Kuulostaa tosi hyvältä JB!
Valaistuminen on kiinnostava aihe. Jos tavoittelee täydellistä onnellisuutta takertuvalla asenteeella, sitä ei voi saavuttaa. Koska niin kuin totesitkin, tavoitteisiin takertuminen luo pohjan onnettomuudelle. Mutta haluamista on monenlaista.
Pyrkimys johonkin voi olla myös kepeää.
Hieman aiheeseen liittyen, tänään ymmärsin, että on vaikea, ellei mahdoton haluta juuri mitään, jos on kiinnostunut juuri tästä hetkestä. Jos juuri tämä hetki on kiinnostava, samaan aikaan tästä hetkestä ei halua pois. Se mikä ajaa kiinnostuksen pois tästä hetkestä, on monesti epämiellyttävyys. Kun tämä hetki muuttuu jollakin tavalla epämiellyttäväksi, siitä ei ole enää kiinnostunut, vaan alkaa miettimään tapaa, jolla nykyisen hetken voisi muuttaa taas miellyttäväksi. Jos taas tämän epämiellyttävyyden hyväksyy, ja siitä aidosti kiinnostuu, mieli ei enää haluakaan muutosta, ja huomio pysyy tässä hetkessä.
Se, että on aidosti kiinnostunut epämiellyttävyydestä on monesti hankalaa, ja siihen auttaa kysymysten kysyminen. Todellisuudessa jokainen hetki on äärimmäisen kiinnostava. Harva, jollei kukaan, meistä ymmärrä mitä juuri tässä hetkessä tapahtuu. Miten sellaisesta ei voisi olla kiinnostumatta? Mikä minä olen? Mitä tämä on? Miksi minusta tuntuu epämiellyttävältä? Miltä epämiellyttävyys tuntuu? Miksi tämä tunne tuntuu epämiellyttävältä? Tuntuuko tämä tunne aina epämiellyttävältä? Muuttuuko tämä tunne, vai pysyykö se jatkuvasti samanlaisena? Miten kehoni reagoi tähän tunteeseen? Miten se vaikuttaa ajatuksiini? Miten tämän tunteen tarkkaileminen vaikuttaa ajatuksiini? Kuka näitä tunteita ja ajatuksia havainnoi?
Toinen syy miksi nykyhetkestä irtaantuu ja alkaa haluamaan muuta, on, ettei epämiellyttävän tunteen syntymistä huomaa. Mieli toimii automaatilla, ja tunteistaan tai ajatuksistaan voi olla täysin epätietoinen. Oman kokemukseni mukaan tähän auttaa suuresti meditaatio.
Vielä tuohon ensimmäisen viestin oivallukseen irti päästämisestä, tänään päästin irti monesta asiasta. Ymmärsin, että pelkään ja epäröin jatkuvasti sitä, mitä ihmiset ajattelevat minusta, tai millaisen kuvan he minusta saavat. Mutta se tekee minut onnettomaksi. Minun on luotettava siihen, minkä tiedän ja uskon johtavan onnellisuuteen. Jos uskon ystävällisen käyttäytymisen muita kohtaan tekevän minut ja muut onnelliseksi, minun on toimittava sen mukaan, vaikka pelkäisinkin muiden silmissä käyttäytyvän eri tavalla kuin toivoisin heidän oman käytökseni näkevän. En voi uhrata omaa ja muiden onnellisuuttani sen vuoksi, että pelkään käyttäytyväni epämiellyttävästi. Toinen asia josta huomasin olevani jatkuvasti huolissani, on omaisuuteni tallessa pysyminen. Kännykkä, avaimet silmälasit ja lompakko, ovatko ne tallessa? Päästin irti myös siitä. Hyväksyin sen, että ne voivat hukkua. Voin ainoastaan laittaa tietoisesti tavarat niille kuuluville paikoilleen, ja hyväksyä tämän jälkeen epävarmuuden siitä, missä tavarat ovat.
