Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Avautumista - 12

Colourflower

  • Vieras
Vs: Avautumista
« Vastaus #165 : 12. Joulukuuta 2011 klo 13:28 »

Mun nuoruudessani oli ainakin ihan todella rankka laumasieluisuus vallalla.
Enivei, kaikkien olisi pitänyt olla samanlaisia ja meitsi, boheemien taiteilijoiden jälkeläinen, loisti mielipiteineen kuin joku nurinpäinkääntynyt majakka, karkottaen kaikki...

Ollaan kai aika samaa ikäluokkaa, joten voin kompata että KYLLÄ! Ihan oikeasti oli sääntö, että jos olet mihinkään suuntaan erilainen, olet kiusattu. Omat vanhempani eivät olleet mitenkään friikkejä, vaikka heidän sen ajan touhuistaan saikin ihan mukavia virikkeitä. Silti näin jälkikäteen ajatellen oli hämmentävä vastakkainasettelu: kotona tuettiin persoonallisuutta, koulussa se ihan opettajia myöten pyrittiin kitkemään pois.

(yhdellekin ostetaan kuulemma kerran kuussa kaupasta uusi lelu - WTF?!)

WTF? :o :) Yhden ystiksen kanssa vähän aikaa sitten kauhisteltiin lehdessä mainittua summaa, jonka joku äiti-ihminen ilmoitti laittavansa lastensa vaatteisiin. Se oli niin iso summa, etten pystynyt hahmottamaan sitä ja olen sen jo siksi unohtanut.
Kirjattu

guaaarwa

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 910
Vs: Avautumista
« Vastaus #166 : 12. Joulukuuta 2011 klo 17:29 »
  • Tykkää (0)

  • Äh. Kun tässä nyt tyypit ovat avautuneet yksinäisyydestä, niin itsellä on muutamia päiviä ollut sellainen olo aina yksinollessa, että ei oikeesti kukaan mua tajua. Kummasti tunne lähtee pois kun lähtee ulos tapaamaan tuttuja... Eksistentiaalinen tuska, tuo mieleni riivaus jo usean vuoden ajan  :-\

    Haluaisin avautua myös jäätävästä persoonallisuusristiriidasta. Tai oikeastaan siitä tyylistä, millä persoonallisuuttani haluan ilmentää. Siis kun joo, esim. kaikennäköiset alakulttuurien pukeutumistyylit on tosi jänniä, mutta jollei henkisesti kuulu johonkin alakulttuuriin, niin onko vähän tyhmää pukeutua siten? Vaatteet on kuitenkin osa kulttuurista koodistoa.
    Toisaalta sitten, olisi kai vain niin helppoa hyväksyä täysin se, mitä massamuotiliikkeet tarjoavat. Mutta se olisi tylsää eikä mulla riittäis rahat sellaiseen kuitenkaan.

    Emmä nyt taas oikein osaa hahmottaa itseäni...että mihin joukkoon kuulun tai mistä pidän etc. AAAARGH. Onks pakko päättää jollei osaa? Mutta tää päämäärättömyys vois silti painua hiiteen.
    Kirjattu
    "When will you find your soul, when will you find your peace..?"

    Häröhippi aiheuttaa metkaa kitkaa ja häröjä säröjä.

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #167 : 13. Joulukuuta 2011 klo 00:27 »

    Kummasti tunne lähtee pois kun lähtee ulos tapaamaan tuttuja...

    Nyt kun mietin, synkin puoli nykyisessä olotilassani on se, ettei kerta kaikkiaan ole niitä tuttuja joita lähteä tapaamaan. Ei voi oikein edes puhua puhelimessa. On vain pähkäiltävä asioita yksin ja hulppeana luksuksena kirjoiteltava tuntemuksiaan nettifoorumeille ja sähköpostiin.

    Siis kun joo, esim. kaikennäköiset alakulttuurien pukeutumistyylit on tosi jänniä, mutta jollei henkisesti kuulu johonkin alakulttuuriin, niin onko vähän tyhmää pukeutua siten? Vaatteet on kuitenkin osa kulttuurista koodistoa.

