Kynnys on aina. Tietenkin on kaikenlaista uskonnollista ja mukaeettistä skeidaa, joka estää olemasta vapaa ja toteuttamaan itseään tai edes tyydyttämään tarpeitaan. Huomaan itsessäni esteellisyyttä ja sentimentaalisuutta, kun tarkastelen edes vähän toimintaani pidemmällä aikavälillä. Silti se toiminnan tarkastelu tuntuu jotenkin eettisimmältä, kuitenkin vähän niinkuin olisi luonnonpakana ja pitäisi uskoa järjen ja sivistyksen valoon yhtäkkiä.
Luulen, että ihminen voi saavuttaa niin kamalinta pahaa elämässä kuin uskaliainta hyvää helposti. Tarvitsee vain huijata tavallaan itseään. Optiset illuusiot, psykologia. Olen lukenut, miten yksinkertaisesti ainakin 99% ihmisistä saadaan lankeamaan ilkeyteen. Tarvitaan auktoriteetti, johon on helppo uskoa ja asteittainen lähestyminen tekoihin, joita ei normaalisti ajattelisi pystyvänsä tekemään. Jotenkin näin pystyy hyvinkin feidaamaan oman arvomaailmansakin, jonka piti olla syvimmästä päästä. Melkein pelottaa ajatella. Olen kuitenkin kokenut jo lyhyen elämäni aikana tarpeeksi vieraita "moodeja".
Toinen rankka totuus on, että jos on jumiutunut johonkin tiettyyn arvomaailmaan tai katsomukseen tai sääntöihin, ei välttämättä pääse toteuttamaan taloudellista, sosiaalista, psyykkistä tai fyysistä itseään. Lauriina on oikeassa, että sen asian pitäisi tuntua itselle oikealta, jotta siinä pääsee oikeasti edistymään ilman masokistiasennetta, ainakin sen ensimmäiset intensiiviset 2-5 vuotta, jonka aikana oppii asian syvällisesti. Palkinto on hyvin kaukana ennen sitä, ja jos miettii vaikka ihmissuhteita niin voi todeta, että monelle avo tai avioliitto 6 kk jälkeenkin tapaamisesta ja ihastumisesta jopa rakastumisesta tuntuu liian pitkältä ajalta.
Tosiaan en tahdo yrittää edes musertaa toivoa keneltäkään vaikka sävyni on jyrkän inhorealistinenkin... Pointti on kuitenkin, että jotta pääsee irti onnettomana olemisesta, tulisi saada luotettavan tuntuiselta auktoriteetilta tönäisy, jonka jälkeen pääsee irti ainakin jaksollisesti omista rajoittuneisuuden tunteistaan.
Kun on saanut tönäisyn, jonka voi masokistisen päämäärätietoisesti myös tehdä itselleen, kun tietää mitä tekee, voi päästä tilanteeseen, jossa voi valita. Valitseminen on epämukavaa, kun on enemmän kuin kourallinen vaihtoehtoja kerrallaan. Valintojen suunnitelmallinen jonouttaminen olisi siis mukavampaa, muttei kovin realistista. Jotta valitseminen olisi tuottoisaa elämän kannalta, tulisi pystyä luomaan jatkuva virta vaihtoehtoja. Puhun nyt suuresta määrästä vaihtoehtoja, en kymmenistä vaan sadasta eteenpäin.
Esimerkiksi, jos et usko, että ihmisen tulisi tehdä kovasti töitä sen ihmissuhteen eteen, jonka löytää sattumalta tai lue: ensimmäisenä, jos et usko tähän ja uskot siihen, että löydät oikein hyvän ilman, että kyseenalaistat ns. kunniallisuutesi, keskinkertaisuutesi ja hyvän arviokykysi, et todennäköisesti löydä oikein hyvää kumppania tai ihmissuhdetta. Jos käy onni, saatat löytää näin hyvän ystävän tai hyvän kaverin tai hyvän puolison, mutta vain hyvällä onnella.
Uskon itse, että ihmiset ovat hyvin erilaisia ja eri elämäntilanteissa ja eri aallonpituuksilla ja eri arvomaailmoilla ja eri perheillä ja eri sosiaalisilla piireillä ja ympäristöillä ja harrastuksilla ja taidoilla. Jo näin lyhyellä erittelyllä voi saada kuvan siitä, miten suuri joukko tekijöitä vaikuttaa sen täydellisen kumppanin löytymiseen miljoonasta ihmisestä Euroopassa tai länsimaissa. Jos ei ole yhtään rasisti tai katso että iällä on merkitystä kumppaninvalinnassa niin voi hakea ehkä 3 miljardista ihmisestä sitä täydellisten kumppaneiden valintakourallista. Tällöin pitäisi elämässä aamusta iltaan pelkästään kävellä ihmisten ohi kadulla ja haistaa oikea kumppani väkijoukoista, koska silmät eivät ole tarpeeksi hyvät tällaiseen.
Joka tapauksessa, on tärkeää että jokin tasapaino tila haistamisen ja maistamisen ja ajattelemisen ja näkemisen välillä syntyy elämän tärkeimmissä valinta-asioissa. Itse en ole saanut potkua pyllylle, koska uskon taloudellisiin ja psykologisiin esteisiin.
Asiani tiivistettynä. Elämän tärkeissä asisoissa, esimerkiksi erittäin hyvän parisuhteen löytämisessä, jossa kummankaan ei tarvitse pettää toista tai itseään, täytyy olla paljon vaihtoehtoja, joista voi tiedolla uskon sijaan valita sen itselle sopivimman.
Jos on jumissa omissa pinttymisen tunteissaan tai huonon auktoriteetin alla, joka ei tarjoa AAA -tyyppistä askel askeleelta vieroitusohjelmaa ja auktoriteettituntua, joka työntää psyyken uusille urille,
Minusta tuntuu, että petän itseäni usein.
