Miksi sinusta tuli kasvissyöjä? - 3

Olen huomannut että viimeisen vuoden aikana lihansyöntini on vähentynyt ja vähentynyt. En ole karsinut kaikkea eläinperäistä pois ruokavaliostani, mutta suurinman osan kylläkin.

Minulla ei ole ollut koskaan selviä tai yksiselitteisiä perusteluja kasvispainotteiselle ruokavaliolleni. Jotenkin en vain enää pidä lihan mausta. En halua myöskään, että elolliset olennot joutuvat turhaan kärsimään tai kuolemaan vuokseni. Myös ne ekologiset syyt ovat yksi asia jonka huomioin.

En kuitenkaan lokeroidu vieläkään johonkin tiettyyn ryhmään. Toisinaan syön kalaa tai muiden tekemää liharuokaa. Kananmunia käytän jos haluan esim. leipoa jotakin. Mutta eivät nämä tuotteet kuulu päivittäiseen tai viikottaiseen ruokavaliooni. Toisinaan taas olen ilman mitään eloperäistä. Joskus tuntuu siltä ettei elimistöni tarvitse mitään eläimistä alunperin olevaa ravintoa.

Elän sen mukaan, mitä elimistöni sanoo 

Hieman harmillista, että kasvisyöjänä helposti alkaa paheksumaan ihmisiä, jotka ostavat, valmistavat ja syövät lihaa. Minulle kasvissyönti on muuttunut pikkuhiljaa yhdeksi elämää perustavaksi asiaksi... Siksi en ehkä voi aina ymmärtää miten ihmiset eivät tarkkaile yhtään mitä suuhunsa pistävät.

Samalla kun syö kasvispainotteisesti, tulee helposti tarkasteltua ruoka-aineiden ravintosisältöä. Proteiininsaanti on varmaankin se haastavin juttu. Samalla tulee hieman kontrolloitua ettei ravinnossa ole mitään ylimääräisiä e-koodeja tai turhia makeutusaineita... 

Sitä saattaa sitten rueta ajattelemaan että itse olisi jotenkin parempi ihminen kun huomioi mitä syö ja juo... Paheksumaan ei kuitenkaan kannata.

...Tulipa vaan tämmöinen mieleen )

Tosin tästäkin lainauksesta saan hieman sellaisen mielikuvan kuin rinnaistaisit lihaa syövät ihmiset niihin jotka eivät lainkaan tarkkaile mitä syövät. Ja tämähän ei kuitenkaan pidä paikkaansa sillä monet lihansyöjät tiedostavat oikein tarkasti ruokavalionsa ja ruokansa alkuperän. Ja taas toiselta kannalta on myös kasvissyöjiä joille ruokavalioon ei liity eettinen tai terveyslähtöinen ajattelu, vaan he eivät esimerkiksi pidä lihan mausta ja eivät tämän takia syö sitä. Ja silti he ovat kasvissyöjiä vaikka eivät sen enempää välittäisi ruokavaliostaan.

Tajusinpa tuossa itsekin että ilmaisin asiani tökerösti. Mutta ehkä se paheksuminen liittyy jollakin tavalla siihen, että pyrkii itselleen selittelemään ja vakuuttamaan jonkin asian oikeudenmukaisuutta tai jotakin aatetta. Voihan sitä paheksumista harrastaa kaikkiruokainen terveellisen ruoan ystäväkin, joka ei voi ymmärtää muiden roskaruoan syömistä. Mutta tottahan se on, että jokainen tekee itse päätöksensä mitä ruokaa syövät ja mikä tekee heidät onnelliseksi.

Olen kuitenkin törmännyt pariin otteeseen vegaaneihin, jotka ovat ehdottomia aatteensa puolesta. He eivät esimerkiksi hyväksy muiden eriävää mielipidettä vegeruokavaliostaan. Mutta meitäkin on niin monenlaisia ja ehkä kohdalleni on vain sattunut viimeaikoina poikkeavan paljon tällaisia lihateollisuutta ja lihansyöjien paheksujia.. Jotenkin vain yhdistin ne asiat mielessäni yks yhteen ja kerroinpa tämän itseäni askarruttavan asian teidänkin iloksi.

En oo vegaani, mut eniten ruokailutottumuksieni muuttumiseen vaikutti varmaan psykedeeliset päihteet. Ne siirtää sillain sen oman sosiaalistumisensa ulkopuolelle, et ei pysty enää tunnekylmänä näkemään sitä helvettiä mikä täällä on valloillaan. Oon kyllä havainnu et jotkut ihmiset menee sekasin totaalisesti niistä, et samalla kun ei voi päästää identiteetistään irti, tulee revityks todellisuuden puolelle. Aluks en uskonu et mitään hallusinaatiota edes on, mut myöhemmin kun on saanu enemmän kosketusta tohon kulttuuriin ja toisaalta siirtyny sen kulttuurin ulkopuolelle, niin näkemys on hiukan avartunu. Mistään ei voi mennä niin sekasin kun niistä havainnoista jotka on pakko peittää, samalla se todellisuuden kohtaaminen katoaa kokonaan. Sen jälkeen jossain suomen mielisairaaloissa, jossa pyritään palauttamaan takasin siihen normiin, josta on tullu irtirevityks, revitään nää kaverit psykoosi ja skitsofrenialääkityksellä kokonaan pirstaleiks. Jotenkin oudosti niihin voidaan jollain satanistisilla metodeilla istuttaa uus persoona sen poispyyhityn minän päälle. Minuus ei kuitenkaan koskaan lopeta taistelua. Valaistuminen jahtaa jokaista, ja saavuttaa jokaisen joka pystyy pysähtymään. Se paradoksi joka siinä valaistumisen jahtaamisessa on, on se miten koira jahtaa häntäänsä. Samalla kun juoksee kohti sitä, vetää sitä perässään pois.