    Aloin miettiä tätä, ja tuli mieleen, että eiköhän nyky-Suomessakin ole aika iso joukko ulkoiseen olemukseen ja sen mielikuviin keskittyneitä kvasihippejä (ja -punkkareita). En oikein pahana osaa pitää sitä ilmiötä. Enintään joskus on tympäissyt, kun joukko rastapäisiä nuoriamiehiä on osoittautunut joukoksi p**kapäisiä nuoriamiehiä, mutta kai heitä löytyy joka tapauksessa melkein kaikkialta.
    Kirjattu

    Ketoneilikka

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 351
    • Dianthus deltoides
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #168 : 13. Joulukuuta 2011 klo 10:14 »
  • Tykkää (0)

  • mutta jollei henkisesti kuulu johonkin alakulttuuriin, niin onko vähän tyhmää pukeutua siten? Vaatteet on kuitenkin osa kulttuurista koodistoa. [snip] ...Onks pakko päättää jollei osaa? Mutta tää päämäärättömyys vois silti painua hiiteen.

    Ööö, mun mielesät saa olla ja pukeutua miten vain  ja vaihtaa sitä vaikka kolme kertaa päivässä :D. Mut mä oon itse vähän tyylikameleontti, ikinä osannut päättää mihin kuulun ja pysyä sit kiltisti siinä :-). Mulle se ei (enää) oo ongelma, mutta esim entinen pomo piti hyvinkin häiritsevänä et alaisensa on yhtenä päivänä gootti, toisena hippi ja kolmantena kireänutturainen bisnesnainen :D.

    Kotona mä puen päälle tyypillisesti joko reisitaskuhousu ja armypaita -osastoa tai hippimäistä liuhuvaa ja roikkuvaa. Mut sit jos pitää mennä jonnein ihmisten ilmoille niin kyllä mä meen hyvin pitkälle tilaisuuden ehdoilla. Esim silloin kun pitää olla biznes-naista niin meitsi vetää päälle jakkupuvun ja vääntää tukan nutturalle :D. Juhliin mulla ei oo muita kuin joko noita fiftari-vintage-psychobilly-mekkoja tai sit pahasti epämuodikkaita ysärigoottivaatteita ;-). Löytyisi myös aika ylellisiä intialisia juhla-asuja, mut jotenkin en oo osannut ne päällä mennä minnekään (ovat kesällä mokomat ihan liian kuumia).
    Kirjattu

    Aura

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 159
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #169 : 13. Joulukuuta 2011 klo 13:33 »
  • Tykkää (0)

  • Työnantaja se taas ei tiedä et onko mulla tammikuun työvuorot yössä vai päivässä vai missä...  >:(

    Ensin suunnitelma oli et yössä, sit muutettiin et oon päivässä ja nyt sitten taas meenkin yöhön - alkaa nyppiin ihan oikeesti tää jatkuva veivaaminen...

    Onhan se ihan kiva kun on töitä, mutta ei tää hyppiminen kauheesti huvita...
    Kirjattu
    "Koska ihminen on viisas, vain viisaan ihmisen seurassa on suoranainen ihme, että maan päällä koskaan on esiintynyt älyllistä ajattelua."
    -Risto Ahti-

    Newbie

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 469
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #170 : 13. Joulukuuta 2011 klo 22:55 »
  • Tykkää (0)

