Olen oivaltanut, että kaikki se mitä pidetään itsestäänselvyytenä, normaalina, totuutena, vastauksena, ei ole aina sitä ollut. On ollut aika, jolloin maata on pidetty litteänä, ja se on ollut valtaosalle tyydyttävä totuus. Kun atomia on pidetty jakamattomana aineen osana, se on sitä todellakin valtaosalle ollut. Ja niin edelleen. Kaikki liittyen fysiikkaan, ihmisten käyttäytymiseen, henkiseen maailmaan.
Se, että jotain pidetään totuutena, ei tarkoita että se aina tulee olemaan hyväksytty, tyydyttävä totuus. Se että asiaan tulee muutos, vaatii sen, että joku lähtee oikeasti ajattelemaan, näkemään sen asian täydellisesti uudesta näkökulmasta.
Noh, kuulostaa jotenkin päivänselvältä. Jollain tasolla kuitenkin olen nyt todella oivaltanut, että sitä uutta näkökulmaa ei todellakaan ole olemassa... ennen kuin se on nähty sen kuuluisan Jonkun toimesta.
Tämä siksi, koska minun kysymykseni koskevat maailmankaikkeutta, sen rajoja/rajattomuutta, minuutta jne... Kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Voidaan tietää, että jokin tapahtuma aiheuttaa tietyn seurauksen, koska se toistettaessa niin ilmenee, mutta mitä syvemmältä kaivetaan ja kysellään "miksi?"... Mitä jää? Kysymyksiä, joihin vastataan: "Emme saa koskaan tietää." Ovatko sellaiset asiat, jotka tänä päivänä ovat itsestäänselviä, saaneet juurikin tuon vastauksen joskus kauan sitten? Kunnes Joku ylitti sen kaiken uudenlaisella, omalla ajatusmaailmallaan? Uskon, että on vastauksia, joita kukaan ei ole vielä ehdottanut. Ne näkemykset ovat jossain ihmeelliseltä tuntuvassa ulottuvuudessa, näin sen ainakin tällä hetkellä näen mielessäni. Voisiko tietoisuus, ymmärrys, jatkaa laajenemista, tavoittaa näitä uusia tasoja? Eikö niin ole tähän asti tapahtunut? Miltä näyttää se ihmisen aistima maailma, joka on tavoittanut näitä uusia tasoja, selittänyt maailmaa askeleen enemmän? En malta odottaa.