Moni haluis valaistua ja pysyä edelleen samana, mut sinänsä se paasto voidaan nähdä valaistumisen tapana, et siinä kieltäydytään niistä maallisista tavoista, jotka sitoo ihmisen kiinni. Suosittelisin paastoa kuitenkin myös sosiaalisena paastona, pidättäytymisenä omasta musiikkimaustaan ja omasta kaltaisuudestaan. Ikäänkuin uudelleensyntymisenä tyhjänä, tabula rasana, tauluna jolle ei ole maalattu vielä mitään merkityksiä tai tottumuksia. Ei se kyse oo oikeastaan mistään selitettävästä, vaan sen raadollisuuden sanattomasta havaitsemisesta.

Olin sekasyöjä 23-vuotiaaksi, lähinnä välinpitämättömyyden ja tietämättömyyden takia. Luulin, että ihminen välttämättä tarvitsee lihaa ja kasvisruoka olisi pelkkää salaattia. Olin tosin uteliaisuudesta kokkaillut välillä kasvisruokia, esim. soijarouhe ja soijasuikaleet olivat minulle jo tuttuja. 23-vuotiaasta lähtien olin noin vuoden lakto-ovovege, ja nyt olen ollut puolisentoista vuotta vegaani. Kasvissyöntiä kokeilin aluksi lähinnä ekologisista syistä, osallistuin 'lihaton tammikuu'-facebook-tapahtumaan. Sen aikana sitten innostuin ottamaan selvää, miten ja missä mittakaavassa eläimiä oikeastaan tuotetaan. Aika nopeasti aloin myös korvaamaan maitotuotteita kasvimaitopohjaisilla, mutta juustoista en voinut vielä luopua. Samalla siinä hiljalleen tutustuin eläinoikeusajatteluun ja opettelin vegaanista kokkailua, lopulta veganismi tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Ajauduin siis vegaaniksi pikkuhiljaa, joten ei ole ollut mitään ongelmia eikä mielitekoja eläinperäiseen ruokaan. Terveydelliset syyt eivät minulla juurikaan painaneet, rasvaisia, suolaisia ja sokerisia mättöruokia kuluu edelleen vähän liikaakin.

Juustoisia makuja muuten saa kasvisruuastakin, juustokkeita voi valmistaa esim. soijasta, pähkinöistä, kaurakermasta+ravintohiivahiutaleista jne.

Minusta tuli kasvissyöjä kuultuani miten kaltoin eläimiä kohdellaan meidän omien tarpeidemme tyydyttämiseksi. Myöhempinä vuosina mukaan tulivat myös eettiset, ekologiset ja terveydelliset syyt.

Syön enimmäkseen kasviksia, joskus kalaa jos löytyy laadukasta. Munia ja maitotuotteita säännöllisen epäsäännöllisesti. Punaiseen lihaan en ole koskenut 6 vuoteen..

No, aloittaessani olin teini-ikäinen, syinä ensimmäiseen vegeilyyn taisi olla mm. että eläimet ovat söpöjä ja sillä pysyy hoikkana. Ei mitään sen syvällisempää, toteutus kaatui tietämättömyyteen ja pieneen budjettiin eikä päätös sitten pitkään pysynytkään. Aloin kuitenkin myöhemmin kyseenalaistamaan, tarvitseeko ihminen lihaa. Välissä olin täysin vegaani huomaten selvän eron olossani - tuntui kuin olisin leijunut pilvissä, nukuin paremmin ja olin energisempi (tosin en tiedä oliko syynä lihansyönnin loppuminen vai lisääntynyt vitamiiniensaanti). Tutustuin tuotantoketjun toimintaan ja globaaleihin lihankäyttötapoihin, ymmärsin että täällä syödään lihaa määrällisesti liikaa. Maidonkäytön suositukset tuntuvat naurettavilta, en usko että toisen nisäkäslajin äidinmaito on välttämätön ehto terveelliselle ravitsemukselle - ainakaan kun se prosessoidaan tunnistamiskelvottomaksi. Punaisen lihan kanssa vähän sama, enkä pidä varsinkaan sen mausta ja se vetää ruoansulatuksen täysin jumiin.
Vaikka olen eläinrakas ihminen, en kuitenkaan ensimmäisenä perustele eettisillä vaan terveydellisillä näkökannoilla. Kasvikset tuntuvat luonnollisilta, mutta senkin ruokavalion voi ''kusta'' syömällä prosessoitua soijarouhetta tai valtavia määriä huonosti sulavia palkokasveja sekä ajattelemalla että ruoka voi olla rasvaista/hiilaripitoista jos se on kasvisruokaa. En saarnaa kenellekkään lihansyönnistä, joillekkin se sopii ja jotkut osaavat toteuttaa sen ekologisesti. Enää en ole täysvegaani koska en jaksanut olla aina se kapula muiden rattaissa joka ei syö mitään, ja nykyinen pesco-ovo-whatever-ruokavalio tuntuu yhtä terveelliseltä kun vegaaniuskin. Kohtuus on parempi kuin jatkuva hampaat irvessä kieltäytyminen. Ugh.