Oivalluksia - 5

Hyvä itsetunto on lähinnä lapsuuden ja nuoruuden kokemusten summa. Jos olet saanut rakkautta ja sinua on kannustettu ratkaisevissa kehitysvaiheissa. Omilla saavutuksilla ei niinkään ole merkitystä itsetunnon rakentumisessa.

Mun suurin "oivallus" liittyy kai siihen, että maailma on sellainen millaisena sen näkee.

Muutama oivallus lisää, vaikka eivät omia keksintöjä olekaan:

1. When in doubt, just take the next small step.
2. Life is too short to waste time hating anyone.
3. Don't take yourself so seriously. No one else does.
4. Pay off your credit cards every month.
5. You don't have to win every argument. Agree to disagree.
6. Cry with someone. It's more healing than crying alone.
7. Save for retirement, starting with your first paycheck.
8. When it comes to chocolate, resistance is futile.
9. Make peace with your past so it won't screw up the present.
10. It's OK to let your children see you cry.
11. Don't compare your life to others'. You have no idea what their journey is all about.
12.If a relationship has to be a secret, you shouldn't be in it.
13. Life is too short for long pity parties. Get busy living, or get busy dying.
14. You can get through anything if you stay put in today.
15. A writer writes. If you want to be a writer, write.
16. It's never too late to have a happy childhood. But the second one is up to you and no one else.
17. When it comes to going after what you love in life, don't take no for an answer.
18. Burn the candles; use the nice sheets; wear the fancy lingerie. Don't save it for a special occasion. Today is special.
19. Overprepare, then go with the flow.
20. Be eccentric now. Don't wait for old age to wear purple.
21. The most important sex organ is the brain.
22. No one is in charge of your happiness except you.
23. Frame every so-called disaster with these words: "In five years, will this matter?"
24. Forgive everyone everything.
25. What other people think of you is none of your business.
26. Time heals almost everything. Give time time.
27. However good or bad a situation is, it will change.
28. Your job won't take care of you when you are sick. Your friends will. Stay in touch.
29. Believe in miracles.
30. Whatever doesn't kill you really does make you stronger.
31. Growing old beats the alternative — dying young.
32. Your children get only one childhood. Make it memorable.
33. Get outside every day. Miracles are waiting everywhere.
34. If we all threw our problems in a pile and saw everyone else's, we'd grab ours back.
35. Don't audit life. Show up and make the most of it now.
36. Get rid of anything that isn't useful, beautiful or joyful.
37. All that truly matters in the end is that you loved.
38. Envy is a waste of time. You already have all you need.
39. The best is yet to come.
40. No matter how you feel, get up, dress up, and show up.
41. Take a deep breath. It calms the mind.
42. If you don't ask, you don't get.
43.Yield.
44. Life isn't tied with a bow, but it's still a gift.

http://www.popsugar.com/smart-living/45-Life-Lessons-Written-90-Year-Old-Woman-34209890

Oon oivaltanut sen että kuinka vaikeaa asioita on oikeasti sisäistää ja ymmärtää. Itsekin puhelen paljon kaikkea maailmasta, totuuksista ja muusta, mutta en itse silti pysty elämään samannäköistä elämää. Olen edelleenkin opittujen mallien ja normien vanki enkä osaa paeta siitä häkistä jonka ne asiat ympärille luo. Tavoittelen yhä asioita joita mut on opetettu haluamaan. Ja olen onneton sen kaiken vuoksi koska elämä ei vain ole aitoa, vaan pelkkää samaa feikkiä Matrixia.

Tiedän että "truth is out there", mutta vain teoreettisella tasolla. Jokapäiväinen elämä on kuitenkin sitä samaa oravanpyörää ja "Babylonia" mitä suurimmalla osalla muitakin.

Ja oon ymmärtänyt sen että teot todella ratkaisee ja kertoo mitä ihminen on. Jos vain ajattelee jotain, mutta toimii toisin, on silloin vaan epärehellinen. Oon oivaltanut että mun vaan pitää myöntää itselleni se, että olen ihan samalla linjalla kuin suurin osa muistakin ikäisistäni. Olen yhtä kaukana vapaudesta. Ja mun pitää sen takia tehdä eikä vaan lukea jotain kirjoja ja katsoa dokkareita. Oon jo tehnyt sitä tarpeeksi, eikä se ole auttanut mua pääsemään vapaaksi.