  • Mun nuoruudessani oli ainakin ihan todella rankka laumasieluisuus vallalla. En mä tiedä, oisko sitä nyt nettiaikana ees vähän vähemmän, kun löytyy ees jostain vertaisia? Enivei, kaikkien olisi pitänyt olla samanlaisia ja meitsi, boheemien taiteilijoiden jälkeläinen, loisti mielipiteineen kuin joku nurinpäinkääntynyt majakka, karkottaen kaikki... Toki mä opin pitämään lopulta naamani kiinni, paitti sit aina joskus käämi kärähti ja tuli avauduttua huolella :D. Aika hiton monta vuotta yritin epätoivoisesti olla niin-kuin-muut, sellainen ihan tavallinen. No eihän se onnistunut ja nyt mietin että miksi, oi miksi mä ees yritin :D


    kyllä tätä on vieläkin,ja tuttua mullekkin tuo teksti <,<  tosin en yrittäny ku ihan vaa vähän aikaa (vuode?) olla samanlainen,kunnes tajusin,ettei siitä tuu mitään ;D

    ja sit tohon pukeutumiseen.. ite en voi sietää näitä wnb-tyyppejä,esim. hippejä ja punkkareita. Kun kumminkin näissäkin se varsinaine tyyli on musiikkia ja ajatusta. Jos joku vaan pukeutuu siten (jota ei oikeestaan voi tehä) on se sen aatteen raiskaamista. Nää jotka ei oo löytäny omaa tyyliä tai on vähä sekotuksia,nii ovat eriasia :]

    Kirjattu
    ''Tää systeemi perustuu kilpailuun,entä jos ei jaksais enää kilpailla? En myöskään jaksais enää istuu paikallain,eikä runoilija venaa esimiehelt ohjeita. Meidän kahleet vaanii valepuvuissa,todistukset,odotukset,palkankorotukset. Totuus Länsimaisissa itsemurha luvuissa. Tää on Happy Meal-versio todellisest onnesta.  ''

    Ketoneilikka

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 351
    • Dianthus deltoides
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #171 : 14. Joulukuuta 2011 klo 18:10 »
  • Tykkää (0)

  • en yrittäny ku ihan vaa vähän aikaa (vuode?) olla samanlainen,kunnes tajusin,ettei siitä tuu mitään ;D

    Selkeesti toiset oppii vähän nopeammin ku toiset :D. Joskus kyllä käynyt mielessä, et jos ois ollut yksikin punkkari tms kaveri niin olisi voinut elo ja olo olla ihan toista. Vaan turhapa sitä on surra, ei musta olis varmaankaan tullut sit sitä mitä oon tänäpänä, ilman noita ikävämpiä kokemuksia.

    Kirjattu

    Newbie

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 469
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #172 : 16. Joulukuuta 2011 klo 15:39 »
  • Tykkää (0)

  • Joskus kyllä käynyt mielessä, et jos ois ollut yksikin punkkari tms kaveri niin olisi voinut elo ja olo olla ihan toista. Vaan turhapa sitä on surra, ei musta olis varmaankaan tullut sit sitä mitä oon tänäpänä, ilman noita ikävämpiä kokemuksia.

    nojoo,mulla saattanu asiaan vaikuttaa,että tuttavapiiri koostuu mp-jengiläisistä hippeihin.. On ainakin saanu oppia minkälainen ei oo 'hyväksyttävää' ;D
    Kirjattu
    ''Tää systeemi perustuu kilpailuun,entä jos ei jaksais enää kilpailla? En myöskään jaksais enää istuu paikallain,eikä runoilija venaa esimiehelt ohjeita. Meidän kahleet vaanii valepuvuissa,todistukset,odotukset,palkankorotukset. Totuus Länsimaisissa itsemurha luvuissa. Tää on Happy Meal-versio todellisest onnesta.  ''

    Newbie

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 469
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #173 : 18. Joulukuuta 2011 klo 18:54 »
  • Tykkää (0)

  • oli taas pojan kanssa lenkillä 'tilanne' päällä,josta tuli mieleen tälläne joka pistää mielen aina vihaseks:

