Löysinpä erittäin mielenkiintoisen, jotenkin kotoisalta vaikuttavan foorumin.

Olen 36v neljän lapsen kotiäiti lounaisrannikolta maaseudulta. Elämässä perheen ohella suurensuurta osaa esittävät eläimet, luonto, eläinten- ja luonnonsuojelu, jonkinlainen oman henkisen kodin etsiminen, taivaanrantojen maalaaminen ja maailmanparannus. Välillä meinaa iskeä kyynisyys ja maailmantuska, mutta se selätetään vaikka lintujen laululla ja kukkasten tuoksulla. Usein tunnen olevani ihan toiselta planeetalta kuin moni läheiseni, liihottelen kai niin pinkeissä sfääreissä välillä, olen liian idealisti ja hyvään uskova. Juuri sellainen vihertävä ituhippi, joka "ei tiedä elämän realiteeteista yhtään mitään ja pitäis viedä saunan taakse..." jne. Ja tuo asenne tulee heti jos sanallakaan kertoo omista ajatuksistaan. En harrasta saarnaamista, en yritä käännyttää ihmisiä omista aatemaailmoistaan, itse asiassa pysyn hyvin pitkälti ihan hiljaa siitä miten minä näen maailman. Mutta jos joku erehtyy kysymään, niin toki kerron mitä ajattelen ja puolustan omia näkemyksiäni vaikka sitä eivät kaikki ymmärtäisikään.
On vain niin yksinäinen olo joskus tässä maailmassa. Haluaisi puhua ja keskustella asioista ilman että tuntee olevansa aina se typerä haihattelija. Tai no, hiljaisena ja ujona ihmisenä siinäkin menee aikansa, että uskaltaisi avautua edes samanhenkiselle ihmiselle, mutta näin netissä sekin on helpompaa.

Mitäpä muuta minusta...ulkoisesti en näytä hipiltä, vaikka ehkä haluaisikin tuoda ulkoisestikin enemmän esiin sitä millainen olen sisältä päin. Kirppiksiä kierrän ahkerasti, kotini sisustan mieluiten vanhoilla tavaroilla, kierrätys on pop. Meillä on sekalainen seurakunta eläimiä, koira, kaksi kissaa, kanoja, kukkoja, tipuja ja kaksi vuohta. Vegejä meillä ei olla, tosin lihaksi valitaan luomua ja tehotuotetut broilerit korvataan oman kanalan kukoilla. Kananmunatkin tulee omasta kanalasta, ehkä joku päivä osa maidosta korvataan vuohenmaidolla. Itse voisin luopua helpostikin lihasta ihan täysin, mutta muu perhe ei ja omien ruokien laittaminen aina erikseen on osoittautunut ajoittain liian aikaavieväksi. Silti, kasvisruokaa tulee valmistettua paljon ja lihattomia päiviä mahtuu viikkoon itsellä vähintään kaksi.
Niin, ja olen kovin kiinnostunut Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista. Intiaanit ovat lähellä sydäntä, heidän historiansa, uskontonsa, kulttuurinsa, musiikkinsa... Rakastan piirtämistä, lukemista ja luonnossa liikkumista. Ilman eläimiä olisin vajaa, puolinainen. Minusta ei voi edes puhua ilman että mainitaan myös eläimet.

)
Omille lapsilleni yritän siirtää edes osan omasta tavastani katsoa maailmaa. Haluan siirtää heihin kunnioitusta elämää kohtaan, ei vain ihmisten, vaan muidenkin elollisten. Olen kai jonkin sortin panteisti ja animisti elämänkatsomukseltani, en tiedä. Uskon tosin jonkinlaiseen Jumalaankin, en vain usko että sillä on suurtakaan merkitystä minkä uskonnon nimissä häneen uskotaan. Sama "tyyppi", yhtä kaikki.

Olisikohan tuossa nyt ihan näin aluksi tarpeeksi...