Alkaa tuntua siltä että tarvitsen jotain vähän astetta kovempaa potkua perseelle. En tiedä tarkalleen mitä, mutta jotain mikä herättäisi kunnolla ja once and for all. Ehkä tarvitsen jonkin maailmanympärysmatkan tai tajunnanräjäyttävän tripin Saapa nähdä mitä keksin. Koska jotain mun on pakko keksiä, muuten alan vaan vanheta ja kuolla hitaasti. Ja it's better to burn out than fade away... En halua kasvaa samanlaiseksi kuin mun vanhempani. Se ei ole oikea tie mulle, sen verran tiedän.

Siinä vaiheessa, kun on niin sairas ja voimaton, mutta vielä jonkin verran kykenee liikkumaan vapaasti, mielummin väistää ihmisiä. Puolustuskyky on kyseenalainen ja aggressiokynnys madaltunut. Tulee huutaneeksi ja kiukutelleeksi ihan tahattomasti pikkujutuista, koska ei vain jaksa ei.
Tänään on ollut tuntikaupalla

Itse olen tajunnut sen, että ihmisen oma mieli voi olla suurin vankila, sen pauloista vapautuminen voi olla vaikeaa.

Itselläni on ollut paljon fyysisiä vaikeuksia elämässä ja eittämättä sen on vaikuttanut mieleeni. Silti välillä mietin, että miksi tunnen syyllisyyttä tai jopa häpeää aivan turhista jutuista. Esim. usein tunnen syyllistäväni itseäni siitä, että saatan tuntea olevani liian egoistinen ja ajattelen etujani ja mukavuuttani pitkälle. Vaikka kuitenkin ajattelen toisia ihmisiä kuten perhettäni todella paljon ja myös tämän maailman tilaa. Välillä koen surua sitä kohtaan. Yritän toteuttaa itseäni omalla tavalla enkä halua enää aiheuttaa itselleni lisää kärsimystä vaan myös antaa itselleni hemmottelua. Omat asiat eivät suinkaan ole aina kovinkaan hyvin vaan joskus on uskomattoman matalana mieli, mutta silti tiedostan sen, että joillakin on asiat vielä pahemmin. Siksi sitä myös osaakin olla kiitollinen, minulla on paljon hyvää elämässäni.

Joskus vaan mietin, että miten pääsisin eroon noista tunnelukoista ja mielen oikuista, jotta osaisin hyväksyä itseni paremmin enkä työntäisi maailmaa pois luotani. Kaikki se varmasti kumpuaa aiemmista kivuliaista kokemuksista vaikka tiedänkin paljon intellektuallisesti itsensä hyväksymisestä ja irti päästämisestä. On se mieli ihmeellinen peijakas, itse en muuta oikein tiedä kuin meditaation. Ei sitäkään aina suinkaan jaksa, mutta kovasti se auttaa kaikenlaisiin ahdistuksiin ja pelkoihin. Huomaan kuitenkin usein mielelläni ajattelvan, että "olisipa asiat paremmin", maailmankin asiat voisivat olla niin paljon paremmin, melkoinen paradoksi. Eli lyhyestä virsi kaunis, ei pitäisi olla niin ankara itseään kohtaan.

Kurre, myös minä tunnun takertuvan johonkin... asuntoon, esineisiin tms..  Välillä olenkin miettinyt, että luopuisin heti kaikista rakkaista esineistä, sillei kaikesta, niin loppuisi se murehtiminen. Mutta ehkä näitä asioita on turha pohtia, kun niistä luopuminen ei ole ajankohtainen... Kun sitten lähtee, onkin suunta johonkin uuteen, eikä jostakin (vanhasta) pois. Sitten kun lähdön hetki on, saattaa kuitenkin olla innoissaan menossa uuteen, eteenpäin; ja silloinhan kaikki murehtiminen on ollut turhaa. Sitten kun on luopumisen aika, saattaakin olla valmis luopumaan. Varsinkin "elottomista" asioista. Rakkaista ihmisistä ja eläimistä on aina vaikea luopua.

Mun tän hetken oivallus on se että vapaus on sitä että hyväksyy sen hetkisen elämäntilanteensa. Koska sitten ku hyväksyy niin pysähtyy ja on läsnä siinä hetkessä. Ja hyväksyy sen et kaikki muuttuu koko ajan niin turha yrittää takertua mihinkään. Ja et hyväksyy kans ittensä sellasena ku on.  ^^