halusin olla kala koska se oli minusta niin vapaata vain petoja välttämällä elää jen jen ... mitä tutkittavaa ihmisessä on ? en ymmärrä mitä tutkittavaa jossakin ihmisessä on kun mikä tahansa muu melkein maailmankaikkeudessa on enemmän osa sitä kaikkeutta?
    Kirjattu

    fårad

    • Vieras
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #26 : 09. Toukokuuta 2017 klo 18:29 »

    Joskus tässä keväällä tuli fb-syöttees semmonen mietelausumus vastaan, jonka ajatuksena oli, että me ei olla oppimassa täällä samoja asioita. Ai hitsi että yritin etsiä sitä kuvaa, siin oli joku karhu ja lapsi taijjotain ja englanniksi se ajatus,, en löytänyt enää että oisin voinut vielä tallettaa sen johonkin. Jotenkin se ajatus auttoi mua, että hei, muiden elämät ja valinnat ei ole mun juttu, eri asiat tarkoittavat erilaista eri ihmisille.. että se on ihan totta että meillä on omat polkumme, omat lähtökohtamme. Polut risteää ja joskus menee samaakin uomaa pitkin, mutta voivat sitten erota ja solmuilla ja soljuilla kuinka vain. Noh, se tuli tästä vaan mieleen, kuinka sitä toisinaan helpommin näkee muiden jutut kuin omiaan..mutta ehkä siinä näkeekin just sitä omaa juttuaan toisen kautta ja se on enemmän oma sisäinen juttu kuin aatteliskaan. tai sitten ei, en mä tiedä...voi jestas alkoi soimaan Bon Jovin It's my life päässä  :-[ ;D
    Kirjattu

    fårad

    • Vieras
    Vs: Itsetutkiskelua
    « Vastaus #27 : 09. Toukokuuta 2017 klo 20:43 »

    Ei tää varmaankaan ole sama, mutta jotain tämmöstä ajatusta oli mukana,

    Kirjattu