    miks,ihmiset joilla on pieni lapsi joka tykkää koirista ei voi ennakoija ja pittää sitä lasta kurissa kun koira on vastassa? Kerran jos toisenkin on sattunu tilanne,joka on kyllä säikäyttäny; mie oon pojan kanssa lenkillä ja koira on pysähtyny nuuskimaan kun eestä tulee nainen sellasen pienen lapsen kanssa vastaan ja koira ei oo vielä reagoinu mitenkään. No,mie ennakoin ja otan mahollisemman vähälle narulle koiran (en kumminkaa voi ottaa esim.pannasta kiinni,koska silloin koira tajuais että nyt on joku tilanne tulossa). Sitten tää lapsi lähtee juoksemaan melkeen koiran kohalla,johon koira leikkisästi hyökkää tielle lapsen eteen,jollon lapsi törmää suoraan tän kylkeen.
    Ja kun lapsi joka ei oo ees tän koiran korkune törmää tähän täysillä,siinä vois tulla aika pahaa jälkee jos lapsi kaatus. Ja kenenköhän vika seki sitte taas olis? Arrrr...   
    No,onneks ei oo koskaan käyny mittään,eikä se usein oo ees säikäyttäny ketään muitaku miut ja lapsen kanssa olleen ihmisen.. Ja onneks tää ei oo vihane,mutta jos tolleen kävis ton nartun kanssa,nii en tosiaan vois olla varma ettei se puris jos säikähtäs kesken nuuskimisen tota juoksemista. 
    Kirjattu
    ''Tää systeemi perustuu kilpailuun,entä jos ei jaksais enää kilpailla? En myöskään jaksais enää istuu paikallain,eikä runoilija venaa esimiehelt ohjeita. Meidän kahleet vaanii valepuvuissa,todistukset,odotukset,palkankorotukset. Totuus Länsimaisissa itsemurha luvuissa. Tää on Happy Meal-versio todellisest onnesta.  ''

    peace

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #174 : 05. Tammikuuta 2012 klo 01:52 »

    Ahistaa, masentaa, stressaa..

    Koulussa ei oikeen oo kavereita ja stressaan siitä, vissiinki joku kaamosmasennus meneillään ja jotenki niin ulkopuolinen olo ja blaaah. Onneks on ees pari kaveria jotka piristää! Nii ja jee, mun eka viesti täällä, tosi positiivinen sellainen!  ;D (vihdoinki uskalsin kirjottaa tänne, tää kyllä piristi :))
    Kirjattu

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #175 : 05. Tammikuuta 2012 klo 02:25 »

    ^ Hienoa, kun huomaat heti pienen asian myönteisen vaikutuksen. Siitä on hyvä jatkaa. :)
    Kirjattu

    Hviduri

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 266
      • Hviduri
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #176 : 05. Tammikuuta 2012 klo 02:32 »
  • Tykkää (0)


  • ^
    ^
    Tsemppiä sinne!
    Ulkopuolisuus menee ohi ajan myötä, positiivisuus on aina hyvä ja se että uskaltaa puhua muille.
    Kirjattu
    We lay in bed day after yesterday

    guaaarwa

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 910
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #177 : 11. Tammikuuta 2012 klo 23:06 »
  • Tykkää (0)

  • Voi ei. Ajattelin aina että meidän luokassa silloin joskus yläasteella oli niin huono luokkahenki, ettei ikinä tarvitsisi pelätä mitään kutsua minkäänlaiseen luokkakokoukseen. Mutta nyt sitten sekin päivä koitti kuitenkin  :o

    Ensimmäisenä mua vain raivostuttaa. Miksi joku entisistä luokkatovereistani on päätellyt, että tällainen kokoushan olisi kiva? Ja miksi kukaan on vaivautunut kutsumaan mut, kun suurinta osaa ei oikeasti kiinnosta karvan vertaa mitä mulle kuuluu nykyään. (Taustana kerrottakoon että olin kyseisessä luokassa ensin kiusattu ja sitten vain syrjitty, ja siitä jäi haavat, joilla kesti pitkään parantua.)

    Miksi? Oi miksi? Taidan jättää menemättä. Tuntisin oloni todennäköisesti vain ulkopuoliseksi ja vanhat muistot nousisivat pintaan. Ei mua oikeesti kiinnosta mitä ne ihmiset nykyään tekee. Mokoma kokous olisi varmaan vain vanhojen roolien takaisin ottoa yhden illan ajaksi. En koe olevani osa porukkaa nyt enkä silloin.

    Toisaalta mietin, että miksi en menisi ja näyttäisi, mitä musta on tullut? Toisaalta taas, mitä tarvetta mulla olisi näyttää kenellekään yhtään mitään. Sitten mietin, että pelkäänkö jotain? En tiedä onko se pelkoa, jos arvelen hyvin todennäköisesti tuntevani oloni epämukavaksi ja ottamalla sen saman syrjäänvetäytyjän roolin, joka mulla oli silloin kiusaamisesta johtuen. Miksi viettäisin illan ihmisten kanssa, jotka eivät merkitse mulle muuta kuin korkeintaan negatiivisia asioita? Aikansa voi käyttää paremminkin (varsinkin kun ex-luokkatoverini ilmeisesti päättävät järjestää kokouksen eräässä paikallisessa räkälässä).

    Seuraavaksi pitänee miettiä, että jos en jostain hyvin omituisesta syystä päätä sittenkin mennä sinne tuntemaan oloani epämukavaksi, niin miten ilmoitan esteellisyyteni: "sori on muuta menoa" vai "mua ei oikeesti kiinnosta nähdä teitä".

    (toisaalta kokoukseen meneminen olisi iiiiiisooooo askel mukavuusalueeni ulkopuolelle ja joutuisin oikeassa elämässä kohtaamaan nuo koulukavereiksi kutsutut haamut. Äh mitä mä teen.)
    Kirjattu
    "When will you find your soul, when will you find your peace..?"

    Häröhippi aiheuttaa metkaa kitkaa ja häröjä säröjä.

    Hviduri

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 266
      • Hviduri
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #178 : 11. Tammikuuta 2012 klo 23:30 »
  • Tykkää (0)

  • Sama on itellä pian tulossa, tosin ala-asteen.
    En tiedä onko se nyt mitään erikoista, mutta kaipa sinne menen.

    Jos taas on ylä-asteen jossa kaikki tuntu olevan täysin ....., niin vois kyllä harkita.
    Mutta toi vois kyllä auttaa ainakin erillaisten ihmisten hyväksynnässä, ja ehkä päästä yli niistä
    vanhoista muistoista.
    Mukavuusalueen ulkopuolelle kannattaa mennä, tekee hyvää päälle ^^
    Kirjattu
    We lay in bed day after yesterday

    Vihreäkaupunki

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2521
      • Blogi
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #179 : 11. Tammikuuta 2012 klo 23:54 »
  • Tykkää (0)

  • Ensimmäisenä mua vain raivostuttaa. Miksi joku entisistä luokkatovereistani on päätellyt, että tällainen kokoushan olisi kiva? Ja miksi kukaan on vaivautunut kutsumaan mut, kun suurinta osaa ei oikeasti kiinnosta karvan vertaa mitä mulle kuuluu nykyään. (Taustana kerrottakoon että olin kyseisessä luokassa ensin kiusattu ja sitten vain syrjitty, ja siitä jäi haavat, joilla kesti pitkään parantua.)

    Mjaa, olisiko ollut kivempi jos sua ei oltaisi kutsuttu? Miksi sinne täytyisi mennä? Sinun elämäsi, sinä päätät.

    Lainaus
    (toisaalta kokoukseen meneminen olisi iiiiiisooooo askel mukavuusalueeni ulkopuolelle ja joutuisin oikeassa elämässä kohtaamaan nuo koulukavereiksi kutsutut haamut. Äh mitä mä teen.)

    Olen sitä mieltä ettei kannata kohdata haamujaan, jollei halua tehdä sitä. Sitten kun asiat tuntuvat tarpeeksi etäisiltä tai sellaisilta etteivät ne enää vaikuta, voihan niitä menneisyyden asioita käsitellä tarkemmin jos haluaa. Mutta jos mieli pistää kovasti hanttiin, en usko että itsensä pakottaminen tällaiseen tilanteeseen on hyväksi. Tietty eri asia on, jos on päättänyt kohdata asiat tapahtui mitä tapahtui.